Jatkoa täältä. Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.
Kolme viikkoamme Japanissa olivat menneet hujauksessa ja niiden aikana olimme ehtineet nähdä valtavasti tämän erikoisen ja äärettömän mielenkiintoisen maan arkea sekä ihmeitä. Reissua suunniteltaessa silmäämme oli kuitenkin iskenyt Japanin sijainti lähellä Etelä-Koreaa, joka on myöskin kiintoisa maa ja vauhdilla modernisoituva maa. Avasipa Finnairkin suoran yhteyden pääkaupunki Souliin parisen vuotta sitten. Lisäksi Korean niemimaan poliittinen tilanne on uutisissa tämän tästä, joten niin päätimme viettää lomamme viimeisen, reilun viikon mittaisen ajan, Etelä-Korean puolella.
Aluksi ajatuksenamme oli aluksi lentää Fukuokasta joko suoraan Souliin, tai vaihtoehtoisesti maan eteläiseen suurkaupunki Busaniin. Lennot olivat kuitenkin sangen kalliita ja kaikkine lentokentillä odotuksineen hitaitakin. Onneksi maiden välillä on olemassa nopeampikin vaihtoehto nimeltä JR Beetle. Nämä ”koppakuoriaiset” ovat nopeita kantosiipialuksia, jotka liikennöivät Fukuokan ja Busanin välisellä lauttareitillä. Kyseessä on siis aiemmin Helsingin ja Tallinnan välisellä yhteydellä nähdyn kaltaisista kantosiipialuksista, joiden huippunopeus on yli 80km/h. Tällä nopeudella kaupunkien välisen noin 213 kilometrin matkan taittaa noin 2 tuntiin ja 55 minuuttiin. Tuolla ajalla yhteys kilpailee hyvinkin kaupunkien välisen lentoyhteyden kanssa, ollen vielä monesti paljon halvempi. Lokakuun 2010 hinnat yhteen suuntaan ovat noin 87€ ja edestakaisin noin 140€. Yhteyksiä on monta päivässä ja hinta on sama suunnasta riippumatta.
Reitti yli Koreansalmen
Beetle onkin lyömätön vaihtoehto Fukuokan ja Busanin väliseen henkilöliikenteeseen, ainakin ennen junayhteyden valmistumista. Vaihtoehdosta on keskusteltu vuodesta 1917 saakka ja edellisen kerran se on nostettu keskusteluihin vuonna 2008. Tunnelin pituudeksi tulisi kuitenkin lähemmäs 200 kilometriä, joka olisi esimerkiksi neljä kertaa Kanaalitunnelin pituus. Rakentaminen kestäisi siis vuosikymmenen, minkä lisäksi projektin hintalapuksi arvioitiin jo 80-luvulla 70 miljardia dollaria. Se lienee tähän päivään mennessä kohonnut entisestään. Silti käyttöä tunnelille olisi, sillä se nopeuttaisi japanilaisten teollisuustuotteiden toimitusta Euroopan markkinoille noin kahteen vuorokauteen, nykyisen melkein kolmen viikon merimatkan sijaan. Toki tunnelin kanssakin ongelmana olisi edelleen reitille sijoittuva Pohjois-Korea, jonka diplomaattiset suhteet sekä Etelä-Koreaan, että Japaniin, ovat tunnetusti melkoisen herkät.
Lipun JR Beetlen kyytiin voi varata yhtiön englanninkielisiltä nettisivuilta. Lähdön aamuna kirjauduimme Fukuokan hotelliltamme ja otimme taksin kaupungin sataman kansainväliselle terminaalille, joka sijaitsee aivan kaupungin keskustan tuntumassa. Tulostettuja varauspapereitamme vastaan saimme boarding cardimme, joiden kanssa kävelimme kevyen turvatarkastuksen kautta tax free -alueelle odottelemaan lähtöä. Kaikki oli niin mukavan vaivatonta ja ruuhkatonta verrattuna lentokentillä kulkemiseen.
