Itä-Suomen lämpimissä kesäkeleissä nopeasti hujahtaneiden kolmen lomaviikon jälkeen oli aika pakata matkalaukut ja vaihtaa majapaikkaa allekirjoittaneen kotipuoleen Uudellemaalle. Vanhempani olivat saapuneet alkuviikosta Itä-Suomessa vietettyyn tyttäremme kastejuhlaan, joten matka etelään tapahtui kahden auton voimin mukana myös Niinan vanhemmat, jotka lähtivät omalle pienelle Etelä-Suomen kesälomareissulleen.
Joensuun ja Raaseporin väliä tuli matkattua opiskeluaikoina tiiviisti niin autolla kuin junallakin, mutta ulkomaille muuton jälkeen emme ole ajaneet väliä moneen vuoteen. Päädyimme tällä kertaa ajamaan itärajan pintaa kulkevaa kuutostietä pitkin, jonka varrelta olimme valikoineen muutamia pysähdyspaikkoja. Yksi tällainen pysähdys oli aamukahvit Punkaharjun kauniissa harjumaisemissa Suomen Metsämuseo Lustolla.
Historiallinen Hotelli Punkaharju
Suomen Metsämuseo Lusto
Punkaharjulta matka jatkui Parikkalaan, jossa kuutostien varrella ja ainoastaan 500 metriä Venäjän rajasta, sijaitsee vuonna 2010 kuolleen taiteilija Veijo Rönkkösen elämäntyö, 560 betonista valettua moni-ilmeistä ihmispatsasta. Emme ole pysähtyneet paikalla aiemmin, mutta vehreän pihamaan jokaisessa nurkassa seisovat erikoiset patsaat ovat todella erikoinen ja kiehtova kokonaisuus. Vierailu paikalla kannattaa ehdottomasti ja oli ilahduttavaa nähdä runsaasti kesämatkalaisia ihmettelemässä Rönkkösen satoja patsaita käsittävää luomusta.
Laaja ja erikoinen patsaspuisto
Matkaamme meni koko päivä siitäkin huolimatta, että kuutostie on nähnyt viimeisen vuosikymmenen aikana huomattavia parannuksia. Meille täysin uusi näky oli Lappeenrannan ja Taavetin välisen osuuden nelikaistaistaminen, mikä tekee reitistä aiempaa huomattavasti joutuisamman matkata.
Seuraavana päivänä ohjelmassamme oli päivämatkan Hankoon, joka on kerrassaan mukava kesäkaupunki. Suoritin aikoinaan armeijan Hangon edustan linnakesaarella, mutta kaupungissa on tullut vierailtua viimeisten viidentoista vuoden aikana harvakseltaan. Olikin hauska verestää muistoja kaupungista hieman pilvisestä säästä huolimatta.
Suomen Hanko
Emme olleet katsoneet kalenteria, joten meille tuli yllätyksenä että juuri kyseinen viikonloppu oli Hangon suurimman kesätapahtuma Regattan tapahtuma-aikaa, mikä täyttää kaupungin pääkaupunkiseudulta saapuvan yleisön örvellyksellä. Tapahtumalla onkin hieman kiistanalainen maine ja vaikka hulina keskittyykin enemmän ilta-aikaan, oli riehakas juhlinta jo selvästi aluillaan.
Rantaraitin makasiiniravintoloita
Kesäkaupunkia
Söimme lounaan rannan ravintolassa, jonka jälkeen kävelimme rantaa pitkin Hangon Casinolle. Alueella sijaitsee upeita puuhuviloita, joilta aukeaa hienot maisemat Suomenlahden aavalle ulapalle.
Hangon Casinon ranta
Erityisen hienot maisemat aukeavat Hangon vesitornista, jonka 48 metriä korkea punainen torni sijaitsee korkean kallion huipulla. Ylhäältä näkee koko ympäröivän Hankoniemen ylitse ja aina Suomen eteläisimmälle pisteelle eli Bengtskärin majakalle saakka. Olikin jännää olla näin etelässä, kun vain kaksi viikkoa aiemmin olin vieraillut appiukon kanssa Suomen itäisimmällä pisteellä Ilomantsissa.
