Vuosi on taas kulunut ja lienemme kaikki jälleen hieman viisaampia. Etevämpi on ainakin tyttäremme, jolle tuli elokuun alussa ikää jo kaksi vuotta! Synttäreitä onkin vietetty lähes koko kesä; ensin Suomessa, sitten itse juhlapäivänä päivähoidossa ja ensi viikonloppuna vielä kotosalla kesälomilta palanneiden tuttavien kanssa – melkoinen urakka siis!
Menneen vuoden merkkitapahtumia oli tyttäremme aloitus perhepäivähoidossa viime syyskuussa. Fiona oli tuolloin 13 kuukauden ikäinen ja jännitimmekin hieman ensimmäisiä hoitopäiviä. Kaikki on sujunut kuitenkin hyvin ja alkujaan elsalvadorilainen hoitotäti on ollut todella mukava, joten joka aamuinen hoitoon vienti ei aiheuta itkua. Hieman haastavaa päivähoito alussa silti oli, sillä Fiona ei tuolloin vielä kävellyt, mutta tämä korjaantui jo ensimmäisten kahden kuukauden aikana. Kaksikielisyys ei ole myöskään tuntunut sekoittavan tytärtämme ja suomenkielen sekaan on tupsahtanut jo englanninkielisiä sanoja, sekä mahdollisesti jopa pikkaisen espanjaakin.
Päivähoidossa on mukavaa
Fionan mennessä hoitoon, palasi Niina puolestaan äitiyslomalta töihin. Jälkikäteen mietittynä hänen olisi ollut ehkä järkevintä pitää täysi vanhempainvapaa, joka on Kanadassa maksimissaan 18 kuukautta. Taloudellisessa mielessä töihin paluu oli toki järkevä ratkaisu, joskin Niina on tehnyt tämän vuoden ainoastaan puoliaikaista päivää eli 20 tunnin viikkoa. Se on mukavaa, sillä se mahdollistaa hänen viettää aikaa tyttäremme kanssa pelkkien iltatuntien sijaan.
Matkustusrintamalla alkoi viime vuonna tapahtua useamman vuoden hiljaiselon jälkeen. Minulla on ollut vuoden aikana yhteensä kolme työmatkaa kiehtovaan Utahiin ja lisää on tulossa. Lokakuussa vietimme kolmistaan pitkän viikonlopun Tofinossa, josta minä sain tähän mennessä ainoan koronatartuntamme. Siitä kuitenkin selvittiin ja pääsiäisenä kävimme puolestaan tutkimassa läheisen Cowichan Valleyn meille tuolloin vielä tuntemattomia paikkoja.
Työ- ja vapaa-ajan matkoja
Vuoden isoin matka oli kolmen ja puolen viikon kesäloma Suomessa, joka oli viime vuoteen verrattuna sangen erilainen kokemus, tyttäremme ollessa nyt vanhempi. Vuodenvaihde meni puolestaan jo neljättä kertaa kotosalla, jossa joulua kanssamme viettivät Niinan vanhemmat. Meillä olikin hauskat joulun pyhät, vaikkakin lumikaaos ja pakkanen aiheuttivatkin hämminkiä.
Nopeasti mennyt loppuvuosi
Joulun vieraita
Kuluva kesä on ollut mahtavaa aikaa ja keli Vancouverissa pääasiassa erittäin hyvä, ennätyksellisestä metsäpalokaudesta huolimatta. Olemme kiertäneet ahkerasti eri leikkipuistoja ja erityisesti on tullut kokeiltua lukuisia spray parkkeja, jotka tuovat ihanaa viilennystä helteiseen päivään.
Spray parkit ovat hellepäivän pelastus
Alkava kahdeksastoista vuotemme maailmalla jatkanee nykyisellä linjalla. Tiedossa on varmaankin joitain työmatkoja Yhdysvaltoihin ja myös seuraava loma Vancouverinsaarella on jo varattuna. Joulukin menee varmaan jälleen kotosalla Burnabyssä, mikä alkaa olla meillä jo perinne.
Vuoden aikana pyrkimyksenä on taatusti nähdä tuttujamme sekä muita paikallisia lapsiperheitä aiempaa enemmän. Nyt kahden vuoden iässä lasten syntymäpäiväkutsuja lienee tiedossa niitäkin vähän väliä, joten tilaisuuksia tähän on tulossa. Suomen suuntaankin tekisi jälleen mieli ensi vuonna, sillä kaksi edellistä kesälomaa ovat olleet kummatkin todella mukavia matkoja. Kesäaikaan matkustaessa myöskään sairastelu ei ole samanlainen murhe kuin talviaikaan, eikä mukaan tarvitse myöskään pakata paksuja talvivaatteita.
Viime kesän matkatavara paljoutta
Työ- ja asuinkuvioita on aina vaikea ennustaa, mutta kovin suuria muutoksia ei ole ainakaan ennakoitavissa. Tuleva vuosi saattaakin olla pitkälti kopio tästä vuodesta ja sitä värittää takuuvarmasti tyttäremme kasvaminen sekä leikkien muuttuminen lapsimaisemmaksi, kun taaperovaihe jää taakse. Aika kuluu niin nopeasti, että ensimmäisen vuoden vauvavaihe tuntuu meistä jo kaukaiselta muistolta ja ilman valokuvia sekä videoita jo helposti unohtuvalta.
Oli edessä millainen vuosi tahansa, selontekoa siitä nähdään kyllä taas vuoden päästä omassa viestissään.
