Tämän viikon perjantaina vietettiin jokavuotista merkkipäiväämme ajasta jonka olemme asuneet täällä Kanadassa. Tänä vuonna päivä vaatikin kunnollista noteeraamista, sillä täyteen tuli pyöreät kymmenen vuotta eli yksi kokonainen vuosikymmen maassa, mitä on vaikea uskoa todeksi. Voiko tosiaan olla, että olemme eläneet jo neljänneksen elämästämme Kanadassa ja peräti 40% koko elinajastamme ulkomailla!?
Olen tehnyt selontekoa kymmenestä ensimmäisestä vuodestamme ulkomailla aiemmassa kirjoituksessani missä mainitsin, että ajatus Kanadaan muutosta alkoi hautua mielissämme siitä saakka, kun aloimme työskennellä Nokian Vancouverin tiimin kanssa Saksassa asuessamme. Varsinainen päätös muutosta tehtiin Niinan kanssa joulun pyhinä vuonna 2010 ja seuraavan vuoden syksyllä minun onnistui löytää ja saada samaiselta Vancouverin Nokialta kokemustani vastaava työpaikka.
Haaveiden kaupunki
Työpaikan saatuani alkoi välittömästi työlupien kanssa puljaaminen, mikä oli stressaavaa aikaa ja teki muuttopäivästä usean kuukauden ajaksi määräämättömän. Työtarjouksen jälkeen minun onnistui kuitenkin vierailla ensimmäistä kertaa Vancouverissa eli pääsin näkemään ja kokemaan tulevan asuinkaupunkimme, josta olimme siihen mennessä ainoastaan lukeneet!
Nokia toi meidät Vancouveriin
Saimme lopulta tiedon työluvista aivan vuoden 2012 ensimmäisinä päivinä, minkä jälkeen alkoi tapahtua nopeaan tahtiin. Reilussa viikossa järjestimme kaikki Saksasta lähtöön liittyvät asiakirjat sekä muuttokuormaan liittyvän pakkaamisen. Varsinainen maahanmuutto tapahtui tammikuun 21. päivä, kun minä matkustin Vancouveriin valmistelemaan tulevaa elämäämme kaupungissa. Niina jäi vielä Berliiniin päättämään viiden ja puolen vuoden mittaisen elämämme Saksassa ennen saapumistaan perässäni kaksi viikkoa myöhemmin.
Kauan odotettu työlupa
Vancouverin päässä minun piti järjestää meille asunto ja aloittaa uudessa työssä, missä oli työtä ja päivät pitkiä. Niinan saavuttua asuimme aluksi muutaman kuukauden väliaikaisessa asunnossa, ennen kuin löysimme monen mutkan kautta upean pysyvän kodin erään ydinkeskustan pilvenpiirtäjän huipulta.
Niinan saavuttua Kanadaan, jatkoi tämä aluksi töitä Berliiniin, mutta onneksemme Vancouverin Nokialla oli tuolloin käynnissä laaja henkilöstön palkkaus ja hänen onnistui saada töitä täältä. Usean kuukauden hulinan jälkeen kaikki alkoi viimeinkin olla kohdillaan ja uusi elämämme Kanadassa aluillaan, mutta sitten eräänä aamuna kaikelta putosi pohja pois. Kesäkuun 14. päivä Nokia ilmoitti yli 10 000 ihmisen irtisanomista ympäri maailmaa ja pieni 350 hengen yksikkömme Vancouverissa oli osa lakkautuslistaa.
On shokeeraavaa herätä tietoon, että molemmat meistä oli irtisanottu yön aikana ilman tietoa huomisesta. Emme kuitenkaan antautuneet masennukselle ja seuraavien kuukausien aikana löysimme molemmat uudet työpaikat, jotka olivat vieläpä Nokiaa paremmat. Lisäksi meidän onnistui järjestää työluvat uusien työpaikkojemme ympärille, mikä oli onni, sillä juuri Nokiaan sidotut alkuperäiset työluvat tekivät monille hankalaksi jäädä Kanadaan ja usea tuttumme joutuikin muuttamaan irtisanomisen jälkeen takaisin Suomeen.
