Työrintamalla on pitänyt viime kuukaudet kiirettä. Tästä huolimatta olen pyrkinyt välttämään työn vuoksi matkustusta, pääosin sangen hyvin tuloksin, mutta tällä viikolla minun piti silti lähteä reissuun rajan eteläpuolelle. Olin edellisen kerran Amerikassa lokakuussa, jolloin vietin kaksi päivää tiimimme retriitissä upeassa Moabissa, mutta tällä kertaa matkani suuntautui yhtiömme pääkonttorille Salt Lake Cityn liepeille.
Aikaisella aamulennolla
Edellisellä reissulla kätevin yhteys Moabiin kulki Denverin kautta, mutta nyt käytettävissä oli näppärä suora aamulento Salt Lake Cityyn. Aikaisesta aamuneljän herätyksestä huolimatta palvelu Delta Air Linesin lennolla oli todella hyvää ja alle kahden tunnin jälkeen horisontissa häämöttivät jo Utahin valkohuippuiset vuoret.
Wasatch Rangen vuorijono
Utahissa kätevin kulkuneuvo on ehdottomasti auto, jonka ehdoilla kaikki liikkuminen on suunniteltu. Koska Amerikassa riittää avointa tilaa, ovat etäisyydet pitkiä ja valtatiet leveitä. Esimerkiksi Salt Lake Cityn metropolialuetta halkova Interstate 15 on kauttaaltaan 12-14 kaistaa leveä, joten liikennettä riittää, liikkumisen ollessa silti jouhevaa.
Yllättävän monella ravintolaketjulla on Utahissa toimipiste, joten söin lounasta legendaarisen In-N-Out pikaruokaketjun ravintolassa. Ketju on tunnettu erittäin suppeasta ainoastaan kolmen hampurilaisen listastaan, joka nojaa vahvasti aitoihin vanhanajan purilaisiin. Ruoka on todella edullista ja yksinkertaisuudestaan huolimatta makua löytyy runsaasti.
Erittäin suosittu In-N-Out
Toimistolle ajaessani ihailin metropolialueen itäpuolta rajaavaa Wasatch Rangen vuoristoa, joka on 260 kilometriä pitkä pohjois-etelä suuntainen vuorijono. Vuoristoon lukeutuu useita korkeita huippuja, joista toiseksi korkein on 3582 metriä korkea Mount Timpanogos hieman Salt Lake Cityn eteläpuolella. Vaikka metropolialue sijaitseekin tasangolla noin 1300 metrin korkeudessa, ovat vierellä kohoavat todella korkeat vuoret silti huikea näky jopa vuoriin tottuneesta vancouverilaisesta. Näin on erityisesti tänä vuonna, kun vuorille on satanut ennätysmäärä lunta.
Lumihuippujen juurella
Jylhät vuorijonomaisemat
Utahissa on kärsitty usean vuoden ajan vakavasta kuivuudesta, jonka saimme todeta omin silmin kevään 2018 vähälumisella laskettelureissullamme. Tänä talvena lunta on kuitenkin saatu ennätysmäisesti, peräti 192% normaalista. Lunta onkin satanut yli 22 metriä, mikä lähestyy jopa kotipuolen Mount Bakerin maailmanennätysmääriä. Paikallisten suuri pelko onkin, miten nopeasti lumi sulaa ja miten pahoja tulvia tämä aiheuttaa. Monet muistavat edelleen vuoden 1983 laajat tulvat, jolloin Salt Lake Cityn pääkatu State Street muutettiin tilapäisesti hiekkasäkeillä reunustetuksi urbaaniksi joeksi. Huoleen on myös aihetta, sillä vielä kaksi viikkoa sitten aluetta moukaroineet lumimyrskyt vaihtuivat tällä viikolla +27 asteen helteisiin.
Vuoden 1983 tulva
Tilanne kuuluu pysyneen ainakin tähän mennessä hallinnassa ja enkä nähnyt matkallani minkäänlaista tulvimista. Sen sijaan ihailin lumimassoja, joka loistivat kirkkaan valkoisena korkeiden vuorten huipulla. Maisemaa kelpasi ihailla erityisesti toimistoltamme, josta oli suorastaan paraatinäkymä jylhälle Mount Timpanogosille.
