Tänään tulee kuluneeksi tasan kuukausi matkassa täällä Washingtonissa. Tarkemmin sanottuna takana on nyt 31 päivää reissussa ja jäljellä on enää 8 päivää. Aika on mennyt yhtä aikaa sekä älyttömän nopeasti, että tuskallisen hitaasti. Työasiat ovat pitäneet meitä erittäin kiireisinä kaikkina arkipäivinä ja turismia olemme ehtineet harjoittaa vain viikonloppuina, joita matkalle mahtuu kaikkiaan viisi kappaletta.
Toisaalta matka tuntuu kestäneen ikuisuuden, sillä kotiväen näkemisestä on jo pitkä aika. Varsinkin perheellisillä tiimiläisilläni on ollut raskasta olla näin pitkään erossa perheestään, vaikka videopuhelut Skypellä auttavatkin lievittämään koti-ikävää.
Mukavana seikkana Niina saapuu ensi maanantaina omalle työmatkalleen tänne Washingtoniin, joten minä saan nähdä häntä hieman aiemmin kuin muut näkevät perheitään. Tähän liittyy kuitenkin yksi mutta, sillä Niinan työmatka on kaksiviikkoinen eli kun minä palaan ensi perjantaina Vancouveriin, jää Niina vielä viikoksi Washingtoniin. Näin ollen olemme yhdessä kotona vasta 15. maaliskuuta.
Asiaa ei auta murehtia, sillä työ vaatii toisinaan joustoa. Vaikka Niina onkin Washingtonissa toista kertaa, ei hän edellisellä matkallaan kerennyt nähdä kaupunkia juuri lainkaan. Nyt hänelle tarjoutuukin tilaisuus tähän, mikä on sinäänsä ihan kiva asia, sillä minun osaltani Washington alkaa olla jo hyvin perusteellisesti nähty. 🙄
