Kanada on rikki

Heinäkuun ensimmäinen päivä juhlittiin Kanadan itsenäisyyspäivä Canada Dayta, liittovaltion täyttäessä tänä vuonna 157 vuotta. Normaalisti sangen riehakasta sekä voimakkaan kansallisylpeyden täyttämää juhlaa varjosti kuitenkin tänä vuonna lisääntyvä apatia maan tilaa kohtaa, sillä tuoreen gallupin mukaan seitsemän kanadalaista kymmenestä on sitä mieltä, että Kanada on rikki.

Kanadaa on pidetty vuosikymmeniä esimerkillisenä ja edistyksellisenä maana, jonka imago on ollut lähestulkoon pelkästään  positiivinen. Maine onkin houkutellut maahan vuosikymmenien ajan miljoonia maahanmuuttajia, joiden integroitumista osaksi kanadalaista yhteiskuntaa on pidetty esimerkillisenä. Myös kanadalaisia instituutioita on arvostettu laajasti, kuten maan julkista terveydenhuoltojärjestelmää, rauhallista yhteiskuntaa sekä maan johtavaa esiintymistä maailmannäyttämöllä.

Normaalisti riehakasta juhlintaa

Mekin tunsimme suurta ylpeyttä saadessamme viisi vuotta sitten Kanadan kansalaisuuden, asuttuamme maassa tuolloin seitsemän vuoden ajan. Kanada tuntui maalta, jonka eteen on valmis tekemään töitä – tunne, joka on kokenut viimeisen viiden vuoden aikana kolhuja.

Suurinta apatia Kanadan tilaa kohtaa on tärkeässä 18-34 vuotiaiden ikäryhmässä, josta peräti 78% sanoo maan tarvitsevan korjaamista. Nuoret tuntevat suurta ahdistusta maan tulevaisuudesta, sekä yleistä näköalattomuutta elämästä. Etenkin vuodesta 2015 lähtien räjähdysmäisesti noussut asumisen hinta on tehnyt monien arjesta epätoivoista kituuttamista, johon viime vuosien inflaatio on lisännyt entisestään. Myös työllisyys huolettaa monia ja erityisesti vastavalmistuneilla opiskelijoilla on  huomattavia hankaluuksia työllistyä siitäkin huolimatta, että viralliset työllisyyslukemat ovat vielä maltillisia.

Ruokapankit ovat kovilla

Kanadalaisten yksi suurimpia huolenaiheita on myös perinteisen yhteisöllisyyden katoaminen, mikä on yhdistänyt kanadalaisia jo 157 vuoden ajan. Yhteiskunta tuntuu hajautuneen pieniin ja eripuraisiin, yleensä etnisiä rajoja seuraaviin ryhmiin, joilla ei ole samaa visiota Kanadan tulevaisuudesta.

Huoli maan tulevaisuudesta on helppo jakaa itsekin, sillä etenkin pääministeri Justin Trudeaun vuodesta 2015 alkanutta hallintoa on leimannut lisääntyvä epätasa-arvo ja perinnearvojen polkeminen. Trudeau itse on tehnyt selväksi mielipiteensä siitä, että kaikenlainen nationalismi sekä oman maansa ja sen arvojen rakastaminen ovat vaarallista, minkä sijaan huomio on kiinnitetty eri vähemmistöryhmien keskenään hyvinkin ristiriitaisten arvojen ylikorostamiseen. Tämä ole myöskään jäänyt puheen tasolle, vaan liberaalihallitus on syytänyt kymmeniä miljardeja hankkeisiin, jotka ovat keskittyneet syyllistämään suurta enemmistöä ja kyseenalaistamaan maan historiaa. Tämä on näkynyt erityisesti arvostetun yleisradioyhtiö CBC:n toiminnassa sekä ohjelmistossa.

Ihmisten on myöskin vaikea ymmärtää, miten asuminen voi olla niin kallista maailman toiseksi suurimmassa valtiossa. Kanadan suurkaupungit ovat olleet jo pitkään kalliita asua, mutta vuoden 2015 jälkeen asuminen on kallistunut sellaisin harppauksin, että työssäkäyvilläkin on vaikeuksia elättää itsensä. Tämä näkyy moottoriteiden levähdyspaikoille kasvaneissa jopa satojen asukkaiden teltta- ja asuntoautokylissä (niin kutsuttuja Trudeau Towneja), joiden asukkaat ovat usein tavallisia päivittäin työssäkäyviä ihmisiä.

