Joulun lentoja viime vuonna varatessamme, saimme Niinan kanssa ajatuksen perinteisen joulunvieton yhdistämisestä pieneen kotimaanmatkailuun. Kun myös Icelandairin lentoajat tukivat ratkaisua yöpyä Helsingissä ennen paluulentoa, päädyimme varaamaan junaliput pääkaupunkiin sekä hotellin Helsingin ydinkeskustasta.
Ajatus oli mukava, sillä emme ole vierailleet Helsingissä yli vuosikymmeneen. Niina muisteli käyneensä Helsingissä työmatkalla joskus vuoden 2010 paikkeilla ja minä olen melko varma edellisen kertani olleen mahdollisesti niinkin kauan sitten kuin vuonna 2005! Lähistöllä on silti tullut käytyä kavereiden luona Espoossa ja Vantaalla, mutta itse Helsingin ydinkeskusta on jäänyt meiltä väliin todella pitkän aikaa.
Olen kotoisin Uudeltamaalta, joten Helsingissä on kyllä tullut vierailtua lapsena. Minulla on muun muassa hämäriä muistikuvia Linnanmäeltä, Korkeasaaresta sekä eri puolilta ydinkeskustaa jostain 25 vuoden takaa. Helsingissä tuli käytyä myös teiniaikoina elokuvissa, sillä Tennispalatsi 1 oli suurin leffateatteri mitä tiesin ja viimeisin elokuvatekniikka on ollut tunnetusti aina lähellä sydäntäni.
Saapuminen pääkaupunkiin
Tätä taustaa vasten olikin hauska saapua pian uudenvuoden jälkeen junalla Helsinkiin lyhyelle kahden yön vierailulle. Hotellinamme toimi Kauppatorin kupeessa sijaitseva viiden tähden Hotel Haven, joka oli sisältä viehättävä ja jonka aamiaisbuffet oli oikeinkin hyvä.
Joulumarkkinoiden loppusuora Kauppatorilla
Runsas hotelliaamiainen
Ensimmäisenä iltana ohjelmassamme oli tuttujen näkemistä ja vierailimme muun muassa siskoni luona Taka-Töölössä. Siellä käydessämme kävimme myös katsastamassa myrskyisessä säässä Sibelius-monumentin ennen hauskaa ravintolailtaa kahden entisen työkaverimme kanssa. Illan aikana tuli niin muisteltua vanhoja Nokian aikoja kuin myöskin pelattua lautapelejä punavuorelaisessa ravintolassa.
Sibelius-monumentti
Helsingin yössä
Toinen päivä päivä alkoi vierailulla hotellin vieressä sijaitsevalla vanhalla kauppahallilla. Sisällä oli vielä aamusella hiljaista ja vieraat lähinnä turisteja, mutta esitteillä oli monenlaista tuotetta. Ulkopuolella kauppatorin kuuluisat lokit eivät olleet vielä asemissaan ja saimmekin ihailla Kauppatorin ympäristöä rauhassa kauniissa aamuauringossa.
Aamusella kauppahallissa
Presidentinlinna aamuauringossa
Aamuinen Eteläsatama
Päivän ensimmäinen turistikohteemme oli Katajanokalla sijaitseva vuonna 1868 valmistunut upea Uspenskin katedraali, joka on Suomen ortodoksisen seurakunnan pääkirkko. Hienolla paikalla korkealla kalliolla sijaitseva rakennus on Länsi-Euroopan suurin ortodoksikirkko ja sen kolmetoista kupolia symboloivat Kristusta sekä tämän kahtatoista apostolia. Kirkon sisällä on sangen tyhjää, sillä ortodoksikirkoissa ei ole penkkejä, mutta itse alttari sekä seinillä olevat veistokset olivat hienoja.
