On hurja ajatella, että vuodesta 2013 tulee tänä vuonna kuluneeksi jo yhdeksän vuotta. Se on nimittäin vuosi jolloin Christy Clarkin johtama Liberaalipuolue voitti itselleen jatkokauden British Columbian johdossa ja saman vuoden syksyllä puolue teki kauan odotetun lupauksen vuonna 1959 valmistuneen George Massey Tunnelin korvaamisesta uudella jättisillalla vuoteen 2022 mennessä.
Kirjoitan tätä nyt juurikin vuonna 2022 ja voin ilolla kertoa, että yhdeksän vuoden aikana on saatu aikaiseksi… ei niin mitään. Kiitos tästä kuuluu äärimmäiselle poliittiselle suhmuroinnille, joka saa jokaisen vastuullisesta taloudenpidosta välittävän verenpaineen kohoamaan. Clarkin hallitus todellakin alkoi heti ensityönään työstämään suunnitelmaa yli 60-vuotiaan ja vaaralliseksi todetun tunnelin korvaamisesta uudella sillalla. Suunnittelu valmistui kaksi vuotta myöhemmin, jolloin esiteltiin suunnitelma uudesta 10-kaistaisesta megasillasta, joka olisi samaa kokoluokkaa kuin tuolloin juuri valmistunut uusi Port Mann Bridge.
Jo rakenteilla ollut jättisilta
Suunnitelma sai välittömästi kaikki jeesustelijat sekä viherväen barrikadeille, mutta kaikkein suurin vastustus ei kohdistunut niinkään uuteen siltaan, vaan sen kaistojen lukumäärään. Kahdeksan kaistaa tuntui jostain syystä kelpaavan kaikille, mutta kymmenen kaistaa teki projektista monelle punaisen vaatteen. Lisäkaistat olivat kuitenkin tärkeä osa suunnitelmaa, sillä vilkas kuorma-autoliikenne sillalla tarvitsisi kiipeämiskaistan 57 metriä korkealle sillalle, jonka neljä kannatintolppaa yltäisivät jopa 210 metrin korkeuteen.
Kymmenen kaistaa oli monille liikaa
Lähes kolmen miljardin dollarin suunnitelma eteni kuitenkin poliittisessa myötätuulessa ja vuonna 2016 se sai ympäristöluvan. Tämä mahdollisti hallituksen kirjoittaa projektista suuria aiesopimuksia alihankkijoiden kanssa ja maaperän valmistelutyöt aloitettiinkin keväällä 2017. Projekti oli nyt virallisesti käynnissä, tavoitteena avata uusia silta liikenteelle viisi vuotta myöhemmin eli juurikin tänä vuonna.
Projektin onni ei kuitenkaan kantaisi pitkään, sillä British Columbiassa käytiin provinssivaalit toukokuussa 2017, missä valta vaihtui pienimmällä mahdollisella yhden edustajapaikan erolla. Laajasti vihattu Christy Clark sai kenkää ei niinkään siltahankkeen, vaan voimakkaasti kohonneiden asuinkustannusten vuoksi, jossa Liberaalipuolueella on ollut vuosikymmenien ajan näppinsä pelissä myydessään provinssia ulkomaille. Siltahanke oli kuitenkin poliittinen pelinappula, jolla uusi pääministeri John Horgan halusi näpäyttää provinssia vuodesta 2001 hallinnutta Liberaalipuoluetta. Asiaa ei ole sanottu koskaan ääneen, mutta valtava ja vähintäänkin puoli vuosisataa seisova siltahanke olisi liian suuri sulka oppositiopuolueen hattuun, joten siitä piti päästä eroon.
Juuri käynnistyneen hankkeen kuoppaaminen ja alihankintasopimusten rikkominen olisi kuitenkin kallista ja poliittisesti arkaa, joten Horganin taktiikaksi muodostuikin pysäyttää hanke määräämättömäksi ajaksi ”lisäkonsultaation” nimissä. Tätä limboa kesti lähes kaksi ja puoli vuotta, kunnes syksyllä 2019 hallitus suositteli siltasuunnitelmasta luopumista ja uuden tunnelin rakentamista sillan sijaan.
Uusi ”parempi” tunnelihanke
Uusi suunnitelma tarkoitti kaiken aloittamista alusta eli paluuta vuoteen 2013 ja kaksi vuotta myöhemmin esiteltiin virallinen suunnitelma uudesta 8-kaistaisesta tunnelista. Poissa olivat paitsi kaksi kiisteltyä kaistaa mutta myös lähes kaikki muu. Alkuperäisessä suunnitelmassa silta oli vain yksi osa valtavaa parannusprojektia, jossa olisi levennetty 24 kilometriä valtatietä uusilla moderneilla liittymillä ja rakennettu uusi tehokas linja-autoliikenteen runkoyhteys ulkolähiöihin. Kaikki tämä loisti poissaolollaan uudessa hankkeessa, jonka kustannusarvio oli kuitenkin puolitoista miljardia dollaria kalliimpi, tehden tästä pituuteensa nähden mahdollisesti yhden maailman kalleimman tunnelihankkeen!
