Kuluva kesä on ollut meillä aktiivisen vaelluskauden aikaa ja viime viikonloppukaan ei ollut poikkeus tähän. Suuntasimme tällä kertaa West Vancouverissa sijaitsevan Cypress Mountainin laskettelukeskukselle, josta lähtee monia viereisille huipuille kohoavia vaelluspolkuja. Me päätimme ottaa kohteeksemme näyttäväksi kehutun Eagle Bluffsin kalliokielekkeen, josta piti ennakkotietojen mukaan aueta upeat maisemat merelle.
Auton parkkiin saaminen ei ole kesäisin ongelma, sillä hiihtokeskuksella riittää parkkitilaa. Autoja oli paikalla joitain kymmeniä, mutta missään nimessä alueella ei tuntunut sunnuntaina mitenkään ruuhkaiselta. Vaihdoimme vaelluskengät jalkaamme ja lähdimme kohti polun päätä, kunnes pian katseemme kiinnittyi mustaan pisteeseen – karhu!
Hiihtokeskus kesäteloilla
Olemme kuulleet ja lukeneet paljon tarinoita karhuista Vancouverin ympäristössä ja mielikuvaksemme on muodostunut että karhuun törmääminen on ihan mahdollista metsässä kulkiessa. Kuitenkaan tähän mennessä karhuja ei ole onneksi näkynyt, liekö sitten karhukellomme ansiota. Varsinkin hieman pienempiä mustakarhuja kuitenkin asustelee runsaasti North Shoren vuorilla ja sellainen veijari tämäkin kaveri oli. Karhu kuopi laskettelurinteen mätästä tassullaan ja mutusteli jotain maaprästä löytämäänsä. Meistä tai muista ihmisistä karhu ei tuntunut piittaavan pätkääkään, vaan huomio näytti kiinnittyneen täysin ruokailuun.
Mustakarhu
Hetken aikaa rauhallisen oloista mustakarhua ihmeteltyämme jatkoimme itse vaelluspolulle. Hyväkuntoinen sorapolku lähtee pian hiihtokeskukselta lähdettyään kiipeämään kohti viereistä huippua. Nousu on rankka ja melkein koko reitin 350 metrin korkeusnousu tulee tehtyä heti alkuun. Meillä meni kuumassa kelissä puuskuttaessa melkein tunti, ennen kuin saavutimme noin 1200 metrin korkeudella sijaitsevan huipun.
Raskas alkumatka
Viimeinkin ylhäällä
Vaikka eletäänkin jo heinäkuun loppua, oli huipulla vielä pieniä nokareita lunta. Ylhäällä polku erkanee laskettelurinteiden lähistöltä ja suuntaa keskemmälle metsää. Karhu edelleen tuoreena mielessämme pidimme meteliä hiipparoidessamme syvemmälle pöheikköön. Ympäröivä metsä toi mieleen Suomen lapin, sillä tällä korkeudella puut ovat alavampia alueita kitukasvuisempia. Siellä täällä on myös pieniä sulaneen lumen muodostamia suolampia, joita halkovat pitkospuut. Pääosan aikaa polulla ei meinaa edes muistaa että ollaan vuorella, sillä Cypress Mountainin huippu on sangen laakea. Polku kyllä kulkee jatkuvasti ylös ja alas, mutta huipun laidalta toiselle on matkaa sen verran, että varsinkin keskemmällä unohtaa täysin olevansa vuoren laella.
Kuin lapissa konsanaan
Polun varrelle mahtuu kaksi maisemapaikkaa. Ensimmäinen on pian alkumatkan raskaan nousun jälkeen, pieneltä Yew Lakelta oikealle. Siellä sijaitsevalta kalliolta aukeaa näkymä puiden lomitse Howe Soundin komeaan vuonoon. Kiemurainen pääpolku puolestaan päättyy suurehkolle kalliokielekkeelle, josta aukeaa luvattu upea maisema merelle ja yli läntisen Vancouverin. Harmillisesti sää oli pilvistymään päin ja esimerkiksi keskustan suuntaan ei juurikaan näkynyt utuisen kelin vuoksi. Ohessa kuitenkin muutama kuva sunnuntaina nähdyistä maisemista.
Howe Soundin vuono Yew Lookoutilta nähtynä
Perillä Eagle Bluffsin kielekkeellä
West Vancouveria sekä Snug Coven satama Bowen Islandilla
Noin kahdeksan kilometrin reitti oli meistä keskiraskas kulkea, mutta maisemiltaan erittäin palkitseva. Ajankohtamme taisi olla sangen hyvä, sillä lunta ei ollut enää juuri missään ja polkukin oli ehtinyt kuivata suurimmilta osin. Niissä muutamissa märemmissä paikoissa puolestaan pitkospuut auttoivat kulkijaa pysymään kuivana. Alkumatkasta nähty karhukin haihtui loppumatkasta mielestämme ja emme enää pohtineet josko jokaisen mutkan takana saattaisi köllöttää karhu. Samainen mustakarhu tonki kuitenkin edelleen heinikkoa takaisin autolle palatessamme, noin neljä tuntia matkaan lähdön jälkeen.
Tarkemmat reittitiedot sekä muiden ihmisten kommentit vaellusreitistä löytyvät täältä.