Uspenskin katedraali on Suomen ordotoksien pääkirkko
Sisältä pramea katedraali
Kirkon pihalta aukeaa hyvä näkymä kohti Kalasataman uudisrakennusaluetta, jonne nousee paraikaa uusia ja suomalaisittain korkeita tornitaloja Hanasaaren voimalaitoksen kylkeen. Toinen hyvin näkyvä maamerkki on Helsingin tuomiokirkko viereisessä Kruunuhaassa, jonne suuntasimme seuraavaksi.
Tuomiokirkko aamuloisteessa
Senaatintorin ympäristössä sijaitsee runsaasti 1800-luvulta peräisin olevia historiallisia rakennuksia, jotka muodostavat empirekeskustana tunnetun eheän rakennuskokonaisuuden. Varsinaista keskuspistettä ei tarvitse etsiä, sillä paraatipaikalla seisoo vuonna 1852 valmistunut ja jokaisessa postikortissa poseeraava valkoinen Helsingin tuomiokirkko.
Empirekeskustaa
Torin ympäristössä oli jo heti aamusta pitkä letka turistibusseja, joista oli purkautunut aukiolle runsaasti erityisesti venäläisiä, joita tuntui olevan uudenvuoden lomakauden vuoksi kaikkialla. Minulla ei ole mitään mielikuvaa aiemmasta vierailusta tuomiokirkon sisällä ja pelkistetty sisustus muistutti minua jostain Itä-Saksassa vierailemastamme kirkosta, jonka nimeä en kuitenkaan saa päähäni. Kirkkosalissa soi rauhallinen urkumusiikki, jota oli mukava kuunnella hetken aikaa, sillä se peitti alleen turistilaumojen tohinan.
Senaatintori on turistien suosiossa
Huilitauko tuomiokirkossa
Lux Helsinki oli samaan aikaan
Pienen lepotauon jälkeen otimme Aleksanterinkadulta raitiovaunun kohti Etu-Töölöä, jossa sijaitsee kolmas merkittävä kirkkorakennus, Temppeliaukion kirkko. Rakennus on huomattavasti muita kirkkoja uudempaan alkuperää ja valmistunut vasta vuonna 1969 yhteensä kolmen arkkitehtuurikilpailun tuloksena. Voittajaehdotuksen tehneiden arkkitehtiveljesten Timo ja Tuomi Suomalaisen visiona oli säilyttää paikalla sijainnut kallio ja louhia kirkko kallion sisään. Ehdotus oli 60-luvulla sangen kiistanalainen, mutta se päädyttiin toteuttamaan esitetyn kaltaisena. Jopa paljaat kallioseinämät päädyttiin sisällyttämään osaksi kirkkoa, niiden akustiikkaa parantavien ominaisuuksien vuoksi.
Aleksanterinkadun vilinää
Kallioon louhittu kirkko
Kirkko on nykyisin Helsingin kolmanneksi suosituin nähtävyys, jolla vierailee vuosittain 850 000 matkailijaa. Kirkkoon onkin ollut muutaman vuoden ajan pieni sisäänpääsymaksu, jonka maksaminen kannattaa, sillä meistä molemmista kirkko oli täysin ainutlaatuinen nähtävä.
Sisältä upea Temppeliaukion kirkko
Aivan kirkon lähistöllä sijaitsee tietenkin Eduskuntatalo, jonka portaat kävimme nousemassa. Muistan käyneeni lapsena myös rakennuksen sisällä sekä kuuluisilla lehtereillä, mutta näin tammikuun alussa kansanedustajat olivat vielä pitkällä joululomallaan, joten sisään ei ollut pääsyä.
Kansanedustajat olivat edelleen lomilla
Vastapäätä sijaitsee uudehko Kansalaistorin ympäristö, jota ei ollut olemassa edellisen kerran Helsingissä vieraillessamme. Kiasma ja Sanomatalo olivat toki jo olemassa, mutta ruman vihreä Musiikkitalo sekä upouusi keskustakirjasto Oodi olivat tuolloin vasta visioita. Näistä ensiksimainittu oli aikoinaan kiistelty rakennushanke ja vaikka kohu onkin laantunut rakennuksen avauduttua vuonna 2011, on se edelleen paikalleen sopimaton hirvitys. Sisältä rakennus näyttää kuitenkin paremmalta kuin ulkoa, mutta sen rakentaminen tällaisena on ollut mielestäni virhe.
