Vancouver on yksi maailman monikulttuurisimmista kaupungeista ja hieman yli puolet kaupungin asukkaista puhuu äidinkielenään jotain muuta kuin englantia. Vaikka monikulttuurinen yhteiselo sujuukin Kanadassa yleensä rauhallisesti, on kuitenkin yksi aihealue jossa eri kulttuurien tavat (kirjaimellisesti) törmäävät: liikenne. 😕
Jos Vancouverin liikennettä pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, olisi se kuriton. Reippaat ylinopeudet ovat varsinkin suurilla teillä arkipäivää ja vanhoilla vihreillä ajaminen on jatkuvana vaarana kaupunkialueella. Tilannenopeus ja turvaväli ovat käsitteinä monille tuntemattomia ja siksi peltiä menee mutkalle taajaan.
On tietenkin mahdotonta todistaa, että kaupungin kuriton liikenne johtuisi monikulttuurisuudesta, sillä osapuolten etnisen taustan ja liikenneonnettomuuksien välillä ei pidetä tilastoja. Kuitenkin aina yhtä erehtymätön oma perstuntumani sanoo, että paikallisilla teillä näkee poikkeuksellisen paljon hurjaa hölmöilyä, joka on kuin suoraan Kiinasta tai Intiasta. Kanadalaisen ajokortin saaminen on selvästikin liian helppoa tai ainakaan siihen vaadittava ajotesti ei riitä pahojen tapojen kaulimiseksi kuljettajista.
Toinen seikka on myös liikennevalvonnan vähäisyys. Vancouverin metropolialueen risteykset ovat kyllä täynnä punaisen valon kameroita, joilla riittää tekemistä melkein jokaisella valolla, mutta kiinteitä nopeuskameroita ei ole missään. Kamerat poistettiin käytöstä koko provinssissa vuonna 2001 asiasta vaalilupauksen tehneen ja äänivyöryllä voittaneen pääministeri Gordon Campbellin toimesta. Moottoriteillä varoitetaan silti edelleenkin ”kameravalvonnasta”, mutta tässä ei ole mitään todenperää. 😮
Poliisi kyllä järjestää perinteisiä tutkaiskuja, mutta ne ovat erittäin harvinaisia ja niistä kerrotaan ennalta radiossa – asia, joka tuntuu aina yhtä uskomattomalta. 😯 Kovin suurta pelotevaikutusta näillä iskuilla ei kuitenkaan ole ja kun poliisia ei näy valtateillä koskaan, on kuri karannut. Olen samaa mieltä monien kanssa, että Vancouverin nopeusrajoitukset ovat uskomattoman alhaiset (isoillakin teillä vain 90-100 km/h), mutta on silti hämmentävää nähdä jatkuvasti 30-50 km/h ylinopeuksia monikaistaisilla teillä. Tilanne on erityisen silmiinpistävä uudella 8-kaistaisella Highway 1:llä, jossa varsinkin joukkoliikennekaistasta on tullut kaahareiden kiitorata. Ylinopeudet ovat järjestään niin suuria, että perinteisellä ”kymmenen yli” ajelulla on takuuvarmasti tien tukkeena. 😕
Eipä siis ihme, että pelti rutisee kun tilannenopeudet ovat pielessä ja ajokulttuurissa on paljon parantamisen varaa. Ja jottei tämä jäisi täysin meidän maahanmuuttajien syyllistämiseksi, niin onhan sitä vielä yksi kaikkiin vaikuttava tekijä: sää.
Vancouverissa sataa lunta harvoin, mutta kuitenkin muutamana päivänä joka vuosi. Kun lunta tulee näin harvoin, vain aniharva hankkii oikeat talvirenkaat. Suurin osa ajeleekin kesät talvet all-seasoneilla, mikä on ok oikeilla tilannenopeuksilla ja kun maasto on tasaista, mutta kun Vancouverin alueen maasto on kaikkea muuta kuin tasaista. Siihen kun vielä lisätään päälle talviajosta vain vähän kokemusta omaavat maahanmuuttajat, on liikennekaaos varma. 🙄
Loppuun on pakko todeta, että kirjoitukseni on vain hieman asiaa liioitteleva. Monessa maassa ajaneena on ollut pakko myöntää, että Vancouverin liikenne on todellakin sangen kuritonta. Niinpä ei olekaan ihme, että Venäjällä jo auton vakiovarustukseksi nousseet kojelautakamerat ovat suosiossa täälläkin, kuten oheisista videoista hyvin näkee. Pitäisiköhän sitä hankkia itsekin yksi ennen kuin kohdalle sattuu joku kiintoisa tilanne… 🙄
