Edellisistä vieraistamme täällä Kanadassa on kulunut jo kotvanen, sillä viimeisen vuoden aikana meillä on ollut runsaasti kiireitä. Kuitenkin aloitettuani tästä kesästä useamman kuukauden mittaisen sapattijaksoni, on minulla nyt runsaasti aikaa näyttää paikkoja ja olikin mukavaa että äitini ja veljeni saapuivat elokuun lopussa luoksemme kahdeksi viikoksi.
Äitini on käynyt luonamme kerran aikaisemminkin, mutta veljelleni kyseessä oli ensimmäinen Kanadan matka. Hän on kuitenkin ehtinyt asustamaan Pohjois-Amerikassa ja teimmekin hänen kanssaan edellisvuonna kahdestaan suuren automatkan Amerikan halki.
Ainoa huono puoli vierailun ajankohdassa olikin se, että asumme paraikaa väliaikaisessa majoituksessa, emmekä kykenekään poikkeuksellisesti majoittamaan vieraita pienessä asunnossamme. Vieraamme joutuivatkin yöpymään läheisessä hotellissa, josta aukesi sangen hieno kaupunkimaisema.
Hotellihuoneesta oli hieno maisema
Pienen levon sekä jetlagista toipumisen jälkeen ensimmäinen vierailukohteemme oli Stanley Parkissa sijaitseva Vancouver Aquarium, joka on yksi kaupungin suosituimpia turistinähtävyyksiä. Kolmen täällä asutun vuoden aikana en ole ehtinyt vierailla akvaariossa, joten kokemus oli minullekin uusi. Tämä onkin mukavaa vieraissa, sillä näiden kanssa tulee aina käytyä jossain itsellekin uudessa paikassa ja turistikohteissa joissa tulisi muuten vierailtua vain harvoin.
Vancouverin suosittu akvaario
Vancouverin akvaario on toiminut vuodesta 1956 saakka ja se on tullut tunnetuksi edistyksellisenä merentutkimuksen keskuksena erityisesti merieläinten totuttamisessa takaisin luontoon. Akvaariona se on kooltaan keskikokoinen, jääden huomattavasti esimerkiksi Osakan suurakvaariosta, mutta ollen kuitenkin Dubain akvaariota suurempi.
Monenlaisia piilottelevia asukkeja
Akvaarion eri osastot on järjestetty selkeästi ja nähtävillä on niin pohjoisten merien eläimistöä kuin trooppisiakin kaloja, jotka uiskentelevat lämpimissä altaissaan kauniiden ja värikkäiden korallien ympäröimänä.
Lämpimien vesien asukkaita
Akvaarion ehkä tunnetuin asukas on sen valkoinen maitovalas, joka uiskenteli tyytyväisen näköisenä altaassaan. Akvaariolla on ollut aiemmin myös harvinaisempi sarvivalas, joita tavataan Kanadan pohjoisilla merialueilla, mutta tällä hetkellä sellaista ei sieltä löydy.
Hymyilevä maitovalas
Hauska pieni erikoisuus oli erilaisten kalojen poikkileikkauksia sekä lihaksistoa esittelevä erikoisnäyttely, joka tarjosi jotain todella erilaista. Näyttely muistutti minua joskus Berliinissä nähdystä ihmisruumiita hieman samalla tavalla esitellystä näyttelystä ja olikin meistä kaikista hyvin kiehtova.
Mielenkiintoisa erikoisnäyttely
Harvinaisempia petoja
Seuraavina päivinä ajelin vieraidemme kanssa niin Stevestonissa kuin Deep Covessakin, katsomassa paikkakuntien kauniita ja tosistaan eroavia maisemia. Katsastimme myös miltä Downtown näyttää länsipuolen Spanish Banksilta ajellessamme aluetta ristiin rastiin.
Viikon mittaan nähtyä
Kävimme myös kolmistaan näkemässä kaupunkimaiseman Cypress Mountainilta, mutta valitettavasti seuraavan päivän retkemme Whistleriin oli huonosta kelistä johtuen turha, maisemien jäädessä sateen vuoksi vaatimattomiksi.
Cypress Mountainilla ei näkynyt karhuja
Onneksi keli parani taas seuraavana päivänä kun vierailimme West Vancouverin Lighthouse Parkissa, jonka ikiaikaisessa metsässä teimme pienen kävelyn kauniista kesäpäivästä nauttien. Pistäydyimme samalla matkalla myös West Vancouverin rannassa, jossa näimme kontteja kuljettavan laivan alittavan Lions Gate Bridgen matkallaan satamaan.
