Kanadan väkiluku kasvaa paraikaa räjähdysmäistä vauhtia ja hallitsemattomalla kasvulla on huomattavia negatiivisia vaikutuksia ihmisten arkeen. Asumisen hinta on ollut jo vuosien ajan yli monien kipurajan, mutta alati lisääntyvä määrä ihmisiä aiheuttaa myös huomattavia ruuhkia niin maanteillä kuin luonnossakin.
Kaikkialla on nykyisin ruuhkaista
Koska maahanmuuton minkäänlainen rajoittaminen tai edes hidastaminen tuntuu olevan poliittisesti mahdotonta, ainoa ratkaisu ongelmaan on rakentaa enemmän. Se on toki mahdollista maanteiden, julkisen liikenteen ja esimerkiksi sairaaloiden kohdalla, mutta miten lisätä ihmisten pääsyä luontoon? On hullua, että samalla kun Vancouverin väkiluku hipoo kolmea miljoonaa, palvelee väestöä sama määrä puistoja ja luontoa kuin, kun kaupungin väkiluku oli puolet vähemmän!
Täällä asumiemme kahdentoista vuoden aikana Vancouverin metropolialueelle on avattu ainoastaan yksi kokonaan uusi luonnonpuisto, Surrey Bend Regional Park, joka sekin on kooltaan pieni. Muita lisäyksiä ovat olleet pienet kaupunkialueille avatut korttelipuistot, jotka ovat rakennettuja ympäristöjä ilman minkäänlaisia luontoarvoja.
Ainoa uusi puisto
Lopputulos onkin, että yhä enenevä määrä ihmisiä hyödyntää samaa määrää puistoja, mikä on tehnyt puistoista niin ruuhkaisia, ettei moniin tule enää lähdettyä. Kesä on luonnollisesti vilkkainta ulkoiluaikaa, mutta vielä tänne muuttaessamme oli täysin mahdollista kesäviikonloppuisinkin ottaa ja mennä North Shorelle vaeltamaan tai uimaan Sasamat Lakelle. Nykyisin tämä on täysin mahdotonta, jollet ole paikalla kukonlaulun aikaan tai tehnyt ennakkovarausta.
Aiemmin luontoon pystyi vain lähteä
Ensimmäiset varausjärjestelmät puistoihin esiteltiin koronaepidemian alussa, kun kotiinsa eristetyt ihmiset pakenivat mökkihöperyyttä sankoin joukoin ulos luontoon. Vuosi 2020 olikin ensimmäinen kerta, kun keskeiset puistot tukkeutuivat vieraista ja provinssihallitus toi neljään suosituimpaan puistoon varausjärjestelmän.
Korona täytti luonnon
Varauksen tekeminen vaati suunnitelmien laatimista ennakkoon, mutta ainakin varaaminen oli ilmaista. Varaamisella on ollut kuitenkin se ennakoimaton puoli, että ihmiset varaavat nyt aikoja satunnaisesti ja jättävät saapumatta paikalle, koska varaus oli ilmainen. Tuloksena parkkialueet ovat vilkkainakin aikoina puolityhjiä samalla, kun moni ilman varausta jäänyt joutuu keksimään muuta tekemistä.
Varausjärjestelmä ei olekaan toiminut hyvin, mutta se on silti jäänyt voimaan koronan laannuttuakin. Järjestelmä käsittää tätä kirjoittaessa Mount Seymourin, Garibaldin, Golden Earsin sekä Joffre Lakesin luonnonpuistot ja on voimassa kesäaikaan. Talviaikaan pääsy on edelleen vapaata, eikä vaadi varausta Seymouria lukuun ottamatta, joka on talvisin aktiivinen laskettelukeskus.
Luontokohteita joihin pitää tehdä varaus
Uutta on kuitenkin puistoissa käymisen muuttuminen maksulliseksi. Itse puistot ovat toki edelleen ilmaisia vierailla, mutta lähes kaikissa vieraileminen vaatii autolla saapumista ja juuri tähän alueen kaupungit ovat alkaneet iskeä, muuttaen pysäköintialueita maksulliseksi. Syyksi on annettu ”ruuhkautumisen vähentäminen”, mikä on osin hölmö syy, koska kaupungit eivät ole laajentaneet paikoitusalueita laisinkaan, mutta todellisuudessa syynä on kaupunkien halu tehdä puistoilla rahaa sekä rajoittaa muiden kuin asukkaiden vierailua puistoissa.
