Joululoma tarjoaa normaalisti hyvää aikaa kirjoittaa sekä säätää blogia, mutta tänä vuonna ehdin kirjoittamaan ohikiitäneestä joulusta vasta näin jälkikäteen. Syynä tähän ei ole, että kyseessä oli jo neljäs joulumme Kanadassa, vaan joulua kanssamme viettäneet vieraat, joiden seurassa pyhäpäivät kuluivat nopeaan.
Joulun odotus aloitettiin perinteiseen tapaan jo hyvissä ajoin ja sekä joulukuusi että -koristeet kaivettiin esiin jo joulukuun alussa. Lapsena joulukuu tuntui aina erityisen pitkältä kuukaudelta, mutta näin aikuisena kuukausi vilistää ohitse ja ennen kuin tiesimmekään, olivat Niinan vanhemmat saapuneet jo luoksemme.
Joulun saapuminen yllätti kaikki
Tämänvuotinen talvi on ollut keleiltään poikkeuksellinen ja Vancouverissa on saatu jo kolmeen otteeseen merkittävästi lunta. Ensimmäinen lumi satoi jo marraskuun lopussa, mutta todellisen kaaoksen aiheutti joulunkuun alun sankka lumituisku. Se puuroutti liikenteen niin pahoin, että sadat ihmiset joutuivat yöpymään autoissaan pahasti tukkeutuneilla moottoriteillä esimerkiksi täysin jäätyneen Alex Fraser Bridgen liepeillä. Vaikka tällaista tapahtuukin toisinaan vuoristossa, oli kyseessä todella poikkeuksellisesta tapahtumasta keskellä kaupunkialuetta!
Kaikkein pahin lumimyräkkä saatiin kuitenkin vasta aivan ennen joulua, kun 20. päivän aamuyöllä tuiskutti 30cm tuoretta puuterilunta, pakkasen paukkuessa rapeassa -10 asteessa. Täkäläisittäin poikkeuksellisen ankarat olosuhteet aiheuttivat Vancouverin lentokentän täydellisen seisahtumisen, kun lunta ei saatu poistettua samaa vauhtia kun uutta satoi ja niinpä koko lentoliikenne jouduttiin pysäyttämään. Tällä oli suuria vaikutuksia, sillä kyseessä olivat joulun kiireisin matkustuspäivä, kymmenientuhansien pyrkiessä matkustamaan jouluksi perheidensä luokse.
Paksut hanget juuri joulun alla
Kaaoksen alussa lentokoneita pääsi vielä saapumaan kentälle, mutta niitä ei päässyt lähtemään, joten kiitoradat ja terminaalit tukkeutuivat koneista ja lentokenttä joutuikin tekemään poikkeuksellisen päätöksen kieltää lentojen saapuminen kahdeksi vuorokaudeksi lähes kokonaan, sekoittaen ihmisten matkasuunnitelmat.
Vieraidemme piti saapua juuri tuon 20. päivän iltapäivällä, mutta jatkolento Dallasista peruuntui sään vuoksi ja vieraat joutuivat yöpymään Dallasin lentokentällä. Onneksi uusi lento järjestyi heti seuraavaksi aamuksi ja se olikin yksi ensimmäisistä, joka pääsi saapumaan kaaoksen keskelle Vancouveriin. Joululahjoja täynnä olevat matkalaukutkin saapuivat kaikki ajallaan, mikä oli oikea joulun ihme!
Pitkän matkan jälkeen väsyneiden vieraidemme ei onneksi tarvinnut tehdä muuta kuin nauttia tyttäremme leikkisästä seurasta. Ihailtavaa riitti myös kerrassaan upeissa ja hyisen kylmistä talvimaisemissa, jotka avautuivat asunnostamme. Keli oli kerrassaan jouluinen.
Kaunis talviaamu
Brentwoodin rakennusprojekteja
Keskipäivän aurinko
Talvinen ilta laskeutuu
Seuraavana aamuna suuntasimme hyisessä -12 asteen pakkasessa Granville Islandille, missä sijaitseva lihakauppa on luottopaikkamme ostaa joulukinkku. Saarella oli kylmästä kelistä johtuen erittäin hiljaista, joskin kauppahallin sisällä oli jonkin verran jouluista ihmisvilinää.
Kylmä aamu Granville Islandilla
Ei ristin sielua ulkosalla
Jouluista ihmisvilinää
Koska meillä oli harvinaisesti lapsenvahteja käymässä, sain illalla luvan lähteä Mount Seymourille iltamäkeen. Koronasta johtuen emme ole olleet laskettelemassa lähes kolmeen vuoteen, joten oli todella mukava käydä verryttelemässä jalkoja kylmässä talvi-illassa. Hyisestä kelistä johtuen paikalla oli ainoastaan vähän laskijoita, eikä jonoja ollut laisinkaan, joten sain kaksi tuntia puhdasta lasketteluaikaa upeissa maisemissa.
Pitkästä aikaa laskettelemassa
Ajoitukseni osui myös nappiin, sillä aatonaattona keli alkoi lauhtua ja jouluaattoon mennessä ulkona satoikin jo kaatamalla vettä. Olikin harmi, että upea talvisää ehti muuttua juuri ennen joulua ja seuraavat vuorokaudet olivat niin synkkiä ja märkiä, ettemme poistuneet asunnostamme laisinkaan. Jouluaatto sujui silti perinteikkäin merkein perheen kesken ja tyttäremme toinen joulu oli leikkiä ja lahjoja täynnä. Joulun ainakin suurin lahja oli uusi leikkikeittiö, jonka parissa on vierähtänyt runsaasti aikaa.
Jouluaaton puuhastelua
Uusi leikkikeittiö
Välipäivien kurjan loskakelin keskellä kävimme appiukon kanssa katsastamassa Burnabyssä sijaitsevan moottoripyörämuseon. Museo on perinteikkään vancouverilaisen moottoripyöräkauppiassuvun aikaansaannos ja sijaitsee paikallisen Harley-Davidson liikkeen yhteydessä. Minun on pakko myöntää, etten ollut koskaan kuullutkaan koko museosta, mutta 250 moottoripyörän kokoelma on todella kattava ja pääsymaksu pelkästään lahjoitukseen perustuva. Vaikka olenkin enemmän automies, oli eri vuosikymmeniltä olevien moottoripyörien näkeminen silti kiehtovaa.
Ilmainen moottoripyörämuseo
Välipäivien toinen kohokohta oli 28. päivälle osunut sateeton ilta, joka tarjosi mahdollisuuden lähteä näyttämään vieraillemme kanadalaista tapaa koristella talo jouluvaloilla. Samaan aikaan kun sähkön käytöstä on tullut Suomessa paitsi kallista ja säädeltyä, sekä paheksuttua toimintaa, ovat Kanadan sadat tuhannet värikkäät jouluvalot mykistävä näky.
Jouluvalojen ihmettelyä
Mukava puolentoista viikon jouluvierailu ja myöskin meidän joululomamme päättyivät lopulta uuteenvuoteen, jota juhlittiin hyvän ruoan parissa kotosalla. Vieraiden lähtö pitkälle kotimatkalle on aina haikea hetki, mutta samalla oli myös mukavaa päästä raivaamaan joulu pois nurkista ja aloittaa uuteen vuoteen totuttautuminen.
Uudenvuoden herkuttelua
Tässä vaiheessa on vielä auki missä vietämmekään ensi joulua, mutta joulut kotonamme Kanadassa alkavat olla jo perinne, joka saanee jatkoa tulevinakin vuosina, toivottavasti jälleen jouluvieraiden kera!
