Viimeinen vuosi on vienyt minua työmatkoille poikkeuksellisen taajaan ja matkustaminen sai jatkoa tässä kuussa, kun matkasin nyt jo neljättä kertaa vuoden sisään Salt Lake Cityyn. Matkani tarkoituksena oli ottaa osaa suureen työpajaan ja päästä hiomaan ensi vuoden suunnitelmia muutaman päivän ajan. Kuten aiemmillakin reissuilla, matkaan tuli mahdutettua myös hieman paikallisia maisemia.
Tuttu aamulento
Menolento oli jo tutuksi tullut aikainen aamulento, jolla ehtii puoleksi päiväksi Salt Lake Cityn ulkopuolella sijaitsevalle toimistollemme. Lentosää oli pilvinen ja Utahissa vastassa oli rankkoja sadekuuroja. Keli olikin ensimmäiset kaksi päivää sangen huono, mikä ei haitannut, koska vietimme suurimman osan ajasta hotellimme ikkunattomassa konferenssitilassa.
Sateinen alkumatka
Pitkien työpäivien päälle kävimme iltaisin kokeilemassa meille uusia pikaruokaketjuja, kuten Zaxby’s, Super Chix ja Culver’s. Amerikasta löytyy ruokaketjuja siinä määrin, että vielä näin kymmenienkin matkojen jälkeen tulee löydettyä uusia paikkoja herkutella ja erityisesti Salt Lake Cityn alueelta tuntuu löytyvän todella paljon eri ketjujen ravintoloita.
Matkaan mahtuu aina herkuttelua
Matkan kolmantena päivänä pilvet väistyivät viimein ja näkyviin tulivat alueen upeat vuorijonot. 3582 metriä korkea Utahin toiseksi korkein vuori Mount Timpanogos kohoaa tutusti aivan hotellin vierellä ja sykähdyttää kerta toisensa jälkeen, erityisesti kun vuorijono oli saanut tuoreen lumihunnun. Huomasin nyt myös ensimmäistä kertaa, että sen rinteillä on sangen runsaasti lehtimetsää, joka oli ruskasta kirkkaan punaista.
Ruskaa Mount Timpanogosilla
Tämänkertaisella työmatkallani oli mittaa neljä päivää ja paluupäivä torstaina meillä oli muutama tunti aikaa nähdä paikkoja. Päädyimme kollegani kanssa ajamaan ylös läheistä American Fork Canyonia, joka työntyy syvälle Wasatch Mountainsin vuoristoon. Kanjoni on suosittu ulkoilualue, joka on viikonloppuisin täynnä vaeltamaan ja telttailemaan saapuneita utahilaisia. Vierailu kanjonissa edellyttää kuuden dollarin pääsymatkan maksamista, millä yritetään rajoittaa vierailijoiden runsasta määrää, hieman Etelä-Utahin Moabissa sijaitsevan upean Arches National Parkin tapaan.
American Fork Canyon
Syvällä vuorten keskellä
Torstaisena iltapäivänä ihmisruuhkasta ei ollut tietoakaan ja saimmekin rauhassa ihailla jylhien seinämien upeaa ruskaa. Erityisen kaunis on Tibble Fork Reservoirin tekojärvi, joka on muodostunut 1960-luvulla kastelutarkoituksiin rakennetun padon myötä. Järvi on kesäisin suosittu paikka meloa sekä uida upeissa vuoristomaisemissa. Järveen on myös istutettu kalaa, joita paikallinen koululaisryhmä oli saapunut narraamaan.
Tibble Fork Reservoirin virkistysalue
Upeat maisemat sekä raikas ilma saivat nälän heräämän ja ajoimme järveltä jälkiruoalle legendaariseen Cheesecake Factoryyn. Lähes neljänkymmenen eri juustokakun valikoimasta oli vaikea päättää sitä oikeaa, mutta onneksi listalla ei ole huonoja vaihtoehtoja!
Juustokakkutaivas
Ei huonoa vaihtoehtoa
Herkuttelun jälkeen suuntasimme lentokentälle, josta oma paluulentoni oli Seattlen kautta. Laskeutuminen Seattleen on aina yhtä upea kokemus, sillä kone kaartaa aivan 4392 metriä korkean Mount Rainierin viereltä, taustallaan 3743 metriä korkea Mount Adamsin uinuva tulivuori.
Auringonlasku Seattlessa
Vaihto Seattlessa tarjosi myös tilaisuuden ottaa valokuva lentokentän viime vuonna avautuneesta maailman pisimmästä kiitotien ylittävästä kävelysillasta, jonka alitse lentokoneet mahtuvat rullaamaan. Silta yhdistää aiemmin erillään olleen terminaalin varsinaiseen pääterminaaliin ja on 237 metriä pitkä sekä 25 metriä korkea, mikä mahdollistaa jopa Airbus A380 superjumbon alittaa se täpärällä yhden metrin turvavälillä. Kävelysilta onkin melkoinen näky, mutta tunnelin olisi voinut olettaa olleen halvempi ratkaisu ongelmaan?
Uusi kävelysilta kiitotien ylitse
Tuorein työmatkani oli jälleen onnistunut ja meni nopeaan. Heti seuraavana päivänä edessä oli lähtö jo toiselle matkalle, matkatessamme perheen kanssa viettämään kiitospäivän pitkää viikonloppua kauniissa Comox Valleyssä. Utahiin tulee puolestaan matkattua seuraavan kerran tammikuussa, mikä on ensimmäinen työmatka alueelle keskellä talvea. Salt Lake City tuleekin näkymään blogissa vielä useaan otteeseen.
Omlla matkallammme yritettiin tutustua eri pikaruokaketjuihin, mutta nämä olivat kyllä tuntemattomia. Täytyypä laittaa nuo mainitut yles seuraavaa käyntiä silmällä pitäen. Utah on kyllä paikka, johon toivoisin itselläkin työmatkoja olevan. 🙂
Noin valtavasta määrästä juustokakkuja olisin seonnut. Mutta onko tuo ilmoitettu kalorimäärä per yksi kakkuannos? Jos on, niin ehkä kakkuviipale olisi mennyt once in a liftetime-kokemuksiin. ?
Haha, kyllähän noilla saa sokeritasapainon kuntoon. Ja kyllä, kalorimäärät ovat todellakin yhdelle kakkupalalle!
Nyt kun Utahissa tulee käytyä useampi kerta vuodessa, niin tarjoutuu hyvä tilaisuus alkaa käydä listaa yksi kerrallaan lävitse…