Ruuhkaton check-in
Kyytiin oli nousemassa jälleen paljon ihmisiä, sillä yhteys on todellakin suosittu niin korealaisten kuin japanilaisten turistien keskuudessa. Sitä käyttävät myös monet Fukuokan alueella asuvat ulkomaalaiset maassaoloaikansa nollaamiseksi. Eli lyhykäinen piipahdus Etelä-Korean puolella riittää taas oikeuttamaan muutaman kuukauden oleskelun Japanissa.
Aluksen kyytiin päästiin nousemaan ajallaan ja istuinpaikat täyttyivät noin puoliksi. Matkaan lähdettiin japanilaiseen tyyliin ajallaan ja pian saimmekin jo hetken ihastella taakse jäävän Fukuokan silhuettia. Pian vastaamme tuli myös toinen JR Beetle, joka puolestaan juuri saapui Fukokaan Busanista aamulla lähdettyään. Pari kilometriä rannasta aluksemme kiihdytti matkanopeuteen, jonka myötä se myös nousi kantosiipialuksille ominaiseen tapaan tukirankojensa varaan aaltojen ylle. Tässä piileekin kantosiipialuksen nerokkuus, sillä pääasiallisen rungon ollessa aaltojen yllä, on aluksen vastus veteen hyvin pieni, mikä mahdollistaa suuren matkanopeuden. Alus ei myöskään heilu normaalissa aallokossa nimeksikään, koska aaltojen voima pystytään vaimentamaan tukirankojen rakenteen avulla melkein tyystin. Näin ollen merisairaudesta ei normaalisti ole vaaraa.
Beetlen kyydissä
Taakse jäävän Fukuokan silhuettia
Rannikon jäätyä taaksemme, olivat maisemat melkoisen tylsät. Reilun kahden tunnin aikana näimme avomeren lisäksi vain muutamia rahtilaivoja, sekä muutaman mahdollisesti Etelä-Korean merivoimien laivan. Aluksessa on telkkarit, mutta niiden ohjelma on joko japaniksi tai koreaksi. Syytä onkin varata mukaan luettavaa, jota meillä onneksi oli mukanamme. Lukemisen ohella vain edessämme istuneen nuoren tytön melkoiset rakennekynnet toimivat noin minuutin verran huomion kohteena tylsällä matkalla.
Melkoiset rakennekynnet
Beetlen kulku oli tasaista ja meillä ei ollut matkallamme mitään ongelmia. Lukemani mukaan merenkäynti saattaa joskus olla sen verran voimakas, että alukset eivät pääse kulkemaan, mutta muita ongelmia ei pitäisi juuri olla. Aluksia on niiden melkein 20 vuoden historian aikana kohdannut vain pari lievää onnettomuutta, joissa alus on täydessä vauhdissa törmännyt johonkin, mahdollisesti valaaseen. Näissä törmäyksissä on yleensä aiheutunut lieviä loukkaantumisia joillekin matkustajille. Viimeinen tällainen lievä onnettomuus tapahtui vuonna 2006, jonka jälkeen aluksiin asennetut valaita karkottavat äänilaitteet ovat olleet käytössä.
Etelä-Korean Busan on maan toiseksi suurin kaupunki noin 3,6 miljoonalla asukkaallaan. Kaupungissa sijaitsee paitsi maan suurin, mutta myös maailman viidenneksi suurin konttisatama. Suurkaupunki sijaitsee korkeiden kukkuloiden lomassa, maan etelärannikolla. Kukkulaisen sijaintinsa vuoksi asutus on hajonnut laajalle alueelle lukuisiin laaksoihin sekä osin vuorten alarinteille. Hankalasta maastosta johtuen etäisyydet kaupungin sisällä ovat melkoiset. Historiallisesti Busan tunnetaan yhtenä ainoana alueena, joka pysyi Etelä-Korean joukkojen hallussa Korean sodan aikana.