Kesäinen Lighthouse Park
Laivaliikennettä West Vancouverin edustalla
Loppuviikolle osunutta sadepäivää vietimme puolestaan toisella suositulla turistinähtävyydellä Capilano Suspension Bridgellä, josta kaikki vieraamme ovat aina pitäneet. Vaikka olenkin vieraillut paikalla useaan otteeseen, lämmittää se aina omaakin mieltä, sillä paikan järjestelyt ovat niin tiptop ja hintansa arvoinen.
Suositulla turistirysällä
Puunlatvojen tasolla tapahtuva kävely kutkuttaa aina vierailijoiden mieltä ja itse pienesti heiluva riippusilta on aina hitusen hirvittävä ylittää. Koko paikka on erityisen upea joulun aikaan, kun alueen metsää valaisevat tuhannet värikkäät jouluvalot.
Metsän paksut asukkaat
Kuuluisa riippusilta
Unohtaa ei sovi myöskään vielä uudehkoa Cliffwalkia, jolle äitini ei uskaltautunut astumaan. Veljeänikin kallion seinämään kiinnitetty kapea kävely korkealla ilmassa hirvitti, mutta muistot olivat takuulla rohkeuden arvoiset.
Kesy petolintu
Huikea Cliffwalk
Vierailun varsinainen erikoisuus oli kuitenkin viikonloppuna tehty matka Kelownaan, jolle Niinakin pystyi osallistumaan. Menomatkalla pysähdyimme Bridal Veil Fallsin vesiputouksella, joka sijaitsee vain lyhyen matkaa maantieltä sivuun. Vesiputous poikkeaa alueen muista putouksista siinä, että sen vesimassat valuvat alas pitkin 122 metriä korkeaa kallioseinämää. Tämä saa putoukset näyttämään polveilevalta morsiushunnulta, mistä niiden nimi.
Morsiushuntuputous
Alueen metsä on todella vehreää ja sankkaa, naavan ja sammaleen peittäessä puita. Hauskana sattumana tapasimme putouksilla miehen, joka paljastui suomensukuiseksi. Hän tunnisti meidän puhuvan keskenämme suomea ja kertoi asuneensa Kanadassa jo yli neljänkymmenen vuoden ajan, mikä näkyi hieman kankeana suomenkielenä. Minulle ja Niinalle tulikin tapaamisesta mieleen, että tuollaistakohan se on meilläkin joku päivä, jos vain jatkamme ulkomailla asumista vuosikymmenien ajan? Takanahan on jo kohta ensimmäiset kymmenen vuotta…
Kaunis vesiputous
Ikiaikaisen vehreä metsä
Loppumatka Kelownaan sujui ilman kommelluksia ja perillä meitä odotti sisämaalle tyypillinen erittäin lämmin sää. 142 000 asukkaan Kelowna on British Columbian kolmanneksi suurin kaupunki heti Vancouverin ja Victorian jälkeen, ja sitä ympäröivällä seudulla asuu yhteensä 217 000 ihmistä. Kaupunki on hyvin erihenkinen ja kaikki elämä Kelownassa keskittyy enemmän tai vähemmän Okanagan Laken ympärille.
Rannalla sijaitseva Kelowna
Okanagan Lake on kapea mutta hyvin pitkä järvi. Sillä on leveyttä ainoastaan 4-5 kilometriä, mutta pituutta peräti 135 kilometriä. Järvi on uskomattoman syvä ja monin paikoin vettä on yli sata metriä vain kymmenen metriä rannasta. Järven syvin kohta onkin 232 metriä ja se on ollut aiemmin vielä tätäkin syvempi, sillä sen pohjaa peittää peräti 750 metrin paksuinen sedimenttikerros, joka on kertynyt sinne viimeisten parin miljoonan vuoden aikana.
Järven ylittää vain yksi silta, vuonna 2008 valmistunut 5-kaistainen William R. Bennet Bridge. Pienemmän sillan korvanneella uudella sillalla on mittaa 1060 metriä ja koska järven syvyys sen kohdalla on noin 60 metriä, on se rakenteeltaan kelluva ponttoonisilta.
Hotellimme sijaitsi lähellä Kelownan keskustaa ja kävelimmekin iltasella Okanaga Laken rantaan rakennettua nättiä rantaraittia. Rannassa sijaitsee rönsyilevän kaupungin muutama uudempi tornitalo sekä kasinohotelli, joiden molempien edustat on pidetty huolitellussa kunnossa.
