Amerikan ihmemaahan suuntaavien ulkomaalaisten autoilijoiden kannattaa olla varuillaan, ettei joudu maantieryöstön uhriksi. Ajatus tällaisesta tuntuu oudolta puhuttaessa läntisestä maasta, mutta kyse on uskomattoman yleisestä ilmiöstä nimeltä ”laillisen omaisuuden takavarikointi ilman syytettä”.
Kaikki tietävät, että amerikkalaisen koppalakin liipaisinsormi kutiaa herkästi ja syytönkin saattaa huonolla tuurilla saada Amerikassa Tazerista (tai pahemmasta). Harva voi silti uskoa, että nämä lännen sheriffit voivat myös täysin laillisesti ryöstää sinulta kaiken mukana kulkevan laillisen omaisuutesi. Asia on kuitenkin niin yleinen, että siitä varoittaa jopa Kanadan hallitus Amerikkaan matkailevia kansalaisiaan.
Ihmemaan porteilla
Kuvio menee yleensä näin: poliisi pysäyttää (monesti ulkopaikkakuntalaisen tai vähemmistöön kuuluvan kuljettajan) auton jonkun olemattoman (ja monesti täysin tekaistun) liikennerikkeen varjolla. Poliisi aloittaa jutustelun normaaleilla ”mistä tulet – minne menet?” kysymyksillä, mutta siirtyy nopeasti kysymään voiko hän tarkastaa autosi huume- tai terroriepäilyn varjolla. Koska et ole tehnyt mitään laitonta, eikä sinulla ole mitään salattavaa saatat myöntää luvan mikä on suurin mahdollinen virhe jos mukanasi on mitään arvokasta (esineitä tai rahaa)! ❗
Nimittäin antaessasi luvan etsinnälle, poliisi voi niin halutessaan takavarikoida löytämänsä arvoesineet (älypuhelimet tai kalliit kamerat) sekä mukanasi olevan käteisen oletuksen pohjalta, että ne on hankittu rikollisilla keinoilla. Ainoa keinosi on pystyä todistamaan hankkineesi omaisuuden laillisesti, mikä on tietysti täysin mahdotonta paikanpäällä. Tämä antaa skoudelle laillisen syyn takavarikoida omaisuutesi ja ainoa keinosi on saada se takaisin amerikkalaisen raastuvan kautta.
Asia saattaa tuntua täysin uskomattomalta ja yksittäistapauksilta, mutta viime viikolla julkaistun Washington Post -sanomalehden tutkimusten mukaan viimeisen 13 vuoden aikana tällaisia käteistakavarikkoja on tehty 61 998 kappaletta, yhteisarvoltaan peräti 2,5 miljardia dollaria. Joukossa on ollut oikeitakin huumerahan takavarikkoja, mutta se että puolet asian oikeuslaitokseen vieneistä on saanut rahansa takaisin osoittaa että takavarikko on ollut suuressa osassa tapauksia täysin summittainen, eikä se ole perustunut minkäänlaiseen todelliseen syyhyn tai epäilyyn.
Kyse onkin amerikkalaisen poliisilaitoksen viime vuosina enenevässä määrin harjoittamasta laillisesta maantieryöstöstä, jonka tuloksena kymmenet tuhannet ihmiset ovat menettäneet suuria määriä täysin laillisesti hankkimaansa omaisuuttaan pysyvästi. Amerikan ihmemaassa kun kynnys ja hintalappu asian viemiselle oikeuteen on äärimmäisen korkea, eikä näin ollen kannata, minkä varaan viranomaiset yleensä laskevatkin.
Ainoaksi vaihtoehdoksi jääkin tilanteelta etukäteen suojautuminen. Älä kuljeta mukanasi mitään arvokasta ja jos joudut ’muricalaisen poliisin pysäyttämäksi maantiellä ilman että olet antanut siihen mitään syytä tai tehnyt mitään laitonta, älä missään nimessä anna lupaa auton tutkimiseen. Muista, että sinulla ei ole mitään velvollisuutta todistaa syyttömyyttäsi. 💡
Pidä keskustelu lyhyenä ja kysy toistuvasti ollaanko sinua pidättämässä vai oletko vapaa menemään. Jos vastaus jälkimmäiseen on myöntävä, toivota poliisille hyvää päivän jatkoa ja jatka matkaasi. Muista, että jos poliisilla on jo sinua pysäyttäessään todennäköinen oikea syy (probable cause), hän ei tarvitse lupaasi autosi tutkintaan. Muista myös, että luvan kysyminen ei kerro kohteliaisuudesta sinua kohtaan vaan vain ja ainoastaan siitä poliisilla ei ole mitään riittävää syytä autosi tutkimiseen, eikä sellaiseen kannata antaa mahdollisuutta jollet ole tehnyt mitään. On vielä parempi jos pystyt myös nauhoittamaan keskustelun kännykälläsi omaksi lailliseksi turvaksesi.
Asia voi kuulostaa kuin Meksikosta tai Venäjältä olevalta paikallisen miliisin mielivallalta, mutta tutkimus kertoo sen olevan hyvin systemaattista ja täysin tarkoituksenmukaista tavoitteenaan vain ja ainoastaan omaisuutesi takavarikointi.
Usein Amerikan puolella autoilevana olen jo aiemmin pyrkinyt noudattamaan sikäläisiä liikennesääntöjä mahdollisimman tarkasti ja olemaan antamatta paikallisille viranomaisille minkäänlaista syytä pysäyttää minua. Koska syytä ei kuitenkaan välttämättä edes tarvita, on hyvä olla tietoinen tällaisen tapauksen mahdollisuudesta ja miten siinä tulee toimia oman parhaansa vuoksi – niin hassulta kuin koko asia tuntuukin.
Tämän ilmiön voikin mielestäni lisätä kahdeksantenatoista hyvänä syynä asua juuri tällä puolella rajaviivaa.