Koreansalmen yli Busaniin saavuttaessa ensiksi näkyviin tulee alueen kukkulainen rannikko, jolla on asutusta siellä täällä. Varsinainen kaupunki sijaitsee suojaisassa poukamassa, jonne Beetle hiljalleen lipui. Poukaman suuaukolle oltiin juuri rakentamassa isohkoa siltaa lahden suun ylitse. Hyville liikenneyhteyksille Busanin alueella lieneekin kysyntää, sillä ilman suuria tieprojekteja liikkuminen kaupunkialueella on hyvin hidasta. Poukamassa oli myös telakalla kohtuullisen kokoisia rahtilaivoja, jotka tuovat ja vievät kaupungin kautta maasta Etelä-Korean lukuisten suuryritysten tuotteita. Kontteja näkyykin kaikkialla alueella.
Siltatyömaa poukaman suuaukolla
Valtava laivanosturi
JR Beetlen satama Busanissa sijaitsee Busanin kansainvälisessä satamassa, noin kilometrin Busanin päärautatieasemalta etelään. Laivassa meille oli jaettu maahantuloon tarvittavat paperit, jotka täytettyinä pääsimme turvatarkastuksen kautta maahan. Kaiken kaikkiaan oli helppoa ja kätevää tulla Japanista Etelä-Koreaan meritse. Ja kuten sanottua, laivalla meillä olisi kutakuinkin suora pääsy keskustasta keskustaan, syrjäisten lentokenttien sijaan.
Pikkuinen Beetle Busanin satamassa
Seuraavaksi ohjelmassa oli valuutan vaihto, sillä halusimme vaihtaa tarpeettomat Japanin jenit Korean woneihin. Olimme jo Japanissa tottuneet siihen, että satojen eurojen ostokset ovat jeneissä kymmeniä tuhansia. Oli silti pienoinen yllätys, että saimme tuhatta euroa vastaan melkein 1,6 miljoonaa(!) wonia. Siinä sitä oltiin kerrasta miljonäärejä! Hauskasti valuuttatoimiston nainen vielä meinasi ensiksi antaa rahat vihreinä 10 000 wonin (noin 6 euron) seteleinä, jolloin seteleistä kertyi melkoisen paksu tukku kahisevaa. Onneksi heillä oli myös kaikkein suurimpia seteleitä ja niinpä sain vain pienehkön tukun keltaisia 50 000 wonin (noin 32 euron) seteleitä. Suurempaa seteliä maassa ei todellakaan ole olemassa, joten tuhansien eurojen ostoksia ei parane tehdä Etelä-Koreassa käteisellä!!
Lompakossa 1,6 miljoonaa wonia
Satamasta ei ollut pitkä matka hotellillemme. Hotelli kuitenkin sijaitsee kukkulan rinteellä, joten kävely sinne houkuttanut meitä rinkkoinemme. Onneksi taksi on Etelä-Koreassa pilkkahintaista ja niin noin kahdella eurolla ajoimme taksilla vartin mutkittelevan matkan hotellillemme. Taksi, kuten suuri osa koko maan autokannasta, oli, tottakai, eteläkorealainen Hyundai.
Busanin hotellitarjonta oli ainakin netin mukaan sangen suppeeta, joten valitsimme huoneen sikäläisittäin sangen tunnetusta Hotel Commodoresta. Kyseessä on sangen kiintoisan näköinen viiden tähden hotelli näyttävällä paikalla. Kuten odottaa saattaa, oli palvelu hyvää heti saapumisesta saakka ja saimmekin mukavasti huoneen yläkerroksista. Huoneestamme aukenikin hieno maisema yli eteläisen Busanin sekä kaupungin edustan poukaman.
Hieno hotellimme sekä yksityiskohta sisällä
Emme kuitenkaan jääneet ihmettelemään maisemia, vaan suuntasimme kävellen kohti läheistä Busan Toweria. Tämä hieman Näsinneulan näköinen 120-metrinen näköalatorni oli mielestämme hyvä paikka aloittaa Busaniin tutustuminen. Torni on hieman aikansa elänyt ylhäältä, mutta sieltä aukesivat silti upeat näkymät yli koko Etelä-Busanin. Koko Busania sieltä ei silti ole mahdollista nähdä, ei läheskään, sillä kaupunki todellakin jatkuu vielä pitkälle ympäröivien vuorien taakse. Myös Busanissa selkeästi havaittavissa oleva savusumu haittaa normaalisti näkyvyyttä sen verran, että näkyvyys on osin rajoittunut.