Näyttävä vesitorni
Ylhäältä on hyvät maisemat
Maisema Suomenlahdelle
Hankoniemi
Paluumatkalla pysähdyimme Hangon rintamamuseolla, joka on kiehtova näyttely Hankoniemen vuokraamisesta Neuvostoliitolle osana talvisodan rauhanehtoja. Ehtojen mukaan 115 neliökilometrin kokoinen maa-alue ja sitä ympäröivät noin 400 saarta vuokrattiin viholliselle 30 vuodeksi maaliskuun 22. päivästä alkaen vuonna 1940.
Neuvostoliitto linnoitti niemimaan voimakkaasti muun muassa miinoittamalla, mikä vaikeuttikin suomalaisten paluuta alueelle neuvostoliittolaisten poistuttua Hangosta jatkosodan yhteydessä 2. joulukuuta 1941. Ainoastaan puolitoista vuotta kestänyt miehitys ehti silti jättää kaupungin pahoin vaurioituneeksi, mihin oli vaikuttanut jo talvisodan voimakkaat ilmapommitukset Virosta käsin saapuneiden ilmalentueiden toimesta ennen rauhaa.
Rintamamuseo entisellä rajalla
Museo oli erittäin mielenkiintoinen ajankuva ja on pakko myöntää, ettei siinä ollut tullut ikinä vierailtua. Joskus museot ja nähtävyydet ovat vain liian lähellä omaa kotia, jolloin niissä ei tule käytyä kuin jostain erityisestä syystä, kuten pienenä kouluryhmän kanssa.
Museon näyttelyjä
Hangon päivän jälkeen Niinan vanhemmat lähtivät palaamaan kotiinsa samalla, kun meillä oli kaksi viikkoa aikaa viettää rentoa kesälomaa köllötellen maaseudun rauhassa. Kesäpäivien meno oli kiireetöntä ja lämpimien kelien keskellä tuli syötyä yksi jos toinenkin jäätelö sekä herkullinen kesämansikka.
Kesäpäivä maaseudulla
Kesäistä köllöttelyä
Erityisiä päiviä olivat lapsuudenkaverini kanssa tehty päivämatka Tallinnaan, joka oli itselle kiehtova päiväretki ja josta kirjoitan vielä omassa kirjoituksessaan. Todella kiehtova oli myös ilmalento Raaseporin yllä, joka oli järjestetty minulle syntymäpäivälahjaksi Inkoon Degerbystä. Siellä sijaitsevalta ruohikkokentältä nousimme ilmaan kaksipaikkaisella koneella, mistä lensimme Mustion linnan ylitse matkallamme kohti Raaseporia.
Degerbyn pienlentokentällä
Degerby ilmasta
Mustion seutu
Ilmasta käsin etäisyydet kutistuvat hyvin pieniksi ja tututkin maisemat näkee aivan uusin silmin. Maanviljelysvaltaisella Uudellamaallakin maisema on vahvasti metsän peittämää, mutta kotiseudun tutut maamerkit on silti helppo erottaa. Pienkoneen kyydissä meno on sangen ärhäkkää niin, että valokuvattavien kohteiden ympärillä voi helposti pyöriä ja pienesti myös syöksyä parhaimmat valokuvat napatakseen.
Maalaismaisema ilmasta
Lensimme niin Fiskarsin kuin Åminneforsinkin ruukkikylien ylitse matkallamme kohti Karjaata, josta palasimme jälleen Inkooseen. Vajaan tunnin mittaisella lennolla riitti valtavasti valokuvattavaa, minkä vuoksi aika kuluikin yhdessä hujauksessa. Lento oli ehdottomasti upea kokemus ja pienemmän lentokoneen vuoksi täysin erilainen elämys kuin kesäkuun alun toinen upea maisemalento Vancouverin yllä.
Fiskarsin ruukkikylä
Pohjan kirkonkylän yläpuolella
Karjaa näyttää ilmasta kaupungilta
Inkoon purettu varavoimalaitos
Loppulomamme kului nopeasti ja pian olimmekin jo paluumatkalla kohti Vancouveria. Paluulento Islannin kautta meni sekin onneksi hyvin, vaikka lentokoneet olivatkin erittäin täynnä ja matka Kanadan länsirannikolle pitkä pieni vauva sylissä.
Viiden ja puolen viikon kesäloma jätti kuitenkin meille todella hyvät fiilikset ja erityisesti mieleen jäi normaalisti kahden viikon lomamatkoja kiireettömämpi tunnelma ja rehellinen löhöily riippumatossa kirjaa lukien. Tällainen loma kelpaisi kyllä kokea uudelleenkin, ehkä jo ensi vuonna!
