Järjestelmäkameran omistamisen yksi parhaita puolia on, että kameraan kiinnitettyä linssiä voi vaihtaa tilanteen vaatiman mukaisesti. Yleensä pääosan ajasta kamerarungossa on kiinni joko kameran mukana tullut kittilinssi tai sitten yleensä sen korvaajaksi ostettu laadukkaampi yleislinssi, kuten itse ostamani Canon EF 24-70mm f/2.8 L USM. Tällaisten pienten zoom-linssien rajoitus on kuitenkin niiden rajoittunut polttoväli, joka jättää varsinkin etäisiä kohteita kuvattaessa toivomisen varaan. Yleensä onkin paikallaan ostaa erillinen telezoom-linssi, mikä olikin ensimmäinen linssiostokseni Canon EOS 500D kamerarungon ja sen mukana tulleen kittilinssin pariksi. 😛
Päätöstä uudesta telezoomista joudutti lähestyvä häämatkamme Australiaan ja Uuteen-Seelantiin, jossa ajattelin olevan jos minkälaisia kuvaustilanteita mihin pelkkä kittilinssi ei enää taipuisi. Iso päätös oli panostaa kerralla kunnon linssiin ja jättää harrastelijatason tuotteet väliin ja siirtyä suoraan Canonin ammattilinsseihin. Minua kiehtoi suuresti päästä kokeilemaan mitä tällainen linssi saisi aikaiseksi ja pienen harkinnan jälkeen päädyin ostamaan itselleni Canon EF 70-200mm f/4 L IS USM telezoomin.
L-laatua Canonilta
Kyseessä on yksi Canonin legendaarisista ammattilaislinsseistä, sillä sen sanotaan olevan yksi tarkimmista linsseistä mitä Canon valmistaa. 70-200 millimetrin polttoväli on myös kaikkein yleiskäyttöisin zoomiväli, sillä se mahdollistaa kuvata paitsi kauempana olevia kohteita, niin myös kohtuullisen lähellä olevia. Se kävisi myös hyvin yhteen myöhemmin ostamani 24-70 millin yleislinssin kanssa. 500D:n kaltaisella kroppirungon 1,6:den kertoimella käytettynä todellinen polttoväli olisi myös todellisuudessa hieman pidempi, 112-320mm, tuoden edelleen lisää ulottuvuutta.
Linssin saaminen omiin käsiin oli melkoisen maailmaa muuttava kokemus. Ammattitasoinen valkoinen L-linssi on nimittäin rakenteeltaan aivan eri luokkaa kuin muovinen kittilinssi. Rakenne on tukevaa, sillä materiaalit ovat muovin sijaan metallia ja linssillä onkin painoa 760 grammaa, mikä tuntuu aluksi paljolta. Painoon kuitenkin tottuu pian ammattivälineitä käsitellessä ja se on pakollista laadukkaiden materiaalien johdosta. Vielä painavampi olisi saman linssin f/2.8 versio, jonka jätin ostamatta juuri tästä syystä.
Ilman vastavalosuojaa
Varsinkin halvempien telezoomien ongelmana on, että linssin valovoimaisuus on eri suurimman ja pienimmän polttovälin välillä. Käytännön vaikutus on, että yleensä suuremmalla polttovälillä (eli maksimiinsa zoomattuna) linssi joutuu valottamaan kuvaa hieman pidempään, mikä lisää tärähtämisen vaaraa käsivaralta kuvattaessa. Canon EF 70-200mm f/4 L IS USM on kuitenkin koko polttoväliltään yhtä valovoimainen, joten zoomauksen määrä ei vaikuta kuvaan (mitä nyt pidemmälle zoomatessa käsien heilunta aina kertautuu). Vaikka f/2.8 versio olisikin ollut tässä mielessä parempi vaihtoehto (suurempi valovoima = lyhyempi valotusaika), päädyin kuitenkin painoltaan kevyempään versioon yhdestä syystä: kuvanvakaaja (Image Stabilization, IS).