Mount Timpanogos
Reissuni kaksi ja puoli työpäivää kuluivat nopeasti palavereissa sekä paikallisia kollegoitani tavatessa. Iltaisin tuli syötyä hyvin ja tiistaina kävimme myös tiimini kanssa keilaamassa. Koska paluulentoni Vancouveriin oli vasta myöhään keskiviikkoiltana, ajoin työpäivän jälkeen itse Salt Lake Cityyn pienelle turistikierrokselle.
Amerikkalaisia herkkuja
Vierailin ensimmäiseksi keskustan kyljessä pienellä kukkulalla sijaitsevalla Utahin senaatin hallintorakennuksella, jolta aukeavat hienot maisemat keskustaan. Matkalla ajoin läheisen yliopistokampuksen poikki, jolla vietettiin railakkaita valmistujaisjuhlia. Valitettavasti en saanut otettua valokuvaa valtavista pihabileistä, jossa toistasataa nuorta seisoi yläosattomissa pienen asuintalon pihalla oluttynnyreiden keskellä, ja osa myös talon katolla. Näky oli kuin American Pie ja vastaavista teinielokuvista.
Utahin senaatin hallintorakennus
Maisema keskustan suuntaan
Viereisiä rakennelmia
Hallintorakennukselta ajoin keskustaan, jossa kävelin lyhyesti Temple Squaren alueella. Alue on mormonikirkon maailmankeskus ja tutustuimme siihen tarkemmin ensimmäisellä Salt Lake Cityn reissullamme vuonna 2013 (mistä en ole vielä kirjoittanut). Keskiviikkoiltana tämä normaalisti vilkas alue oli hiirenhiljainen, mihin vaikutti myös alueella käynnissä oleva valtaisa rakennusprojekti. Sen tarkoituksena on vankistaa historiallisten kirkkorakennusten perustuksia maanjäristyksen varalta, joita koetaan Utahissa harvakseltaan. Edellinen ja tähän saakka kaupungin voimakkain maanjäristys koettiin vastikään vuonna 2020, kun 5,7 Richterin järistys ravisutti 2,6 miljoonan asukkaan kaupunkialuetta, onneksi ilman suurempia tuhoja.
Salt Lake Cityn keskustaa
Lopuksi on myös pakko on mainita Salt Lake Cityn lentokenttä, jonka kokonaan uusi terminaali avautui vuonna 2020. Rakennustyöt jatkuvat edelleen terminaalin laajentamiseksi, mutta käytännössä koko kompleksi on täysin uusi. Minulla ei ole mielikuvaa vanhasta lentokentästä edelliseltä matkaltamme, mutta uusi ja moderni terminaali on todella tilava ja siltä olikin ilo matkustaa.
Upouusi terminaali ennen kotimatkaa
Nopea työmatkani Yhdysvaltoihin päättyi myöhäisillan paluulennolla Vancouveriin. Kone oli ilahduttavasti aikataulua edellä, mikä täydensi kaiken kaikkiaan hyvin sujuneen työmatkani. En tiedä vielä milloin mahdan matkustaa pääkonttorille uudestaan, mutta puhetta on ollut mahdollisesta työpajasta vain muutaman kuukauden sisällä. Tämän reissun perusteella matka on helppo tehdä vain muutamassa päivässä, joten matkaan tulee kyllä lähdettyä kunhan kutsu käy.
Kieltämättä varsin mahtipontisen näköinen tuo Mount Timpanogos. En tiennytkään, että Salt Lake Cityn kupeessa on tuollainen. Näyttää hienolta. Tuo 22 metriä on aivan käsittämätön määrä lunta, huh. Muutenkin tuntuu, että Pohjois-Amerikan länsirannikolla lunta tosiaan sataa todella runsaasti. In-N-Out taitaa olla paikka, jossa en olekaan käynyt. Pitää korjata asia myöhemmin tänä vuonna tapahtuvalla matkalla.
Vuoret tekivät tosiaankin vaikutuksen, sillä valkoiset huiput loistivat niin kirkkaina sinistä taivasta vasten. Vuorten koosta ei myöskään saa kunnon käsitystä valokuvasta, varsinkaan kännykän linssin polttovälillä kuvattuna.
In-N-Outilla on legendaarinen maine lähinnä ketjun harvinaisuuden vuoksi, mutta ruoka on hyvin perustasoa, purilaisten ollessa vanhanajan tyyliin hyvin pelkistettyjä. Jenkeissä riittää erilaisia purilaisketjuja, joista useimpia ei löydy edes kaikista osavaltioista, joten kokeiltavaa löytyy useammankin reissulle.