Paikallinen Näsinneula
Kello Busan Towerin juurella
Etelä-Busanin utuisia maisemia Busan Towerista
Tornilta on kuitenkin hyvät näkymät läheiselle Lotte Super Towerin alueelle. Kyseessä on valtava ostoskeskus, jonka ylle tullaan mahdollisesti vuoteen 2013 mennessä rakentamaan hulppea yli 500 metrin korkeuteen kohoava pilvenpiirtäjä. Jos aikataulu pitää, on rakennus tuolloin maailman kolmanneksi korkein rakennus. Kerroksia rakennukseen tulee sellaiset 120, plusmiinus kymmenen. Ilmaisen asian näin, koska projekti on ollut pienoisessa vastatuulessa ja sen suunnitelmia on rukattu moneen suuntaan viime aikoina. Joka tapauksessa rakennuksesta tulee huikea korkea rakennus, joka ei ainakaan kaupungilla näkemämme vanhan havainnekuvan perusteella sovi ympäröivään rakennusmassaan…noh, mitenkään. 🙄
Lotte Super Tower nyt ja tulevaisuudessa
Rakennuksen rakennuttaja on japanilainen Lotte-konglomeraatti, jolla on varsinkin Etelä-Koreassa lonkeronsa vähän kaikkialla. Konglomeraattiin kuuluu muun muassa S-ketjumainen osuus Korean ruoka- ja juomamarkkinoista, kauppakeskuksia, hotelleja, vakuutustoimintaa, huvipuistoja (muun muassa maailman suurimpiin kuuluva sisähuvipuisto Lotte World Soulissa), lukuisia asuinkiinteistöjä ja muun muassa öljykauppaa. Lotteen törmääkin kaikkialla Etelä-Koreassa ja paikoin tuntuikin, että ketjulla on monesta asiasta melkeinpä ahdistavan puristava asema. Ja jos valtaisa pilvenpiirtäjä tuntui melkoiselta Busaniin, niin kerrottakoon että Lottella on puolestaan Souliin rakenteilla huikea, 123-kerroksinen ja noin 555-metrinen, Lotte Super Tower 123 -pilvenpiirtäjä. Sen on tarkoitus valmistua vain vuosi Busanin version jälkeen, vuonna 2014. Joten rahaa Lottella siis tuntuu riittävän valtaviin investointeihin pitkin Koreaa.
Tornin juurella ihastelimme hetken kätevää turisteille tarkoitettua laitetta. Siinä suurta kosketusnäyttöä koskettamalla oli mahdollista panoroida upeita 360 asteen valokuvia kaupungin eri osien yllä. Berliinissä tällainen laite ei kauan ehjänä säilyisi, mutta Busanissa laitteessa ei ollut naarmuakaan. Virtuaalisia maisemia hetken selailtuamme, jatkoimme kävellen kohti rantaa ja hyppäsimme metron kyytiin. Busanin metroon kuuluu vain kolme linjaa, mutta koska linjat ovat hyvin pitkiä, on verkostolla pituutta tällä hetkellä noin 90km. Pitkien etäisyyksien kaupungissa metrossa saakin istua pitkiä matkoja. Onneksi matkustaminen on erittäin halpaa, sillä yksisuuntainen lippu maksaa vaivaiset 1100 wonia eli noin 70 eurosenttiä.