Lähikuva säätimistä
Optinen kuvanvakaaja antaa valokuvaajalle joustavuutta, sillä se mahdollistaa 2-8 kertaa pidemmillä valotusajoilla kuvaamisen. Linssin sisällä olevat liiketunnistimet tarkkailevat jatkuvasti linssin ja kameran pienimpiäkin liikkeitä ja liikkuvat kompensoidakseen niiden aiheuttaman virheen kuvaa otettaessa. Periaate tuntuu simppeliltä, mutta menee yli hilseen miten linssi oikein onnistuu tarkkailemaan satunnaista käsien liikettä niin hyvin kuin se pystyy. Seurannan tulos kuitenkin on, että linssi ja kamera pystyvät lukitsemaan kuvan hetkellisesti paikalleen vaikka kädet hieman liikkuvatkin. Tämä antaa paljon anteeksi kuvaustilanteelle ja en voi kuin ihmetellä miten linssi kykenee vakauttamaan kuvan sangen pahassakin höykytyksessä. 😮
Kuvanvakaajassa on kaksi toimintoa: koko kuvan vakauttaminen tai liikkuvan kohteen seuraaminen. Käytän itse pääosan ajasta ensimmäistä moodia, mutta jälkimmäisellä voi saada tilanteesta riippuen hienoja liikettä korostavia valokuvia. Kuvanvakaaja on ehdottomasti jotain mitä ilman en ostaisi mitään telezoom-linssiä, sillä käsivaralta kuvatessa pitkä linssi heiluu aina hieman. Jalustaa (itselläni mallia Gitzo GT2541) käytettäessä on kuitenkin syytä muistaa poistaa kuvanvakaaja käytöstä, sillä se aiheuttaa kuviin pientä epäterävyyttä. Uusimmat linssit osaavat kuitenkin automaattisesti tunnistaa jalustaan kiinnittymisen, mutta Canon EF 70-200mm f/4 L IS USM ei kuulu tähän kerhoon. Vielä vuosienkin jälkeen unohdan kuvanvakaajan disabloimisen aina joskus, mutta onneksi sen kuitenkin muistaa kameralta kuvia katsoessa. 🙄
Linssi edestä
Canon EF 70-200mm f/4 L IS USM:ia ei kehuta turhaan Canonin yhdeksi tarkimmaksi linssiksi, sillä sen kuvanlaatu on hämmästyttävää. Varsinkin kittilinssiin verrattuna ammattilaislinssin ottamat kuvat ovat kuin yö ja päivä, ja kuvista erottaa uskomattoman paljon yksityiskohtia sitä zoomatessa. Itse asiassa Canon EOS 500D on sen verran halpa kamerarunko, että se rajoittaa linssin mahdollistamaa parasta kuvanlaatua ja onkin kiintoisaa nähdä miten joskus tulevaisuudessa ostettavaksi suunnittelemani uusi Canon EOS 5D Mark III kamerarunko tuleekaan hyödyntämään linssiä.
70-200 millimetriä polttoväliä
Terävyydestä tulee siis täydet pisteet ja olenkin ollut toistuvasti hämmästynyt linssin suoriutumisesta erilaissa tilanteissa. Kaiken kaikkiaan kyseessä on siis yksiselitteisen erinomainen telezoom, joka puoltaa korkean hintansa. Oikeastaan ainoa valituksen aihe on, että linssin mukana ei tule Canonin muiden telezoomien tapaan jalustakiinnikettä, vaan se pitää ostaa erikseen. Kiinnike on nimittäin melkeinpä pakollinen ostos, sillä ilman sitä pitkä linssi ”valuu” kun sen kiinnittää jalustan pallopäähän (omani on Arca Swiss Monoball Z1) kamerarungosta. Kokoonpano on myös sangen epävakaa ja varsinkin halvan jalustan kanssa saa pelätä kameran kaatumista. Erikseen ostettuna kiinnike on sangen kallis, mutta se nyt vain on hyväksyttävä tällaisiin laitteisiin siirtymistä suunnitellessa. 🙄
Erikseen ostettava jalustakiinnike
20. heinäkuuta 2014 päivitys:
Olen omistanut linssin nyt melkein viiden vuoden ajan ja ottanut sillä tuhansia ja taas tuhansia valokuvia. Se on edelleenkin ainoa telezoomini ja kaikkein tarkin kaikista neljästä ammmattilaislinssistäni. Valovoimaisuuden puute verrattuna f/2.8 versioon ei ole alkanut pahemmin harmittamaan, sillä parasta f/4 versiossa on sen keveys. Ainoa missä suurempi valovoima toisi etua on linssin käyttö telejatkeen kanssa.
Vaikka linssin polttoväli onkin erittäin käyttökelpoinen, on vuosien aikana ollut monia tilanteita missä kaipaisi vielä hieman enemmän ulottuvuutta. Varsinkin kun linssiä käyttää täyden kennon kamerarungon kanssa, jolloin sen polttoväli vain 70-200 millimetriä 112-320 millin sijaan.
Tämän vuoksi ostinkin muutama vuosi sitten 1.4x kertoimen telejatkeen, mikä hieman kompensoi lyhyttä polttoväliä. Sen kanssa linssin polttoväli on 98-280mm tai 157-448mm kamerarungosta riippuen. Varsinkin jälkimmäinen on jo kohtuullisen ulottuvainen linssi, minkä vuoksi käytänkin linssiä eniten juuri kamerarungon kanssa.