Ensimmäistä vuottamme Kanadassa voikin luonnehtia vähintäänkin turbulentiksi ja vuosi oli täynnä suuria elämänkäänteitä. Täten olikin ilahduttavaa, että toinen vuotemme maassa oli enemmänkin uusiin Nokian jälkeisiin työkuvioihin tutustumista ja elämän vakiinnuttamista. Siinä auttoi huomattavasti myös pysyvän asumisluvan saaminen, mikä oli uuden työnantajamme sponsoroinnin ansiosta yllättävänkin vaivaton urakka. Lupa tarkoitti, ettei meidän tarvinnut enää kantaa huolta Kanadasta pois joutumisesta, vaikka työtilanteemme jatkossa muuttuisikin.
Toisen vuoden aikana saimme luoksemme myös vieraita, mikä ei ollut mahdollista kaiken sen ensimmäisen vuoden hurlumhein aikana. Emme nimittäin olleet ehtineet ostaa laisinkaan huonekaluja uuteen pilvenpiirtäjäasuntoomme ennen Nokian uutisia ja lopulta huonekalut ostettiin juuri Nokian irtisanomispakettien rahoilla, tuoden onnen aiempaan onnettomuuteen.
Vieraita on käynyt tasaiseen tahtiin
Kolmas Kanadan vuosi sujui ilman dramatiikkaa, mutta neljäntenä vuotena jouduimme valitettavasti muuttamaan upeasta asunnostamme Vancouverin hulluksi käyneiden vuokramarkkinoiden johdosta. Samaan aikaan oma työni oli alkanut käydä raskaaksi ja yhdeksän vuoden työuran jälkeen halusin pitää taukoa työelämästä. Niinpä päädyimme pakkaamaan huonekalumme varastoon ja muuttamaan pieneen väliaikaisasuntoon samalla, kun minä keskityin työn ulkopuolisiin asioihin kuten tähän blogiini sekä matkusteluun.
Eri asuntojen maisemia ja Burnaby etäällä
Kymmenen kuukauden mittainen sapattini päättyi lopulta viidennen Kanadan vuotemme aikana ja molempien ollessa jälleen työllistettyjä, uskalsimme etsiä itsellemme uutta asuntoa. Sellainen löytyi lopulta naapurikaupunki Burnabystä, jossa Nokian toimisto sijaitsi aikanaan ja joka oli myös uuden videopelialalla toimivan uuden työpaikkani paikkakunta. Kyseessä oli huikea kattohuoneisto uudenaikaisen korkean tornitalon huipulla. Elämä hymyili jälleen samalla, kun meille tuli täyteen kymmenen vuotta ulkomailla.
Matkassa on kasvettu
Kuudennen vuoden aikana elämä oli jälleen kerran vakaata ja teimmekin huikeita lomamatkoja esimerkiksi Islantiin sekä pienille paratiisisaarille. Matkasimme aina joka vuosi jonnekin, minkä lisäksi Niinalla oli paljon työmatkoja eri puolille Yhdysvaltoja. Nämä vuodet olivat melkoista elämää lentokoneessa ja näimme paljon maailmaa.
Kanadan seitsemäs vuosi oli valitettavasti jälleen kerran muutosten vuosi, kun jouduimme muuttamaan kattohuoneistostamme asuntomarkkinoiden myllerryksen vuoksi, päätyen tilapäisesti takaisin Vancouverin keskustaan. Vuosi oli kuitenkin muutoin vakaa ja aloimme sen aikana hakea myös meitä jo kotvan mietityttänyttä Kanadan kansalaisuutta.
Asuntoja on ollut monia
Kanadan kansalaisia meistä tuli seuraavan vuoden keväänä, mikä oli ehdottomasti kahdeksannen vuoden huippukohta ja omanlainen käännekohtansa elämässämme, sillä olimme nyt kahden maan täysiverisiä kansalaisia. Vuosi oli muuten vakaa ja jälleen kerran täynnä matkustamista sekä vieraita Suomesta. Meille tuli myös täyteen kymmenen vuotta naimisissa ja kävimmekin juhlavuoden kunniaksi uudistamassa valamme tyylillä Las Vegasissa itse Elviksen edessä.