Telttakyliä on nykyisin kaikkialla

Torontoa ja Vancouveria vuosikymmeniä koskettanut ongelma kalliista asunnoista onkin levinnyt ensimmäistä kertaa myös pienempiin kaupunkeihin, joiden asuntomarkkinat ovat mullistuneet. Esimerkiksi energiamarkkinoiden heilahdusten myötä pitkään edullisena pysyneessä Albertassa asumisen hinta on viime vuosina räjähtänyt, kun talonsa Vancouverissa tai Torontossa myyneet ovat muuttaneet sinne halvemman elämän perässä, tehden provinssista muutamassa vuodessa kalliin.

Kaikkein suurimman kädenjäljen Kanadaan on kuitenkin jättämässä liberaalihallituksen radikaali maahanmuuttopolitiikka, joka irtautui heti Trudeaun valtaan tultua perinteisistä lukemista. Kanadassa oli vuosikymmenen ajan politiikka noin 250,000 vuosittaisesta nettomaahanmuuttajasta, mikä oli määrä jonka asunto- ja työmarkkinat pystyivät ottamaan vastaan. Liberaalit kuitenkin tuplasivat lukeman muutamassa vuodessa ja viimeiset pari vuotta maahan on vyörynyt väliaikaisella statuksella yli 1,2 miljoonaa tulijaa vuodessa – yksi Helsinki lisää, joka ikinen vuosi! Tilapäisten asukkaiden määrä on jo 6,2 prosenttia maan koko väkiluvusta, joka se on tänään 41,5 miljoonaa. Kyse on kuitenkin vain arviosta, sillä todellista lukua ei edes tiedetä tarkkaan.

Huikeasti korotetut maahanmuuttomäärät

Määrän lisäksi merkittävä muutos on nähty myös maahanmuuton syissä. Tänne muuttaessamme suurin osa tulijoita joutui käymään läpi tarkan seulan, joka ei ollut helppo edes meille. Käytännössä Kanada haali vuosikymmenien ajan korkeakoulutettuja nuoria sekä työikäisiä, jotka vahvistivat maan taloutta. Kyseessä oli malli, jota pidettiin esimerkillisenä sen yhteiskuntaa hyödyttävältä vaikutukselta ja se nautti kanadalaisten keskuudessa suurta suosiota.

Kuitenkin viime vuosina maahanmuuton painopiste on siirretty humanitäärisiin syihin sekä perheenyhdistämisiin, jonka myötä Kanadaan on muuttanut valtavia määriä ihmisiä Intiasta, Filippiineiltä, Kiinasta, Ukrainasta, Syyriasta, Nigeriasta sekä Pakistanista. Tulijat ovat myös aiempaa vanhempia, kymmenien tuhansien ollessa jo työelämän ulkopuolella ja tarvitsevan runsaasti terveydenhuollon palveluita.

Vinoutunut maahanmuutto (Ukraina puuttuu lukemista)

Erityisesti Intian osuus maahanmuutosta on pahasti ylikorostunut, minkä lisäksi tulijoita on otettu runsaasti vain muutamasta Intian provinssista, joissa on väestöryhmien välisiä levottomuuksia ja jotka ovat tunnettuja mahdollisuudesta ostaa väärennettyjä todistuksia ja asiakirjoja.

Toronton esikaupunkeihin on muodostunut valtavia lähes yksinomaan intialaisten asuttamia alueita, joissa asuinolot ovat slummimaiset, kun jopa 20 ihmistä asuu samassa talossa. Näillä alueilla on myös raportoitu naisiin kohdistuvaa ahdistelua muita alueita enemmän. Lisäksi alueiden jengitoiminnasta on tullut aktiivista ja avointa, eivätkä räikeät ammuskelut ole enää uutinen esimerkiksi Vancouverissa.

Vancouverissa käydään jengisotaa

Raju muutos tulijamäärissä näkyy jo ihan katukuvassa ja se on merkittävin tekijä asumisen hintatasossa. Se myöskin vähentää kanadalaisten nuorten työmahdollisuuksissa, kun lähes kaikki minimipalkkatyö on nykyisin ulkoistettu maahanmuuttajille houkuttelevien valtiontukien johdosta.

Kaikesta tästä johtuen, kanadalaisten asenne maahanmuuttoa kohtaa muuttuikin tänä vuonna ensimmäistä kertaa historiassa negatiiviseksi. Galluppien mukaan, enemmistö kanadalaisista on sitä mieltä, että maahanmuuttoa on yksinkertaisesti liikaa, eikä tulijoille ole tarpeeksi seulontaa.