Virtuaalimaisemia
Ajoimme metrolla Seomyeon asemalle, jolla linjat 1 ja 2 risteävät. Alue lienee parhaiten Busanin keskustaksi miellettävä ja vilkkaan aseman yläpuolella sijaitseekin suuri Lotten tavaratalo. Tavaratalon aulassa tulijoita tervehtii Rooman maailmankuulun Fontana di Trevi -suihkulähteen valtava jäljennös. Samanlaisia jäljennöksiä näkyi muissakin Lotten tavarataloissa. Kaipa tällaiset jäljennökset ovat sitten korealaisista hienoja, mutta meistä ne olivat hyvin teennäisiä.
Fontana di Trevi…ainakin melkein
Tavaratalolla söimme hieman myöhäisen lounaan sieltä löytämässämme Lotten purilaispaikassa. Käyskentelimme hieman tavaratalon ruokaosastolla ja ostimme muutamia pikkutarpeita hotellilla illalla nautittavaksi. Metroasemalla poikkesimme myös ensimmäistä kertaa amerikkalaisessa Krispy Kreme -kahvilassa, josta tulikin heti uusi suosikkimme. Jopa Dunkin’ Donutsin donitsit jäivät toiseksi niille sokeriherkuille, joita Krispy Kremen linjastolta (kirjaimellisesti!) valmistui. Euroopasta Krispy Kremejä löytyy vain Britanniasta, mikä on erittäin harmillinen tieto. Saksaan ketju on saatava hetimmiten!
Uusi suosikkimme Krispy Kreme
Ostoskeskuksen ulkopuolella vallitsi valtava iltapäiväruuhka, joten pakenimme sitä läheisille sivukaduille. Niilläkin vilinää riitti, sillä alueella on ravintoloita joka kulmalla ja siten myös ihmisiä. Monien ravintoloiden ulkopuolella ruokalistalle päätyvät merenelävät uiskentelivat pienissä akvaarioissaan tulevavasta tietämättömänä. Pienesti kävi sääliksi pienissä altaissaan liikuskelevia rapuja ja kaloja. Mukavan tunnelmallisten pienten ja matalien sivukatujen lähistöllä oli myös menossa valtava rakennusprojekti, jossa korkeuksiin kohosi peräti viisi melkein valmista 50-60 -kerroksista pilvenpiirtäjää. Taivaita kohti kohoavat jättiläiset olivat huikeita katsella niiden juurelta.
Iltapäivän vilinää Busanissa
Ruokalistat ulkosalla
Jättimäinen uudiskompleksi
Kaikki nämä jättimäiset projektit kertoivat omaa kieltään siitä, millaista taloudellista nousukautta Etelä-Korea elää. Korealaiset elektroniikkatuotteet ja autot ovat vyöryneet vauhdilla myös Euroopan markkinoille, ja Samsung, LG, Hyundai sekä Kia ovatkin jo vakiintuneita merkkejä meilläkin. Muun muassa näiden jättiyritysten menestyksen myötä Etelä-Korea on nauttinut erittäin nopeasta talouskasvusta aina 60-luvulta tähän päivään saakka. Maa lasketaankin talouspiireissä ”Aasian neljään tiikeriin”, joita muita ovat Hong Kong, Taiwan sekä Singapore.
Lisääntyvä vauraus näkyy kaikkialla näyttävinä rakennusprojekteina, valtavina ostoskeskuksina sekä hirveinä liikenneruuhkina, kun jokainen korealainen haluaa nauttia vaurastumisestaan. Hommassa on jonkinlaista nousukasmaisuutta, sillä korealaiset eivät esimerkiksi osta suurkaupunkeihin käteviä pikkuautoja, kuten japanilaiset, vaan autojen pitää olla isoja sedaneita tai länsimaissa jo hetken kukoistuksensa kokeneita katumaastureita. Autojen lisäksi Etelä-Koreassa oli jo heti ensimmäisestä päivästä huomiota herättävää ihmisten käyttämien merkkivaatteiden määrä. Varsinkin merkkilaukkuja näkyi meidän tavisten silmään joka välissä nuorillakin korealaisilla. Tosin mainittakoon silti, että vaatteiden ja laukkujen kohdalla on aina mahdotonta sanoa, mikä on aitoa ja mikä väärennettyä.