Kansalaisuus oli kohokohtia
Valojen uusinta Vegasissa
Kukaan ei olisi voinut arvata, että seuraava yhdeksäs vuosi olisi koko maailmaa muuttava vuosi, kun koronaepidemia laittoi kaikkien elämän uusiksi. Meille vuosi 2020 oli paljon aikaa kotona, mutta työrintamalla kyseessä oli yksi parhaimpia vuosia, sillä minä vaihdoin tuona kesänä työpaikkaa uuteen johtorooliin. On jännä miten IT-ala on porskuttanut koronankin keskellä ja miten ohjelmistoyritykset ovat palkanneet kiivaasti koko tänä aikana, tahkoten ennätystuloksia.
Koronavuoden lähimatkoja ja hankintoja
Ja tästä pääsemmekin lopulta viimeisimpään kymmenenteen vuoteemme Kanadassa, joka on ollut ehdottomasti kaikkein suurin muutos koko elämäämme. Puhun tietenkin tyttäremme syntymästä viime vuoden elokuussa, johon valmistauduimme innolla vuoden koko ensimmäisen puoliskon, toisen puoliskon ollessa uuteen perhe-elämään totuttelua. Vaikka pienen elämän alkuun sisältyikin karmea alkuvaihe, on Fiona ollut äärimmäisen iloinen asia elämässämme nyt jo kuuden kuukauden ajan!
Kymmenennen vuoden suuri lahja
Koska olemme Niinan kanssa tosielämän projektipäälliköitä, oli päätös perheen perustamisesta harkittu ja siihen vaikutti osaltaan niin koronavuoden pakollinen kotona oleskelu, kuin myöskin taloudellisen vakauden saavuttaminen. Olemme olleet Niinan kanssa yhdessä lähes 20 vuoden ajan ja kaikki nämä vuodet olemme joko opiskelleet Joensuussa tai työskennelleet Saksassa ja Kanadassa. Ahkeruutemme onkin kuljettanut molempien työurat pitkälle, minkä tuoman taloudellisen vakauden johdosta perheen perustamiseen ei sisälly enää taloudellista riskiä.
Syntymää seurannut äitiysloma on ollut myös Niinan ansaittu tilaisuus pitää ”vapaata” hieman samaan tapaan kun tein itse vuonna 2015, mikä on yli vuosikymmenen kiivaan työskentelyn jälkeen täysin kohtuullista. Vaikka minun ei olekaan ollut mahdollista ottaa sen suurempaa isyysvapaata, on ollut ilahduttavaa työskennellä kotoa käsin ja päästä täten osallistumaan pienesti päivittäiseen lapsiperheen elämään.
Perhe-elämä on ollut ihanaa
Fionan myötä meitä kanadalaisia on perheessämme nyt kolme ja suomalaisia ainoastaan kaksi, sillä emme ole vielä hakeneet Fionalle Suomen kansalaisuutta. Näin tullaan tietenkin tekemään tämän kesän suunnitellulla Suomen reissulla, jolla on myös tarkoitus järjestää perinteinen kastetilaisuus sukulaisten ja kummien ollessa läsnä.
Nämä tulevatkin olemaan nyt alkaneen yhdennentoista Kanadan vuotemme asioita ja on vaikea sanoa mitä muuta vuosi tuokaan tullessaan. Pysynemme varmasti paikoillamme, matkojen ollessa lyhyitä ja keskittyessä lähiseudulle. Kaukomatkailun aikakausi on ainakin tällä erää ohitse, mutta minulla riittää silti kirjoitettavaa menneistä matkoista vielä vuosien ajaksi.
Tarkoitukseni onkin jatkaa näiden kirjoitusten vuosittaista laatimista, sillä tähän kirjoitukseen valmistautuessani tajusin miten mukavaa onkaan pystyä kääntämään aikakelloa taaksepäin ja lukea omista tunnelmista vuosia sitten. Ja jos tämä on mielenkiintoisaa itselle, on se varmasti sitä jokin päivä myös tyttärellemme, jonka on mahdollista lukea vanhempiensa elämänvaiheista sekä edesottamuksista menneinä aikoina osana tätä elämämme seikkailua.
Klaus, Niina & Fiona