1.4-kertainen telejatke
Telejatkeen huono puoli on kuitenkin valovoiman heikentyminen yhdellä aukolla, minkä vuoksi valitsin 1.4-kertaisen telejatkeen vieläkin enemmän vaikuttavan kaksinkertaisen sijaan. Tämän vuoksi telejatkeita käytettäessä linssin valovoimaisuudella on merkitystä, sillä tietyn arvon yli mentäessä kamerarunko saattaa menettää automaattisen tarkennuksen, mikä ei ole hyvä juttu. Itselläni tämä ei ole ongelma, sillä huonoimmillaankin linssini on edelleen kohtuullinen f/5.6 ja tosiaan kuvanvakaaja paikkaa heikentynyttä valovoimaisuutta. On kuitenkin tilanteita, missä valovoimaisuuden heikkouden huomaa, joten missään nimessä en edes harkitsisi 2.0x telejatketta tämän linssin pariksi. Toinen syy on myös, että telejatkeet heikentävät kuvan terävyyttä, joskin 1.4-kertaisen telejatkeen kanssa en ole huomannut juuri minkäänlaista eroa kuvanterävyydessä, joka on erinomainen.
Kokonaisuus kiinni vanhassa kamerarungossa
Vaikka Canon EF 70-200mm f/4 L IS USM onkin palvellut minua erittäin hyvin viimeiset viisi vuotta, olen kuitenkin viimeisten kahden vuoden aikana alkanut himoita uuden ja vieläkin ulottuvamman telezoomin hankintaa. Suunnitelman ehkä kinkkisin päätös tulee olemaan, korvaisiko uusi linssi nykyisen kokonaan vai ostaisinko sen vain täydentämään nykyistä polttovälillään. Lähitulevaisuus kertoo miten käy, mutta nykyinen linssikin on sen luokan laatutuote, ettei siitä luopumiseen ole mitään tarvetta ja voin vain suositella sitä pitkän kokemuksen perusteella kenelle tahansa. 💡
Alla vielä muutamia kyseisellä linssillä otettuja valokuvia. Kuvia on retusoitu hieman Photoshopissa, joten kuvat kertovat lähinnä miten onnistuneiksi tällä linssillä otettuja kuvia voi muokata. Kunnollinen arvio linssistä raakakuvineen esimerkiksi täällä.
Valokuvaus on yksi tämän blogin sivuteema ja ottamiamme valokuvia on näytillä tuhansia. Lieneekin paikallaan lausua muutama sana käyttössämme olevasta kuvaslaitteistosta. Tarkoitus ei ole esitellä tarkkaan mitään laitteiston osaa, sillä tämän tekevät paljon paremmin netin kymmenet kamerasivustot (tässä eräs itseäni miellyttävä). Sen sijaan kerron käytännönläheisesti omista käyttökokemuksestani ja huomioistani pitkän käytön jälkeen.
selkeetä tietoo kiitos kuvaamisiin :rol:
Kiitos kommentista, Seppo.
Tekstissä on seuraavassa kohdassa pieni virhe: ”… kroppirungon 1,6:den kertoimella käytettynä todellinen polttoväli olisi myös todellisuudessa hieman pidempi, 112-320mm …”
Objektiivin todellinen polttoväli ei muutu siitä, että se kiinnitetään kroppirunkoon. Jos verrataan kroppirungon kokoa kinokennoon, niin kuva muodostuu kroppirungossa pienemmälle alueelle. Tämä ”rajaus” saa aikaan sen, että kuva näyttää siltä kuin se olisi otettu todellista polttoväliä pidemmällä objektiivilla.
Kiitos tarkennuksesta, Juha!
Itse en ole perehtynyt kovin syvällisesti valokuvauksen teoriaan tai laitteiden fyysisiin ominaisuuksiin, vaan oma ymmärrykseni on käytännössä muodostunutta ja ei siten välittämättä aina teknisesti täysin tarkkaa. Kiitän siis valistuksesta aiheesta! 🙂
Hyvää pohdintaa, minullakin positiivisia kokemuksia 70-200 f4 is-objektiivista yli seitsemän vuoden ajalta neljän eri rungon kanssa (40D, 6D, 7D 2, 80D). Toimii hyvin myös 1.4 ”extenderiin” kiinnitettynä. Taas tätä hiusten halkomista: loittorengas tarkoittaa objektiivin ja rungon väliin kiinnitettävää (yhtä tai useampaa) onttoa rengasta, joka mahdollistaa lähi-/makrokuvauksen. Telejatke, extender (1.4x/2x), on puolestaan optinen lisälaite, joka kasvattaa objektiivin todellista polttoväliä
Hei Lauri,
Kiitos kommentista! En ollut täysin tuttu suomenkielisen asiasanaston kanssa artikkelia alunperin vuonna 2011 kirjoittaessani, joten korjasin tuon nyt loittorenkaasta telejatkeeksi, sillä olet aivan oikeassa niiden ollessa kaksi eri asiaa.
Hyvä myös kuulla, että olet itsekin tykännyt tästä loistavasta linssistä. Vaikka omassa kuvauskalustossani onkin tätä nykyä pidempikin linssi, on 70-200mm edelleen luotettu telezoomini matkustettaessa, sillä sen keveyttä ja loistavaa terävyyttä ei vain pysty voittamaan.