Niin tai näin, korealaisilla tuntuu pyyhkivän taloudellisesti hyvin ja vilinää paisuvissa kaupungeissa riittää. Me saimmekin tarpeeksemme ensimmäisen päivän vilinästä ja palasimme hotellillemme. Hotellilla nautimme hotellin korealaisessa ravintolassa korealaisen päivällisen. Siinä eteemme tuotiin reilun toistakymmentä kippoa ties mitä lämmintä ja kylmää. Joukossa oli niin eksoottisia kasviksia, kuin mereneläviäkin. Suurin osa osa syödystä jäi jälleen kerran tuntemattomaksi syöjille, mutta sen verran löysimme kuitenkin syötäväksi kelpaavaa, että tulimme ateriasta täyteen.
Mitä tulikaan tilattua?
Korealainen päivällinen
Tässä kohtaa lienee paikallaan mainita koko Korean, mutta erityisesti Busanin, tunnetusta herkusta nimeltä sannakji. Kyseisellä aterialla nautitaan juuri paloiteltua mustekalaa, jonka lonkerot vielä vääntyilevät ja kääntyilevät tarjoiltaessa. Eli lyhyesti sanottuna sannakji on elävänä syötävää mustekalaa. Tätä herkkua on tarjolla monissa korealaisissa ravintoloissa. Uskalikkojen on kuitenkin syytä muistaa sannakjin vaarallisuus. Koska lonkeroiden imukupit edelleen ”toimivat”, ne takertuvat helposti paitsi syömäpuikkoihin, mutta myös ruokatorveen. Siksi tukehtumisvaaran välttämiseksi jokainen suupala tuleekin jauhaa ensiksi suussaan kunnolla ennen sen nielaisemista.
Kyseessä on netin mukaan yksi maailman vaarallisimmista ruoista, johon tukehtuu vuosittain monia ihmisiä. Vaarallisempi saattaa olla vain Japanin kuuluisa pallokala, jonka kanssa ei tullut kokeiltua onnea siellä ollessa. Sannakji jäi kokeilematta jo pelkästään siitä syystä, että sangen älykkäänä pidetyn mustekalan syöminen elävänä on melkoisen barbaarimaista. Youtubesta on silti mahdollista löytää monia videoita sannakjin nauttimisesta.
Ja kun nyt ruoka-aiheisiin päästiin, niin mainittakoon vielä toinen korealaisten syömä eläin, nimittäin koira – korealaisittain gaegogi. Vaikka koiranlihan myyminen onkin ollut kiellettyä Etelä-Koreassa vuodesta 1984, on sitä luetun perusteella edelleen saatavissa joistain ravintoloista. Tätäkään ruokaa emme edes etsineet, mutta ainakaan käymissämme ruokapaikoissa koiranlihaa ei myyty. Silti kyseessä on perinteinen korealainen herkku, jonka asemasta keskustellaan Etelä-Koreassa toistuvasti.
Ensimmäinen yömme Busanissa meni mukavasti ja seuraava aamu valkeni pilvisenä. Heti ensimmäiseksi kävimme ostamassa seuraavan aamun junaliput Souliin Busanin modernilta päärautatieasemalta. Vaikka paikallisliikenne Etelä-Koreassa on halpaa, maksoivat junaliput KTX-luotijunan kyydissä silti noin 50 euroa hengeltä. Liput ostettuamme nousimme metron kyytiin ja matkustimme parisenkymmentä asemanväliä Pohjois-Busanin perukoille. Matkalla ihmettelimme laitakaupungin valtavia kerrostalorykelmiä, joissa asuu tuhansia ihmisiä. Kaupunkikuvallisesti juuri nämä valtaisat kerrostalot tekevät Etelä-Koreasta erinäköisen kuin Japani, jossa kaupunkikuva on jollain tapaa yhtenäisemmän oloinen.
