Viikko on jälleen mennyt ripeästi ja tämän viikon torstaina tulikin jo täyteen kuukausi Saksassa. Aika menee erityisen nopeasti, kun koko ajan on jotain tekemistä. Esimerkiksi tällä viikolla ohjelmamme oli erittäin monipuolinen. Koulussa istuttiin viimeistä viikkoa orientaatio- ja saksankurssilla, joka päättyi nyt perjantaina.
Keskiviikkoillalla katsoimme yliopistolla kurssilaisten kesken saksalaisen elokuvan, mikä oli mukavaa ajanvietettä, vaikka elokuvasta ei aivan kaikkea aina ymmärtänytkään. Torstai-iltana kävimme samalla porukalla syömässä eräässä keskustan saksalaisessa ravintolassa. Ravintolan erikoisuus oli schnitzel eli possunleike, joka on täällä melkein kansallisruoan asemassa. Hyvää oli possu ja siinä syödessä keskustelimme myös hieman tuntemattomampien vaihtareiden kanssa.
Perjantain viimeistä koulupäivää juhlistettiin erikoisohjelmalla. Alkuviikosta jaetuissa ryhmissä piti esittää teatteria aiheesta tyypillistä saksalaista. Meidän ryhmämme sketsi sisälsi muun muassa hupia junien myöhästelystä (joka ei yleensä ole huvittava asia) sekä kuvauksen siitä miten makkara ja olut tuntuvat usein olevan ainoat ruokavaihtoehdot tässä maassa. Näytelmä meni ihan hyvin ja muut pitivät sitä hauskana hauskana. Rekvisiittaa meillä ei paljoa ollut, mutta korvasimme sen luontevalla rooleihin eläytymisellämme. Esityksessä minä olin täkäläinen tarjoilija ja Niina puolestaan vaihto-oppilas. Jälkimmäinen rooli tulikin Niinalta kuin luonnostaan.
Kielikurssin ohella järjestelimme viikon aikana myös muita kouluun liittyviä asioita. Kävimme keskustelemassa laitosvastaavamme kanssa, jolle kerroimme että aiomme suorittaa pelkästään kielikursseja. Lisäksi aiomme pidentää vaihtoaikaamme tämän hetkisestä joulukuun lopusta helmikuun loppuun. Aikaa on jatkettava, jotta ehdimme suorittaa kahden viikon päästä alkavien kielikurssien loppukokeet. Lisäksi olemme viihtyneet täällä sen verran hyvin, että joulukuun loppu koittaisi jo aivan liian nopeasti. Näin meille jää myös paremmin aikaa valmistautua työnhakuun täällä. Haku on tarkoitus aloittaa tuossa loppukuusta. Täten näyttää siltä, että olisimme tulossa Suomeen suunnilleen jouluksi. Siellä olisi tarkoitus viettää noin viikko-puolitoista, minkä jälkeen palaisimme tänne uudenvuoden jälkeen.
Laitosvastaavan luona vierailu tutustutti meidät myös aivan uudenlaiseen kulkupeliin, H-Bahniin. Kyseessä on Dortmundin yliopiston ehdoton erikoisuus, nimittäin ilmassa roikkuva täysautomaattinen monorail-juna. Vuonna 1984 käyttöönotettu juna yhdistää Dortmundin yliopiston pohjois- ja eteläkampukset sekä läheisen tiedepuiston kätevästi toisiinsa kahta linjaa pitkin. Koko noin kolmen kilometrin mittaisen linjaston päästä päähän taittava linja 1 liikennöi suuntaansa kymmenen minuutin välein. Matkaan linjaston neljän pysäkin kautta menee kaikkiaan seitsemän minuuttia. Linja 2 liikennöi vain kampusten välillä viiden minuutin vuorovälillä. Eli yhteensä lähtöjä on 36 kappaletta tunnissa, mikä tarkoittaa että lähtöjä on linjastolla joka 40. sekunti. Koska linjasto on yksiraiteinen asemien ulkopuolella, on lähdöt aikataulutettu sopimaan täydellisesti yksiin. Eli kun yksi juna saapuu asemalle, lähtee toinen välittömästi liikkeelle.
H-Bahnin linjakartta
H-Bahnin kyydissä
H-Bahnin kyyti on aika hurjaa, sillä juna roikkuu paikoin korkeallakin ilmassa ja huitelee ehkä (täysi arvaus) kuuttakymppiä. Lisäksi juna heijaa mutkissa jonkin verran, joten meno on kuin vuoristoradalla (vain pieni liioittelu). Ja kaikkea toimintaa säätelee tietokone, sillä järjestelmä on todellakin täysautomaattinen. Kyseessä on sen verran erikoinen menopeli, että sillä pitää ehdottomasti hurauttaa matka myös tulevien vieraidemme kanssa. Se on helppoa, sillä Ruhrin alueen yleismatkalippu (VRR) oikeuttaa matkustamaan H-Bahnilla. Junan kyytiin on helppoa nousta esimerkiksi linjaston keskeltä, pohjoiskampuksen ytimessä, jossa on vaihtoyhteys Dortmundin keskustaan vievään paikallisjunaan (linja S1).
H-Bahnin rata sekä yliopiston pohjoiskampuksen rakennuksia (kaukana Dortmundin keskusta)
Hieman uudempaa rakennuskantaa
Yliopiston päärakennus sekä ruokala (Mensa)
H-Bahn on kulkenut yliopistolla jo yli 20 vuotta ilman minkäänlaisia ongelmia ja päivittäin sillä matkustaa yli 5000 opiskelijaa Tämän rohkaisemana myös Düsseldorfin lentokentälle rakennettiin samaan tekniikkaan perustuva automaattijuna. Tämä vuonna 2002 käyttöönotettu juna kulkee terminaalien, parkkihallien sekä lentokentän juna-aseman välillä ja se tunnetaan nimellä Sky-Train. Valitettavasti järjestelmä oli huollossa tullessamme, joten taitoimme tuon matkan bussilla. Eiköhän sitäkin pääse kokeilemaan viimeistään jouluna Suomeen mennessä. Nyt vasta jälkikäteen huomasin, ettei H-Bahnista tullut otettua koskaan kunnon kuvaa, joten kuvia ja videota H-Bahnista löytää täältä.
Kaiken yllä mainitun ohjelman lisäksi kävimme vielä maanantaina uudemman kerran katsomassa aiemmin mainittua Hohensyburgin vehreää rauniokukkulaa Dortmundin etelälaidalla. Sää oli tuolloin niin hyvä, että hurautimme tosiaan ex tempore bussilla sinne ja takaisin. Tiistaina suoritimme myös hieman ostoksia ja Niina löysikin itselleen uuden repun, jonne mahtuu joku päivä hänelle ostettava oma kannettava tietokone. Että tällaista tällä kertaa. Nyt tschüß!