Musiikkitalo on ulkoa ruma mutta sisältä moderni
Finlandiatalokin kylpi kauniissa talvipäivässä
Oodi on uusi tulokas Kansalaistorin reunalla ja se avautui niinkin vastikään kun vuonna 2018. Kolmikerroksisen rakennuksen kaartuva julkisivu muodostaa rakennuksen eteen avoimen katoksen, varsinaisten kirjastotilojen sijaitessa ylimmässä kerroksessa. Oodi edustaa uudenaikaista trendiä, jossa kirjastot eivät ole enää vain pelkkiä kirjakokoelmia vaan kansalaisten ”kohtaamistiloja”. Ylimmän kerroksen reunustoilta avautuvat hyvät maisemat lähiseudulle ja nautimmekin siellä sijaitsevassa kahviossa makoisat pullakahvit.
Oodin edusta
Kirjasto sijaitsee kolmannessa kerroksessa
Muiden kerrosten kansalaistiloja
Matkalla hotellille kävelimme Sanomatalon lävitse katsastamassa radiokanava Suomipopin studion, sillä kanavan aamuohjelmistoa tulee kuunneltua usein blogikuvien käsittelyn yhteydessä. Kiertelimme myös hetken aikaa Esplanadin alueella, joka on historiallisine arvorakennuksineen kuin pala Keski-Eurooppaa. Voin kuvitella Esplanadin puistikon olevan kesällä erittäin vilkas ja viehättävä paikka viettää aikaa.
Sanomatalosta lähetetään useita radio-ohjelmia
Espan alue on kaunis
Aamupäivän oltua kiireinen, oli meiltä jäänyt lounas kokonaan väliin. Suuntasimmekin Punavuoren ja Ullanlinnan alueelle pikaiselle lounaalle. Kävelimme myös hieman alueen viehättäviä asuinkatuja ja poikkesimme Johanneksenkirkolla, joka oli kuitenkin harmillisesti kiinni.
Punavuoren ja Ullanlinnan alueella
Johanneksenkirkko oli harmillisesti kiinni
Aktiivinen ja paljon kävelyä käsittänyt turistipäivämme päättyi fiiniin illalliseen Michelin-ravintola Olossa ja seuraavana päivänä suuntasimme lentokentän kautta kotiin Kanadaan.
Fiinillä illallisella
Lyhyt vierailumme Helsingissä osui kelien puolesta loistavaan rakoon ja ehdimme nähdä yhden päivän aikana runsaasti. Päivä Helsingissä oli sillä tavalla kiehtova, että se antoi käsityksen siitä missä kaikki keskustan paikat sijaitsevat suhteessa toisiinsa. Se myös kutisti käsitystämme ydinkeskustasta, kun huomasimmekin kaiken sijaitsevan vain ”muutaman korttelin” säteellä toisistaan.
On myös todettava, että Helsingin empire- ja jugendtyylinen ydinkeskusta on upea ja yllättävän laajakin kokonaisuus, jossa on runsaasti keskieurooppalaista tunnelmaa. Alue tuntuu hyvin epäsuomalaiselta, sillä vastaavaa ei löydy oikein mistään muualta Suomesta.
Vaikka Helsinki ei tunnukaan valtavan suurelta kaupungilta, on siellä silti runsaasti nähtävää ja tulemme varmasti tekemään toisen vierailun joskus tulevaisuudessa. Veikkaan että se tulee tapahtumaan paljon aiemmin kuin edellisestä kerrasta ehti kulua aikaa.