Öisiä maisemia hotellihuoneestamme
Busanin moderni päärautatieasema
Valtavia uusia asuinkortteleita
Beomeosan asemalla jäimme metrosta ja aloimme etsiä samannimiselle temppelille vievää paikallisbussia. Emme heti nähneet bussia, joten suostuimme aseman luona kyytiään kovasti tarjonneen taksikuskin tarjoukseen. Olimme varmat, että nyt meitä rahastetaan kunnolla, mutta ei. Matka temppelille on reilun kymmenen minuutin mittainen ja sinne johtava tie nousee erittäin jyrkästi Geumjeongsan vuoren rinnettä. Kävellen matkassa menee kyllä mehut, joten vain parin euron hintainen taksimatka oli todellakin hintansa väärti, eikä maistunut yhtään rahastukselta.
Beomeosa on Etelä-Korean suurimpia buddha-temppeleitä ja sijaitsee näyttävällä paikalla vuoren rinteellä. Paikalle on perustettu temppeli jo vuonna 678, tosin nykyiset temppelirakennukset ovat 1600-luvun alusta. Ulkoisesti rakennukset näyttävät sangen erilaisilta japanilaisiin buddha-temppeleihin verrattuna. Rakennukset ovat värikkäämpiä, sillä varsinkin kattorakenteisiin on maalattu valtavasti värikkäitä kuvioita.
Portti Beomeosalle
Värikkäitä ja koristeellisia rakennelmia Beomeosalla
Hurja patsas temppelillä
Temppelin alue ei ole kovin suuri, joten siellä vierähtää puolisen tuntia paikkoja kierrellessä. Koska olimme liikkeellä keskiviikko aamupäivällä, ei temppelialueella ollut edes paljon ihmisiä. Länkkäreitä näkyi muistaakseni vain muutama, mikä on yllättävänkin vähän. Beomeosa on nimittäin sangen suosittu temppelimajoitusta tarjoavana paikkana. Turistien on siis mahdollisuus majoittua temppelialueella ja ottaa osaa temppelin hartauksiin ja toimintaa. Mekin mietimme tätä vaihtoehtoa etukäteen, mutta sitten mukavuudenhaluisuutemme vei voiton ja tällainen majoitus jäi sillä kertaa kokeilematta.
Rauhaisa Beomeosa
Metroasemalle palatessa meillä oli pienesti ongelmia taksin kanssa. Saimme nimittäin muutaman kerran selvittää taksikuskille minne oikein halusimme. Kaiketi ääntämyksemme oli hänelle käsittämätöntä ja hänen englannintaitonsa olematonta, sillä kesti pitkään ennen kuin kaverille valkeni mihin ollaan menossa. Perille löydettiin silti ehkä parin ylimääräisen mutkan jälkeen ja hinta oli sangen samoja kuin ylös mennessä. Eli tässäkään kohtaan meitä ei uunotettu.
Metron kyydissä palasimme pienen matkaa kohti keskustaa. Poikkesimme jälleen eräässä Lotten tavaratalossa syömässä Lotteria nimisessä pikaruokalassa. Sieltä jatkoimme matkaa Länsi-Busaniin, Haeundae-gun kaupunginosaan. Kaupunginosa on tunnettu upeista hiekkarannoistaan, jotka ovat kesäisin erittäin suosittuja. Rannoista Seogwipoa sanotaan Etelä-Korean parhaaksi ja Haeundae on kesäisin aivan täynnä väkeä. Näin huhtikuun lopussa alueella oli hyvin rauhallista, sillä tuulinen keli ei kyllä houkutellut lähellekään vettä.