Muutos on ennenkuulumaton maassa, jossa maahanmuuttoa on pidetty niin pitkää rikkautena. Sen kuitenkin ymmärtää, sillä esimerkiksi Vancouverissa on runsaasti alueita, joissa ei tunne olevansa Kanadassa. Muutoksen täytyy olla erityisen shokeeraava kantakanadalaisille, jotka ovat nykyään monin paikoin vähemmistö. Esimerkiksi 230,000 asukkaan Richmondissa, jossa Vancouverin lentokenttä sijaitsee, vähemmistöt (suurin osa kiinalaisia) muodostavat peräti 80,3% väestöstä, ollen selkeä enemmistö. Meillä täällä Burnabyssä lukema on 67.8%, jälleen kerran aasialaisten ollessa enemmistö. Kaupungeissa alkaakin olemaan kolkkia, joissa ei pärjää englannilla.

Vähemmistöistä enemmistö

Apatian sekä nopeasti muuttuneen asenneilmaston jakavat myös Kanadassa vuosikymmeniä asuneet maahanmuuttajat, jotka ovat rakentaneet maahan kotinsa ja kasvattaneet lapsensa kanadalaisen yhteiskunnan osaksi. Tällä viikolla uutisoitiin Surreyssä vuosikymmeniä asuneista kuorma-auton kuljettajista, jotka ovat saaneet lunnaita vaativia kiristys- ja uhkausviestejä kotiinsa – jotain, mitä näiden vanhemmat pakenivat vuosikymmeniä aiemmin kotimaistaan.

Samanlaisia ajatuksia on myös vastikään saapuneilla, esimerkiksi Ukrainan pakolaisilla, joita on saapunut Kanadaan noin 250 000. Artikkeleiden mukaan olot Kanadassa ja asumisen kalleus ovat olleet monelle sellainen shokki, että vähintään sadat ovat palanneet Ukrainaan parempien olojen perässä ja tuhannet ovat jättäneet kokonaan saapumasta.

Katukuvaa Canada Dayna

Kaiken kohun keskellä pääministeri Justin Trudeau ei ole kuitenkaan antautunut arvostelun kohteeksi ja tämä on vältellyt median sekä opposition asiasta esittämiä kysymyksiä. Välttely käy kuitenkin koko ajan vaikeammaksi, sillä tuoreissa gallupeissa 68% haastatelluista toivoo Trudean eroa. Tämän lisäksi liberaalit menettivät kesäkuussa kolmekymmentä vuotta varmana pidetyn paikan Toronton erikoisvaaleissa, enteillen huomattavaa poliittista muutosta Kanadassa.

Näin ollen Canadan Dayn juhlinta oli tänä vuonna huomattavasti normaalia laskuviritteisempää, peräti 35% kokiessa vähemmän ylpeyttä kanadalaisuudestaan, kuin viisi vuotta sitten. Tuleville hallituksille riittääkin tehtävää ja joitain muutoksia lienee myös mahdotonta korjata, Trudeaun hallituskauden jätettyä pysyvän kädenjälkensä maan historiaan.

Kanadan imagoon on tullut säröjä

(Yhteensä 126 lukukertaa, 1 lukijaa tänään)
 

4 vastausta artikkeliin “Kanada on rikki”

  1. Kurjaa kuulla millainen tilanne Kanadassakin on. Omissakin ajatuksissa Kanada on melkein paras paikka asua. Ei se vieläkään kehno varmasti ole, mutta tuntuu tyhmältä, miksi sitäkin maata ollaan pilaamassa. Onko muuten tiedossa, minkälainen määrä Kanadassa asuu vuokralla?

     
    1. Paljon on tosiaan muuttunut ainoastaan kahdessa hallituskaudessa ja valitettavasti pääasiassa asiat ovat menneet huonompaan suuntaan. Kanadalaisista talouksista 66,5% asuu omistusasunnossa, mikä on yllättävän korkea lukema. Lukema on tosin laskusuunnassa ja sen huippu koettiin vuonna 2010, kun lukema oli 69%.

       
  2. Onpa taas harmillista luettavaa. Muistan hyvin Canada Dayn juhlinnan kun siellä asuimme ja silloin tunnelma oli hyvin erilainen, mutta niin oli toki yleinen maailmantilanne myös. Saa nähdä saako Kanada käännettyä suuntaansa jossain vaiheessa…

     
    1. Kanadan seuraaviin parlamenttivaaleihin on aikaa reilu vuosi ja valta on vaihtumassa tuolloin hyvin todennäköisesti. Miten paljon tämä muuttaa maan suuntaa, on tietenkin arvailujen varassa, mutta ainakin konservatiivijohtaja Poilievre on ottanut voimakkaasti kantaa pääministeri Trudeaun ajamaa suuntausta vastaan.

       

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.