Vancouverin Downtownin niemimaan kärjessä sijaitseva 405 hehtaarin kokoinen Stanley Park on kaupungin vehreä jalokivi, jossa lähes jokainen Vancouverissa käyvä vierailee. Puistoa kiertävä Seawall-kävelyreitti tarjoaa maailmanluokan maisemat ja on varsinkin kesäisin turistien täyttämä. Puiston keskellä suuret lännenhemlockit sekä jättimäiset douglaskuuset kohoavat metsän kuninkaina, ulkoilupolkujen kulkiessa ristiin rastiin sankkaa metsää.
Vancouverin vehreä jalokivi
Puisto on normaalisti rauhan tyyssija, mutta viime viikot rauhaa on häirinnyt voimakas moottorisahojen melu, kun puiston metsää harvennetaan kovalla kädellä. Tarkoituksena on kaataa yhteensä 160 000 puuta (!!) eli noin neljännes koko Stanley Parkin puista, mikä jättää jälkeensä melkoisesti harventuneen ja ehdottomasti erilaisen puiston. Suurin osa kaadettavista puista on onneksi nuoria rankoja, joiden halkaisija on alle 20 senttimetriä, mutta harvennuksen piiriin kuuluu myös 20 000 tätä suurempaa ja vanhempaa puuta.
Harvennushakkuut muokkaavat maisemaa
Syy dramaattiseen operaatioon on pieni, ainoastaan kolmen sentin mittainen hemlockinperhonen, joka on tehnyt tuhoa puiston alueella useamman vuoden ajan. Laji on luonnollinen osa Kanadan länsirannikon ekosysteemiä ja sen määrät lisääntyvät yleensä räjähdysmäisesti noin joka viidestoista vuosi, aiheuttaen tuhoa tartunnan saaneelle metsälle. Tartuntaa kestää yleensä 1-3 vuotta, minkä aikana perhosen toukat syövät erityisesti hemlockien ja douglaskuusien kaikki neulaset, jättäen jälkeensä pystyyn kuolleen ja ruskeaksi muuttuneen puun.
Tuho onkin ollut nähtävissä ympäri Stanley Parkia ja kuolleet puut ovat herättäneet ihmisten keskuudessa laajaa huolta puiston tulevaisuudesta. Perhosta on tavattu myös North Shoren laaksoissa, joissa tuho on ollut onneksi Stanley Parkia pienempää, eikä siellä kuolleet puut näy kaupunkiin.
Suuri tuho pienestä tuholaisesta
Toukkaa ja siitä kuoriutuvaa perhosta olisi mahdollista torjua ilmamyrkytyksillä, mutta Kanadan metsävironomaiset pitävät sitä paikalliseen luonnon kiertokulkuun kuuluvana ilmiönä, joten tartuntoja ei edes yritetä estää. Stanley Parkin kohdalla päätösvalta asiasta oli kuitenkin Vancouverin edellisellä puisto-osastolla, joka päätyi olemaan tekemättä mitään. Samainen osasto muistetaan myös toimettomuudestaan ihmisiä metsästäneiden kojoottien tapauksessa, joten toimettomuus ei yllätä.
Tuho on luonnollinen osa luonnon kiertokulkua
Nyt kun toukat ovat käyttäneet kaiken puumassan ravinnokseen ja tartunta alkaa on ohitse, teki uusi puisto-osasto päätöksen poistaa kaikki kuolleet puut, sillä ne muodostavat kuivien kesien keskellä merkittävän metsäpalovaaran. Harvennus antaa myös tilaa uusien puiden kasvaa vanhojen tilalle ja metsän näin ollen uudistua. Puistoon tullaan myös istuttamaan kymmeniätuhansia taimia, joista kasvaa jokin päivä uusi upea urbaani kaupunkipuisto. Siihen saakka näky tulee kuitenkin olemaan surullinen, joskin puistoon on muodostunut aiemminkin aukkoja, esimerkiksi vuoden 2006 myrskyssä.
Vuoden 2006 myrskytuhoja
Vaikka tilanne onkin sangen harmillinen, ovat viranomaisten toimet ymmärrettäviä ja vancouverilaisten järkytys asian suhteen onkin ollut yllättävän maltillista. Onneksi kaupungin liepeiltä löytyy edelleen lukuisia muita metsiä, joissa pääsee edelleen nauttimaan ikiaikaisista metsistä samaan tapaan, kuin koko alue on näyttänyt aikoinaan eurooppalaisten saapuessa alueelle 1800-luvulla. Uusi vehreä Stanley Park lienee kuitenkin seuraavan sukupolven ylpeys ja jääneekin meiltä näkemättä.
