Vancouverista noin sata kilometriä itään sijaitseva Harrison Hot Springs on pieni 1500 asukkaan taajama upealla paikalla. Kylä sijaitsee 60 kilometriä pitkän Harrison Laken eteläpäässä ja on suosittu vierailukohde kaupunkilaisille. Talvella järveä ympäröiviä vuoria koristavat valkoiset lumihuiput ja kesällä kylän edustan hiekkarannat valloittavat sadat auringonpalvojat. Kylä on myös tunnettu nimessään olevista kuumista lähteistä, joiden lämmöstä voi nauttia julkisessa kylpylässä sekä fiinin hotellin yhteydessä vuoden ympäri.
Olemme Niinan kanssa käyneet Harrisonissa muutaman kerran, mutta emme ole viettäneet siellä järin paljon aikaa. Viime viikonloppuna siihen tarjoutui kuitenkin hyvä tilaisuus, sillä olimme varanneet kahdeksi yöksi telttapaikan lähistöllä sijaitsevan Sasquatch Provincial Parkin luota, kauniin Deer Laken rannalta.
Maisemia matkalla leirintäpaikalle
Saavuimme aluelle perjantai-iltana ja ensimmäisen telttayön jälkeen suuntasimme heti aamusta kylälle. Suunnitelmanamme oli valloittaa Harrisonia vierustava noin 700 metriä korkea metsäinen vuori, jonka huipulle johtava vaelluspolku tunnetaan virallisesti nimellä Campbell Lake Trail. Polku on kuitenkin saanut lempinimen Harrison Grind sen rankan profiilin vuoksi, joka nousee monin paikoin yli 20% kulmassa ja sisältää lukuisia kivikkojen, puunrunkojen sekä juurakkojen ylityksiä. Se muistuttaa North Vancouverin kuuluisaa Grouse Grindia, joka ei oikeastaan edes ole vaelluspolku vaan puhdasta kuntoilua. 😮
Ohjeet isojalan kohtaamiseen
Maisemia alkumatkalla
Vaelluksella on mittaa kymmenisen kilometriä ja huipulta on pakko palata alas samaa reittiä. Emme vaeltaneet pienelle vuoristolammelle saakka, vaan nautimme piknikistä näköalapaikalla, jolta aukeaa todella upea maisema Harrison Lakelle. Näkymään mahtuu myös Sasquatch Mountain Resortin laskettelukeskus, joka tunnettiin aiemmin nimellä Hemlock Valley Resort.
Maisemat ylhäältä palkitsevat
Polulla ei ollut kuumana kesälauantaina juurikaan väkeä ja näimme noin 4,5-tuntisen rankan vaelluksemme ainoastaan kymmenisen ihmistä. Yhdet näistä oli paikallinen pariskunta, joka kulki kanssamme jonkin aikaa samaa matkaa. Yllättävä tilanne koitti paluumatkalla, kun pariskunnan nainen alkoi puunrunkoa alittaessaan haukkoa äkillisesti voimakkaasti henkeä. Edellä kulkeneen miehen karhusumute oli osunut samaiseen puunrunkoon ja päästänyt ilmaan näkymättömän pilven, jonka läpi nainen harmillisesti sattui kulkemaan. 🙁
Vehreä reitti metsän halki
Hieman taaempana minullakin alkoi äkillisesti kuristamaan kurkkua ja paikasta oli päästävä äkkiä pois. Todella inhottavan tunteen perusteella karhusumutteet ovat todella tujua tavaraa ja saavat varmasti aggressiivisen mesikämmenen perääntymään. Sumutetta on vain syytä varoa haukkomasta itse tai saamasta sitä silmiinsä. Onneksi nainen tuli nopeasti kuntoon yllättävästä kokemuksestaan selvittyään.
Ahtaita alituksia
Vaellus oli kyllä nimensä veroinen ”grind” ja mielestäni Grouse Grindia rakempi juuri pakollisen paluumatkansa vuoksi. Takaisin autolla olimme hiestä märkänä, joten suuntasimme suoraan kylän edustan hiekkarannalle vilvottelemaan. Väkeä oli paikalla runsaasti ja moni oli myös uskaltautunut uimaan, vaikka Harrison Laken vesi onkin erityisen hyistä. Vesi on paikoin niin kylmää, että siihen on hukkunut hypotermian vuoksi ihmisiä kesäisinkin. Onneksi vedessä ei tarvinnut olla pitkään ja jo pieni pulahdus vilvoitti ihanasti +28 asteisena kesäpäivänä. 😀
Kaunis mutta kylmä Harrison Lake
Rannan vierellä on runsaasti ravintoloita, joista on hyvä katsella ihmisvilinää, jota riitti kesäisen taidetapahtuman vuoksi. Päivällisen jälkeen palasimme teltallemme hyvän kirjan ja nuotiotulen ääreen.
Kyläraitti on kesällä vilkas
Nuotio kuuluu leirintään
Kaksi yötä teltassa olivat rentouttavat ja kyseessä oli kesän toinen telttailumme suuren kesälomamatkamme lisäksi. Viikonloppu Harrison Hot Springissä jätti paikasta hyvän fiiliksen ja sai meidät tajuamaan miten olimme unohtaneet koko kylän olemassaolon. Seuraavalla reissulla on syytä käydä kokeilemassa myös ne kuuluisat kuumat lähteet.