Kenties maailman kallein tunneli
Eikä rakentamista ole voitu aloittaa vielä nytkään, sillä uusi projekti joutuu läpäisemään uudelleen monivuotisen ympäristölupaprosessin sekä nykyisin kaikessa pakollisen alkuasukaskonsultaation. Tunnelia ollaan markkinoitu siltaa ympäristöystävällisempänä, mutta väite ei pidä lainkaan vettä. Alkuperäinen suunnitelma oli kaikesta massiivisuudestaan huolimatta suunniteltu tehokkaasti ja uusi suunnitelma vaatii enemmän maanviljelystilan käyttöä ja aiheuttaa suuremman jalanjäljen erityisesti jokialueen seudulle. Toki tunneli ei ole yhtä näkyvä kuin valtava silta, mutta tunneliratkaisu tarkoittaa etteivät suuremmat laivat pysty jatkossakaan seilaamaan Fraser Riveriä pitkin, eivätkä vaarallisten aineiden kuljetukset pysty käyttämään sitä, mitkä olivat molemmat siltaprojektin tärkeitä taloudellisia hyötyjä.
Pois jäävä moderni liittymä
Kokonaisuuden kannalta täysin merkityksetön seikka on myös tunnelin markkinointi pyöräilijöille ystävällisempänä, mistä jokainen pyöräilijä on varmasti eri mieltä, tunneleiden ollessa meluisia ja täynnä pakokaasuja. Pyöräily peltojen keskellä yli 20 kilometriä Vancouverin keskustasta on ylipäätään joitakin kymmeniä työmatkalaisia koskettava seikka lähes sadantuhannen päivittäisen autoilijan sijaan, mutta pyöräilyn edistäminen kuuluu nykyään kaikkeen poliittiseen retoriikkaan oli sillä jotain todellista merkitystä tai ei.
Vaikka puolentoista lisämiljardin hukkaaminen huomattavasti huonompaan hankkeeseen onkin lähes rikollisen vastuutonta verorahojen käyttöä, on pahinta kuitenkin kaikkeen politikointiin haaskattu aika. Nyt ollaan samassa tilanteessa kuin vuonna 2015 ja näillä näkymin tunnelin rakentaminen aloitetaan vuonna 2025 – taas kerran seuraavien provinssivaalien jälkeen. Jos, ja kyseessä on todellakin jos, Horganin hallitus voittaa itselleen vielä kolmannen kauden, valmistuu tunneli ehkä vuonna 2030. Ja jos eivät voita, noh, kukaan ei pysty sanomaan mitä se tarkoittaisi hankkeelle ja palattaisiinko tuolloin siltasuunnitelmaan uudella, kalliimmalla hinnalla.
Nykyisiä liikennejärjestelyjä ruuhka-aikaan
Vanha ja vaarallinen tunneli
Hankkeen päälle heittää varjonsa juurikin rahoituksen löytäminen, sillä marraskuun ennätyssateiden tuhoamien valtateiden korjaaminen tulee maksamaan paljon ja nämä projektit ovat luonnollisesti tärkeämpiä prioriteetteja. Niinpä tunnelia nykyisin käyttävät autoilijat joutuvatkin kiroilemaan alati pahenevia ruuhkia vielä ainakin vuosikymmenen ajan.
Kaikki tämä suhmurointi onkin epätodellista, sillä samaan aikaan NDP:lle on tärkeää kalastella juuri Fraser Riverin eteläpuoleisia äänestäjiä. Yksi tällainen äänten kalastus oli vuoden 2017 pikainen päätös poistaa tietullit kaikilta silloilta. Päätös siirsi uusien projektien rahoittamisen niiden käyttäjiltä 100% veronmaksajan harteille ja myöskin lisäsi autoilua, tehden puheet ympäristöstä tekopyhiksi. Samaan aikaan kaukaisten lähiöiden väkiluku jatkaa räjähdysmäistä kasvuaan kalliiden keskuskaupunkien johdosta, mikä lisää autoilua entisestään oli uutta tunnelia tai ei.
Vancouverin liikenne on solmussa
George Masseyn ylityksen korvaamisen erittäin vaikea historia osoittaakin miten poliittinen suhmurointi ei tuota mitään ja onkin hyvin mahdollista että milloin tahansa mahdollinen suuri maanjäristys tuhoaa nykyisen tunnelin, jättäen kaupunkiseudun vuosiksi ilman tärkeää yhteyttä. Siis hieman samaan tapaan kuin kävi rankkasateiden huuhtomien valtateiden kanssa, joiden riski oli kyllä poliitikkojen tiedossa, mutta jota ei otettu tosissaan ennen kuin riski oli jo toteutunut.