Erityisesti näin on toiminut West Vancouver, jossa tuli helmikuussa voimaan maksullinen pysäköinti useassa suositussa puistossa, kuten Whytecliff Park, ihana Lighthouse Park ja hieman yllättäen myös pikkuinen Whyte Lake. Puhetta on ollut myös suositun Ambleside Parkin rantapuiston pysäköinnin muuttamisesta maksulliseksi kaupungin keskustassa, joskin päätös asiasta on edelleen pöydällä.
Jatkossa maksullista luontoa
Muita maksullisen pysäköinnin puistoja ovat Lynn Valley sekä kaunis Belcarra. Myös oma Burnabymme suunnittelee kesäisin erittäin suositun ja siksi ruuhkaisen Barnet Marine Parkin muuttamista maksulliseksi, minkä lisäksi pysäköintiajan pituutta rajoitettaisiin muutamaan tuntiin.
Belcarra on kaunis kolkka
Kaikki mainitut puistot ovat erittäin rakastettuja ja suuri ongelma on pysäköinnin kalleus. Pysäköintimaksut eivät nimittäin ole nominaalisia, vaan veroineen yli viisi dollaria tunnilta, mikä tekee tyypillisestä 5-6 tunnin vaelluksesta helposti $30 dollarin retken! Jotkut kaupungit, kuten West Vancouver, tarjoavat omille asukkailleen vuosittaista $20 dollarin pysäköintipassia, mikä on toki kohtuullinen, mutta syrjii pahasti metropolialueen muita asukkaita. Jos useampikin kaupunki tekee saman, tuloksena on nurkkakuntaisuus, jossa kaikki häviävät.
Trendi onkin erittäin huolestuttava ja se aiheuttaa suurta vihastusta vancouverilaisissa, joille luonnon läheisyys ja helppo (sekä ilmainen) pääsy luontoon ovat olleet paikallinen elämäntapa. Nyt kun väestö kasvaa hallitsemattomasti, tämä tapa on katoamassa, sillä kalliin asumisen kanssa kärvistelevillä ihmisillä ei yksinkertaisesti ole varaa luontoon.
Leirintäpaikat ovat kortilla
Samaan aikaan koko ongelmaan olisi olemassa yksinkertainen ratkaisu, maahanmuuton rajoittamisen lisäksi ja se on avata uusia puistoja ihmisten nautittavaksi. Ei tarvitse kuin vilkaista karttaa nähdäkseen, että Vancouverin pohjois- ja itäpuolella on parinkymmenen kilometrin säteellä valtavat määrät vuoristoa, joka on täysin rauhoitettua erämaata. Muutama uusi tie syvälle vuoriston moniin laaksoihin avaisi tuhansia hehtaareja uutta ulkoilualuetta, mahdollistaisi rakentaa satoja uusia vaelluspolkuja sekä tuhansia uusia leirintäpaikkoja, joille kaikille on huutava kysyntä. Aihe on kuitenkin niin tabu, ettei siitä puhu yksikään poliitikko siitäkään huolimatta, että kaikki tämä erämaa on valtion omistamaa ja siten helposti hyödynnettävissä asukkaiden iloksi.
Keskustelun täydestä puutteesta johtuen länsirannikon luontoon painottuva elämäntapa jatkaakin kuihtumistaan, minkä huomaa ihan omassakin arjessa. Ruuhkaisiin puistoihin ja esimerkiksi North Shorelle ei tule enää lähdettyä ja maksullisen pysäköinnin puistot jäävät meiltä täysin väliin, mikä on monen muunkin johtopäätös ja tappio täällä asuville.
Mihin noiden parkkimaksujen sanotaan menevän? Suomalaiselle olisi tosiaan varsin outo ajatus, että luonnossa käymisestä joutuisi maksamaan – mitään pääsy- tai parkkimaksuja ei ole, eikä sellaisia ole näköpiirissäkään. Mutta todellisuuttahan tuo on todella monissa maissa, kuten vaikka Yhdysvalloissa.