Maisema Pohjois-Busanissa
Tyhjä Haeundaen ranta
Melkoisen täyteen kuormattu kuorma-auto
Kesän tungosta varten alueella sijaitsee valtavasti hienoja hotelleja, minkä lisäksi sieltä löytyy vaikka mitä ravintoloita. Hetken mietimme käyntiä alueella sijaitsevassa akvaariossa, joka on Etelä-Korean suurin ja kovin kehuttu, mutta koska kävimme jo loistavassa akvaariossa Osakassa, tyydyimme vain kahvittelemaan alueella. Kahvit juotuamme palasimme muutaman metropysäkin verran Centum Citynä tunnetulle alueelle. Kyseessä on Itä-Busaniin 2000-luvulla noussut (edelleen osin rakenteilla oleva) valtava kaupallinen keskus sekä asuinalue. Merkittävin rakennus alueella on Shinsegae, joka on vuonna 2009 valmistunut maailman suurin tavaratalo. Kyllä, länsimaissa sangen tuntemattomassa Busanissa on maailman suurin tavaratalo, sekä piakkoin myös yksi maailman korkeimmista rakennuksista.
Shinsegae on yksinkertaisesti valtava rakennus ja sen myymälätilat ovat kooltaan peräti 293 905 neliömetriä! Se on yli 95 000 neliötä enemmän kuin New Yorkin kuuluisassa Macy’s -tavaratalossa ja Berliinin KaDeWe:n (joka on kuitenkin Manner-Euroopan suurin) Shinsegae pieksee melkein viisinkertaisesti. Yllättäen tavaratalo itsessään ei ole Lotten omistuksessa, vaan kyseessä on Lotten kilpailija. Tosin suuri Lotte löytyy heti seinänaapurina, kuinkas muutenkaan.
Maailman suurin tavaratalo
Rakennuksen kokoa on mahdotonta käsittää sisältä, sillä suuria kauppoja on joka suunnassa ja ties monessako kerroksessa. Myynnissä on ihan mitä vain aina kalliimpiin luksusmerkkeihin saakka. Tavaratalon yhteydessä on myös kylpylä ja katolta löytyy 60:nen teen golf driving range (mikä sellainen sitten onkaan). Jotain käsitystä paikan koosta saadaksemme haahuilimme ensiksi tavaratalon sisällä, minkä jälkeen kävelimme ulkosalla koko rakennuksen ympäri. Alue on täynnä valtavia uusia toimistorakennuksia sekä asuinkortteleita. Vaikka parhaani yritinkin, Shinsegaeta on vaikea saada mahtumaan kokonaan valokuvaan. Se on melkeinpä koettava paikan päällä, että sen voi uskoa.
Valtava Shinsegae
Centum Cityn alueen uusia rakennuksia
Vaikka tavaratalolla oli kokoa ja paikat prameat, emme ostaneet sieltä mitään. Jatkoimmekin matkaa kohti keskustaa, tosin ensiksi Geumnyeonsanin asemalla pysähtyen. Asemalta kävelimme läheiselle rannalle, josta aukesivat hienot näkymät Gwangan Bridgelle. Tämä vuonna 2002 valmistunut riippusilta on koko pituudeltaan 7420 metriä. Se on siis pitkä, mutta sen keskijänne ei ole pituudeltaan lähelläkään Kobessa näkemäämme Akashi Kaikyo Bridgeä. Gwangan Bridge on silti sangen jännä idea tehdä leveä moottoritie ahtaaseen kaupunkitilaan survomisen sijaan rannikon edustalle. Ei silta rumakaan ole, joten ainakaan itse en päätynyt pitämään sitä hirvityksenä.
Gwangan Bridge
Pitkän päivän jäljiltä (yli puolitoista tuntia metrossa) olimme melkoisen väsyneitä. Kävimme lähinnä enää päivällisellä Vips nimisessä pihviravintolassa, jossa kohtuuhintaisen, mutta hyvän, pihvin oheen sai ottaa laajasta buffet-pöydästä monenlaista lisuketta. Ruoan jälkeen täydellisen kylläisinä palasimmekin hotellillemme katsomaan televisiota ennen nukkumaan käymistä.
Aamusta olikin sitten aika jatkaa jälleen matkaa kohti matkamme viimeistä kohdetta, Etelä-Korean pääkaupunki Soulia. Soulista, sekä Pohjois-Korean rajalle tekemästä retkestämme, kerron vielä kahdessa viimeisessä viestissäni lähiaikoina.
Seuraavaan osaan tästä. Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.
