Kiireistä maahanmuuttoviikkoani seurasi toinen viikko täyttä tohinaa ja uuteen kotimaahan asettautumista. Suuntasin heti maanantaiaamusta läheiselle Service Canada Centerille, joka myöntää täkäläisen SIN:nä tunnetun yhdeksännumeroisen sosiaaliturvatunnuksen työlupaa vastaan. SIN on pakollinen kaikille Kanadassa työskenteleville ja sosiaalietuuksia saaville, eli käytännössä sellainen on jokaisella maan asukkaalla.
Paikalla oli jo aamusta jonoa, mutta sain tunnukseni puolessa tunnissa. Se mukanani suuntasin toimistollemme, jossa tapasin uudet tiimiläiseni ensimmäistä kertaa sitten marraskuun työmatkani. Minulle oli varattuna oma kuutio (cubicle) avokonttorissamme, jonka äärelle levitin tavarani. Uusi kanadalainen SIM-korttini oli myös toimitettu pöydälleni ja nyt minulla on täkäläinen +1 alkuinen puhelinnumero. 🙂
HR-henkilömme luona kirjoittin varsinaisen työsopimuksen, sillä aiempi oli vain väliaikainen kopio sekä keskustelemassa tarvittavista papereista. Iltapäivällä osallistuin tunnin mittaiseen tervetulotilaisuuteen, jossa uusille työntekijöille selvitettiin paikalliset asiat pähkinänkuoressa. Iltapäivästä lähdin toimistolta aikaiseen, sillä minun piti suunnistaa läheiseen pankkiin avaamaan itselleni kanadalainen pankkitili.
Kanadassa on viisi suurta kansallista pankkia, jotka toimivat koko maassa. Yleisesti Kanadan pankkeja pidetään erittäin vakaina, mutta tein kuitenkin jonkin verran taustatutkimusta niiden lähihistoriasta. Vertailin varsinkin uusille kanadalaisille tarjottuja palveluita sekä maksuja keskenään. Kaikki lukemani tuki valintaani Royal Bank of Canada -pankista, joka on monella mittarilla Kanadan suurin pankki.
Suurpankkien pääkonttoreita Torontossa
RBC on saanut monenlaisia tunnustuksia palveluistaan ja sitä pidetään yhtenä maailman vakaimmista pankeista. Pankilla on toimintoja niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin, mutta ainakaan saatavilla olevan tiedon mukaan pankilla ei pitäisi olla merkittäviä riskejä näistä. Näillä asioilla on merkitystä näin finanssikriisin jälkeisinä aikoina. RBC kunnostautuu myös hyvin positiivisena uusien tulijoiden kohdalla, millä oli myös merkitystä itselleni. 💡
Eri maissa on omat erikoisuutensa ja näin myös Kanadassa. Euroopassa perinteinen talletustili on yleensä ilmainen, mutta RBC:llä se maksaa neljä dollaria kuussa. Hintaan pakettiin sisältyy ainoastaan 15 ilmaista käteisnostoa kuukaudessa, mikä sekin tuntui aluksi oudolta. Toisin kuin Suomessa, nettipankki on RBC:llä ilmainen, mutta toiminnoiltaan melko rajoittunut (vuoden 2012 tilanne). Melko jännää on myös, että nettipankki on käytännössä ainoastaan tunnuksen ja salasanan takana, eikä minkäänlaista turvalukulistaa taikka vastaavaa ole (sama vielä vuonna 2019!). Systeemi on melko erilainen ja turvattomamman tuntuinen esimerkiksi Sparkassen tekstaritunnuksiin verrattuna. 😕
Ehkä tärkein asia uudelle asukkaalle on saada käyttöönsä täkäläinen luottokortti, sillä ilman sitä on vaikea alkaa kerryttämään täkäläistä luottohistoriaa. Täkäläiset pankit eivät nimittäin yleensä tunnusta eurooppalaista pankkihistoriaa, joten sinua kohdellaan alussa mahdollisesti epäluotettavana tapauksena. RBC:ltä saa kyllä käyttöönsä pienellä luottorajalla varustetun luottokortin, mutta sitä vastaan joutuu tallettamaan luottorajaa vastaavan summan säilöön eli maksamaan luottosumman sisään.
Luottokortilla kerryttää luottohistoriaa
Asiakkaat kuitenkin pisteytetään henkilökohtaisen tilanteensa mukaan ja kaiketi hyvän työni johdosta sain sen verran hyvät pisteet, että minulle myönnettiin luottokortti ihan mukavalla luottorajalla. Tämä on kätevää, sillä pystyn jatkossa tekemään kaikki ostokset ja varaukseni suomalaisen luottokorttini sijaan kanadalaisella kortilla. Vaikka olenkin käteisen rahan vankka puolestapuhuja, on Pohjois-Amerikassa vain pakko tottua käyttämään korttia juuri luottohistorian kerryttämisen vuoksi. 💡
Pankissa meni toista tuntia kaavakkeita täyttäessä, mutta olin tyytyväinen saatuani kaiken tehtyä. Tiistai kului töissä uuteen työhön tutustuessa. Iltapäivästä käväisin uudelleen keskustassa katsomassa mahdollisen väliaikaisen asunnon aluetta Coal Harbourin alueella. Tiistain ja keskiviikon aikana vaihtelin myös sähköpostia paikallisen vuokrafirman kanssa ja sain sovittua niin, että kävisin keskiviikkona suorittamassa takuuvuokran sekä ensimmäisen kuukauden vuokran maksun.
