Blogini perinteisiin on kuulunut jo pitkään erilaisten merkkipaalujen juhlistus. Tällaisia ovat esimerkiksi merkkipäivät ulkomailla asutusta ajasta, sekä vuosittaiset päivitykset Kanadan työllisyystilanteesta. Hieman harvinaisempi perinne on kuitenkin juhlistaa rajapyykkejä blogissa olevien kirjoitusten määrästä, joka ylitti tässä kuussa jälleen uuden rajan!
Totta tosiaan, täällä blogissani on nyt tuhat sata kirjoitusta ja määrä sen kuin jatkaa lisääntymistään, sillä motivaationi blogin kirjoittamiseen ei ole vähentynyt laisinkaan. Kuitenkin aika sen kirjoittamiseen on nykyään aiempaakin enemmän kortilla, sillä kahden pienen tyttären isänä ajan ja energian löytäminen tietokoneella istumiseen on toisinaan hankalaa, eikä edes aina mielekästä.
Siksi kirjoitusten kertyminen onkin aavistuksen hidastunut ja viimeisimmät sata kirjoitusta tulivat kasaan kolmen vuoden aikana. Edellinen suuri rajapyykki tasan tuhannesta blogikirjoituksesta tuli kasaan samoihin aikoihin, kun juhlistin koko bloggaukseni 15-vuotista historiaa. Sitä aiemmat rajapyykit tulivat usein vastaan noin puolessatoista vuodessa, mikä kertoo kirjoitusvauhdin viimeaikaisesta hidastumisesta.
Toivottavasti kirjoitusten määrän väheneminen näkyy silti edelleen korkeana laatuna, sillä panostan jokaiseen kirjoitukseeni runsaasti aikaa taustatutkimuksen sekä itse kirjoitusprosessin parissa. Joitain suosittuja kirjoituksia tulee myöskin päivitettyä aina määräajoin ja joitain kaikkein vanhimpia kirjoituksia on tullut jopa kirjoitettua uusiksi, kun en ole ollut tyytyväinen niiden alkuperäiseen laatuun.
Tämä voi tarkoittaa puutteellisia tietoja, mutta myöskin erilaista tapaani kirjoittaa nykyisin, kuin joskus aiemmin. Bloggausta aloittaessani olin vasta 24-vuotias opiskelija, mutta olen nykyisin keski-ikäinen nelikymppinen, joten ajatukset monista asioista ovat paremmin muovautuneita ja kirjoitustyyli hioutuneempi.
Jokaisen merkkipaalun yhteydessä on myöskin tapana voivotella miten paljon olisikaan aiheita mistä sitä haluaisi kirjoittaa, esimerkkinä pitkä liuta menneitä matkakertomuksia. Ne ovat kenties kaikkein työläimpiä kirjoituksia blogissani, mutta niitäkin tulee kirjoiteltua aina välillä, mikä toivottavasti tekee kokoelmasta hiljalleen yhä täydellisemmän. Olen toki joutunut hyväksymään, ettei täydellisyyttä ei voi tavoittaa, mutta se on silti jotain mitä on mukava ainakin tavoitella.
Kiitos kaikille aktiivisille ja vuosia mukana olleille lukijoilleni!