Casino rannassa
Kelownan kaunis rantaraitti
Suuri järvi hallitsee Kelownan seutua niin voimakkaasti, että sen ympärille on syntynyt legenda järven syvyyksissä asustavasta hirviöstä, Ogopogosta. Vuosikymmenien aikana järvellä on raportoitu useista havainnoista, joista vain osa on pystytty selittää ja osa jäänyt mielikuvituksen varaan. Ogopogo onkin Kanadan oma Loch Nessin hirviö, jonka tarinaa varsinkin lapset rakastavat.
Myyttinen Ogopogo
Lauantaiaamuna olimme liikkeellä aikaisin, sillä suuntasimme Kelownan lähettyvillä sijaitsevalle Kettle Valley Railwayn entiselle junaradalle. Olemme vierailleet paikalla Niinan kanssa aiemminkin, mutta vuonna 1989 lakkautetun junaradan reitti on nykyisin hauska ja vaivaton pyöräilyreitti. Junaradalla on mittaa satoja kilometrejä ja sen länsipäässä sijaitseva upea Othello Tunnels on myös yksi sen osa. Yritimme vierailla tunneleilla kerran vieraiden kanssa, mutta valitettavasti ne oli suljettu pelastuslaitoksen operaation vuoksi.
Othello Tunnelseilla oli tilanne päällä
Iso osa entisestä rautatiestä on muunnettu sittemmin ulkoilukäyttöön ja varsinainen kohokohta on Kelownan kohdalla sijaitseva noin kymmenen kilometrin mittainen Myra Canyon Trestlesin etappi, jolla rata ylittää paikoin korkeitakin puusiltoja pitkin yhteensä 18 notkoa ja kanjonia, sekä läpäisee kaksi tunnelia.
Entinen ratapohja, nykyinen ulkoilureitti
Pyöräilimmekin nelisteen Myra Canyonin päästä päähän maisemia ihastellen. Junarata kulkee näillä kohdin todella korkealla vuoristossa, peräti 1280 metrin korkeudessa. Alueen vuoret ovat kuitenkin lättäniä, joten reitiltä aukeavat maisemat ovat ainoastaan kohtuulliset. Ympäröivä metsä on myös sangen tylsää, sillä koko alue paloi vuoden 2003 suuressa metsäpalossa, joka uhkasi myös Kelownaa ja tuhosikin yhteensä 239 vuorenrinteellä sijainnutta kotia.
Metsäpalossa vaurioitunut Myra Canyon
Illalla kävimme kokeilemassa porukalla kanadalaista keilausta, jonka erikoisuus ovat huomattavasti normaalia keilapalloa pienemmät pallot sekä vain viisi keilaa normaalin kymmenen sijaan. Kyseessä on kanadalainen erikoisuus, joka oli kuitenkin meistä yhtä hauska pelata kuin perinteinenkin keilaus.
Kanadalaista keilausta pikkupalloilla
Hieman pilvisen lauantain vastapainoksi sunnuntai oli jälleen poutainen ja kiipesimmekin veljeni kanssa Kelownan keskustan vieressä kohoavalle Knox Mountainille. Polku ylös on kuumana kesäpäivänä hikistä puuhaa, mutta maisemat huipulta ovat sen arvoiset. Alapuolella levittäytyvä Kelowna näkyy täältä erinomaisesti, samoin kuin pitkä Lake Okanagan.
Upea maisema Knox Mountainilta
Pitkä Okanagan Lake
Hikinen reippailu palkittiin koko porukan vierailulla hauskassa H2O Adventure -sisävesipuistossa, jossa kylvimme lopun iltapäivää. Reissumme Kelownaan olikin ollut onnistunut ja maanantaina ajoimme takaisin kaupunkiin.
Hikinen kipuaminen huipulle
Vieraidemme lomamatkan viimeisinä päivinä vierailin näiden kanssa vielä eri puolilla Vancouveria. Ajoimme myös yhtenä päivänä Fraser Valleyhin, jossa katsastimme niin Mount Thomin maisemat kuin vierailimme Hell’s Gatesin suositulla turistinähtävyydellä.
Viimeisten päivien retkiä
Vieraidemme matka olikin erittäin onnistunut ja tarjosi meillekin uutta nähtävää. Seuraavia vieraita saisimmekin odottaa pitkän tovin, mutta oli mukavaa että pystyin yhdistämään tämän vierailun sapattivapaani kanssa, viettäen vieraiden kanssa runsaasti aikaa.