Tähänkin sisältyi häslinkiä, sillä oletin että maksun voi suorittaa uuden nettipankkini kautta. Olin tuonut mukanani runsaasti käteistä euroina, jotka talletin uudelle tililleni pesämunaksi. Tilisiirto ei käynyt kuitenkaan päinsä, sillä vuokrafirman tili oli toisessa kanadalaisessa pankissa ja tilisiirrot näiden välillä ovat hitaita ja kalliita. Suositeltava vaihtoehto olikin shekin käyttäminen, mutta minulle shekeillä pelaaminen oli aivan uutta, joten jouduinkin opettemaan koko konseptin perusteet.
Vuokrafirmalle ei myöskään käynyt normaali shekki, vaan ainoastaan niinkutsuttu sertifioitu shekki. Näillä ohjeilla lampsin pankkikonttoriin hakemaan tällaista, mutta siellä minulle kerrottiin että sellaisen käsittelykulut ovat hyvin korkeat. Vaihtoehto olisi käyttää niinkutsuttua draftia, joka on hieman shekkimäinen paperitosite välittömästi tapahtuvasta maksusta. Laitoin takuuvuokran sekä helmikuun vuokran sellaiselle ja kävelin takaisin vuokrafirman toimistolle. Siellä oltiin mukavia ja asia oli sitä myöden kunnossa. Sain käsiini asunnon avaimet ja pääsin jo samana iltana käymään asunnolla.
Matkalla katsastamaan uutta asuntoa
Väliaikainen asuntomme sijaitsee aivan Vancouverin ydinkeskustassa Coal Harbourin uudisrakennusalueella. Kahdennestakymmenennestä kerroksesta on upeat maisemat veden yli North Shore Mountainseille. Asunto on kalustettu, mikä oli pakollinen ratkaisu nyt kun Berliinin tavaramme ovat vasta lähteneet matkaan kohti Vancouveria.
Torstaina pääsin muuttamaan hotellista asuntoon, mikä oli todella mukavaa. Hotellissa oleskellessa kaikki tuntui väliaikaiselta, ikään kuin olisin ollut vain työmatkalla. Nyt omissa nurkissa asettautuminen Vancouveriin on helpompaa, vaikka meneekin hetki tottua ajatukseen että sitä on nyt täällä!
Ensimmäinen yö meni hyvin ja heräsin virkeänä. Se olikin tärkeää, sillä suuntasimme perjantaina tiimin voimin toimiston ulkopuolelle. Meillä oli erityinen tiimipäivä, joka järjestettiin Vancouverin vieressä kohoavan Grouse Mountainin huipulla. Vuorella sijaitsee yksi Vancouverin peräti kolmesta laskettelukeskuksesta, joka on näin helmikuussa erittäin vilkas. Jo aamuyhdeksältä oli runsaasti vilinää keskuksen ala-asemalla, josta lähtee gondolihissi vuoren huipulle. Ylhäällä sijaitsee rinnekeskus, jonka neuvottelutiloissa vietimme päivän työhön liittyvistä asioista keskustellen.
Lumikenkäilemässä Grouse Mountailla
Emme tietenkään olleet vuorella pelkästään työn merkeissä, vaan iltapäivästä ohjelmassa oli talviurheilua. Kävimme lumikenkäilemässä läheisessä metsässä, jossa kiersimme parin kilometrin lenkin. Vaikka kyseessä ei ollutkaan lumikenkäilystä tuoreessa hangessa, oli se minusta silti todella mukavaa. Laakson märästä ja pilvisestä kelistä ei ollut ylhäällä tietoakaan, vaan lunta oli kolmatta metriä ja lisää tiputteli jatkuvasti. Puut olivat kuin Kolilla konsanaan, mikä oli kaunis näky. Oppaamme kertoi kiintoisia juttuja ympäröivästä luonnosta ja jututinkin tätä mukavaa norjalaista miestä erinäisistä asioista.
Talven ihmemaa
Pari tuntia vierähti mukavasti ja illan pimennyttyä nautimme vuorella fondue-illallisen. Tämä sveitsiläinen ruoka oli minulle uusi tuttavuus, mutta se oli tilanteeseen sopiva, sillä Niina on paraikaa kavereidemme kanssa laskettelemassa Sveitsin Engelbergissä. Varasimme kyseisen reissun syyskuussa juuri ennen tietoa uudesta työpaikastani Vancouverissa, minkä vuoksi en päässyt lähtemään reissulle. Noh, hauska hänelle ja tulevan viikon perjantaina Niina sitten matkustaa luokseni tänne Vancouveriin.
Fondue-illallinen
Ensimmäinen viikonloppuni Vancouverissa oli edellistä kahta viikkoa tylsempi. En jaksanut lähteä itsekseni kovinkaan kauas, mutta ajoin silti huvikseni Coquitlamiin, joka sijaitsee noin 30 kilometriä Vancouverista itään. Coquitlam on 114 000 asukkaan nukkumalähiö, jossa sijaitsee suuri kauppakeskittymä Coquitlam Centre. Kävin syömässä The Keg nimisessä pihviravintolassa ja katselin myös uusia telkkareita Best Buyssa.
Loppu viikonloppu meni ihan tässä kotosalla kiireisen viikon jäljiltä levätessä. Onhan tässä aikaa kierrellä paikkoja kunhan Niinakin saapuu tänne ja kelit kevättä kohti paranevat. Nyt on nimittäin satanut hyvin runsaasti, mikä on valitettavan normaalia Vancouverin talvelle.
Näillä tunnelmilla jatkan tässä kohti toista viikkoa ja uusia tarinoita. Tässä alkuvaiheessa kuvasatoni on vielä vähäistä ja muodostuu kännykkänäpsyistä, sillä en ole vielä jaksanut ottaa järkkäriä mukaan reissuilleni. Onhan tässä aikaa ja laittelen näkyville parempia kuvia kunhan kelit paranevat sekä saan Photoshopin jälleen asennettua koneelleni. 🙂
