Vuosi 2021 alkaa hiljalleen tulla loppuunsa ja sitä ollaan päästy jo jouluun saakka. Vancouverissa on saatu nauttia tänä vuonna sangen harvinaisesta valkeasta joulusta, sillä pureva pakkasjakso ja sankka lumisade osuivat juuri sopivasti jouluaattoon. Pitkän ja erittäin sateisen syksyn jäljiltä kuiva pakkaskeli onkin aivan puhdasta parhautta ja sitä riittänee näillä näkymin ainakin uuteenvuoteen saakka.
Jouluksi saatiin lunta ja pakkasta
Suunnitelmanamme oli alun perin viettää joulu perinteisesti Suomessa, mutta ajankohta osoittautui liian aikaiseksi Fionan lentää. Myös jälleen uudelleen tiukentuneet koronarajoitukset olisivat tehneet matkustamisesta turhan vaikeaa, joten päätimme jäädä kotiimme viettämään ensimmäistä perhejouluamme ihan vain kolmistaan.
Pienoisen ensimmäinen joulu
Kyseessä onkin jo kolmas joulumme Kanadassa, viime vuoden koronajoulun sekä vuoden 2018 joulun ollessa kaksi aiempaa jouluamme täällä. Yhteensä kyseessä on ylipäätään jo peräti viides joulu ulkomailla, sillä minä olen viettänyt yhden jouluaaton veljeni kanssa Chicagossa. Muutama vuosi sitten olimme myös Niinan kanssa näihin aikoihin tropiikin lämmössä, mikä olikin hyvin erilainen joulu. Edelliset Suomen joulumme ovatkin täten vuosilta 2016 ja 2019, mistä onkin vierähtänyt jo aikaa.
Joulukuusen koristelua
Joulunalusaikamme käynnistyi ensimmäisenä adventtina nautitulla pikkujouluaterialla sekä tietenkin joulukuusen koristelulla. Meidän taloudessamme kuusi laitetaan pystyyn hyvissä ajoissa siitä hyvän ikaa nauttiaksemme ja se saa lähteä heti uudenvuodenpäivänä. Kuusen koristelu on aina yhtä mukavaa puuhaa ja tuo pimeisiin iltoihin valtavasti tunnelmaa!
Joulukuun alkupuolen puuhiin kuului myös perinteinen piparkakkujen leivonta, jossa Fiona ei päässyt vielä tällä kerralla avustamaan. Tämä seurasi kuitenkin puuhiamme tarkasti vierestä ja tuoksutimme hänelle myös hieman piparkakkutaikinaa, jos vaikka taikinan ihana tuoksu jäisi tämän mieleen ensi vuoteen.
Perinteinen piparkakkushow
Joulukuu meni muutoin hyvin kiireisenä töiden touhussa ja tämän vuoden firman joulujuhlat olivat vain pienimuotoisia tiimien kerääntymisiä ravintoloissa. Päivien kulumista tuli tarkkailtua Niinan jostain hankkimasta Fazerin patukkakalenterista, josta riitti kotimaista herkuteltavaa kuukauden jokaiselle päivälle – nam!
Patukkakalenteri oli makoisa
Perinteinen jouluvalojen valokuvaus jäi tällä kertaa pelkästään minun harteilleni ja kiersinkin yhtenä loppukuun iltana Burnabyn ja Coquitlamin kauniisti koristeltuja pihoja. Paikallisilla joulumyyjäisillä tai kauneimmissa joululauluissa emme tänä vuonna käyneet, sillä laulaminen kasvomaskin kanssa ei tuntunut meistä kovin mukavalta ajatukselta. Jälleen villiintynyt korona ei sekään houkutellut meitä kirkon väkijoukkoon, mutta ehkäpä sitä uskaltaa lähteä liikkeelle taas ensi vuonna.
Jouluvalojakin tuli käytyä kuvaamassa
Itse jouluaaton toimet ovat kotonamme hyvin perinteiset, alkaen aamusta nautittavalla joulupuurolla. Sen jälkeen otettiin Skype-yhteys Suomeen, jossa aattoilta oli päättymässä. Kanadan länsirannikolla joulua viettäessä 10 tunnin aikaero aiheuttaa aikaan sen, että kun itse heräämme aattoon, on Suomessa jo avattu joululahjat ja ilta käytännössä päätöksessään. Oli silti mukava kuulla kotiporukoiden joulun sujumisesta ja avasimmekin yhdessä myös kaksi Fionan pakettia.
Pienelle tulokkaalle pitää tietysti siirtää kaikki aaton perinteet, joihin kuuluvat niin Joulupukin kuuma linja, lumiukko-animaatio sekä tietysti joulurauhanjulistus Suomen Turusta. Kaikki nämä löytää nykyisin jälkilähetyksenä Yle Areenasta, joten niistä voi nauttia omaan tahtiin aamupäivän edetessä. Fiona ei saa vielä katsoa televisiota, mutta lumiukon kohdalla teimme pienen poikkeuksen sääntöön, vaikka siinäkin parasta on sen ikoninen musiikki.
Taustalla joulupukin aamushow
Jouluperinteiden siirtoa
Viimeinen kiukku ennen joulurauhaa
Iltapäivän huipentuma on tietenkin juhlallinen jouluateria, jonka Niina oli jälleen kovalla vaivalla valmistanut ja oli kerran aivan loistava. Pohjoismaalaisen suolatun joulukinkun voi Vancouverissa ostaa Granville Islandilla sijaitsevasta lihakaupasta, mutta varaus pitää saada sisään jo kuukautta ennen joulua. Kinkku yhdessä täällä myytävän Turun Sinapin kanssa ovatkin lyömätön yhdistelmä, jolla saa itselleen lämpimän joulumielen.
Pikkutyttömme painoinen joulukinkku
Kohta viiden kuukauden ikää lähestyvä Fiona on alkanut viime viikkoina maistella kiinteitä ruokia ja hänen jouluaaton maisteltava ruokansa oli lanttumössö. Kaikkien yllätykseksi lanttu maistuikin erinomaisesti ja pieni annos meni kokonaan alas pieneen masuun eli ensi vuoden jouluaterian voinee olettaa senkin maistuvan.
Herkullinen jouluateria
Illan kohokohta on tietenkin itse joululahjojen avaaminen, mikä on pikkulasten lempipuuhaa, vaikka nämä eivät sen merkitystä vielä tajuakaan. Rapisevan lahjapaperin ja värikkäiden narujen repimisessä on vain jotain mahdottoman hauskaa ja lahjaksi saadut uudet lelut tuovat vaihtelua arjen huvituksiin – jotain mitä me vanhemmatkin arvostamme!
Lahjojen avaaminen kiinnostaa kaiken ikäisiä
Ihania lahjoja
Kaiken kaikkiaan kolmas joulumme Kanadassa sujui odotetun laisesti, mutta toiveissa on silti päästä viettämään seuraavaa joulua jälleen pimeässä pohjolassa. Silloin tiedossa on varmasti erilaista hulinaa, kun suloinen vauvavaihe on jäänyt taakse ja talossa riittää varmasti tuolloin runsaasti pikkutonttujen tepastelua. Hyvää joulua kaikille lukijoilleni!
