Amerikkalainen online-videopalvelu Netflix ilmoitti menneellä viikolla, että se laajentaa syksyn aikana toimintaansa pohjoismaihin ja tulee sitä myöden myös Suomeen. Tätä aiemmin palvelu on toiminut Yhdysvalloissa ja Kanadaankin se saatiin vasta vuonna 2010. Meistä tuli Netflix-käyttäjiä tämän vuoden huhtikuussa ja kohta viisi kuukautta palvelua käytettyämme lienee pienen kirjoituksen aika.
Netflix aloitti toimintansa Yhdysvalloissa vuonna 1997. Palvelu toimi aluksi netissä normaalina videovuokraamona, josta vuokratut DVD-elokuvat toimitettiin postilla asiakkaiden kotiin. Vuonna 2007 Netflix aloitti sittemmin kuuluisaksi tulleen striimaus-palvelunsa, jonka kautta asiakkaat voivat katsoa elokuvia ja tv-sarjoja tietokoneellaan taikka muulla yhteensopivalla laitteilla internetin ylitse. Aluksi palvelu hinnoiteltiin käyttöajan mukaan, mutta varsin pian rajoituksista luovuttiin ja hinnaksi tuli jenkeissä 8 dollaria (reilut 6 euroa) kuukaudessa. Hinta on melko lyömätön, sillä Netflixin tarjonta on kasvanut vuosien mittaan huomattavasti. Tästä huolimatta juuri tarjonta on edelleen palvelun Akilleen kantapää.
Netflixin tarjonnan laajuudesta ei ole olemassa virallisia lukemia, mutta sisällön määrä lasketaan kymmenissä tuhansissa. Kun selaa palvelun sivuja, voi tulla helposti käsitykseen että Netflixistä löytyy melkeinpä kaikki mahdollinen. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa ole. Elokuvayhtiöt ja tv-studiot ovat tunnetusti nihkeitä tekijänoikeuksissaan ja esimerkiksi Fox sekä muutama muu suuri studio ei ole tehnyt sopimusta Netflixin kanssa. Niinpä palvelusta onkin turha etsiä esimerkiksi Simpsoneita taikka The Big Bang Theoryä sekä studion elokuvia. Lisäksi tarjonta vaihtelee maittain ja esimerkiksi Kanadassa on nähtävillä huomattavasti vähemmän sisältöä kuin rajan eteläpuolella. Tämän voinee olettaa olevan myös keissi syksyllä Suomessa.
Tarjonta ei ole myöskään tuoretta, sillä vaikka vaikka Netflixistä löytyvätkin Top Gearin ja The Walking Deadin kaltaiset hittisarjat, ei näistä ole nähtävillä uusimpia tuotantokausia. Kaikki tv-tuotanto onkin vähintäänkin 1-2 tuotantokautta vanhaa, joten uusinta uutta etsivälle palvelu on ehdottomasti pettymys. Sama pätee elokuviin, sillä uutuuselokuvia saa odottaa palveluun kuukausia DVD-julkaisun jälkeen. Jälleen Netflixin sivujen perusteella voi tulla käsitykseen että Netflixistä löytyy kymmeniä uutuuselokuvia, mutta todellisuudessa uusia blockbustereita tulee palveluun ainoastaan muutama kuukaudessa! Elokuvia varten Netflixiä ei minusta kannatakaan hankkia, ei edes tähän hintaan.
Vaikka tv-sarjoissa tarjonta onkin vanhaa, on se kuitenkin laajaa. Palvelusta löytyy satoja sarjoja, joista osa hyvinkin kiintoisia. Kaikkein parasta tarjonta on stand-upin ja dokumenttien ystäville. Varsinkin dokumentteja on tarjolla satoja ja joukossa on erittäin hyvää ja kiintoisaa katsottavaa, mistä todella iso plussa. Myös lapsille löytyy sisältöä ja palvelusta on lapsille soveltuva versio, josta kaikki aikuissisältö on karsittu pois.
Teknisesti Netflix on loistava palvelu. Videota voi striimata tietokoneella, älypuhelimella, taulutietokoneella, pelikonsolilla tai vaikka suoraan internet-televisiolla. Erittäin helppokäyttöinen Netflix-clientti löytyy yhteensä kymmenille laitteille. Netflix analysoi palvelun käyttöäsi tarkkaan ja jo muutaman katselukerran jälkeen se alkaa ehdottaa sinulle mahdollisesti kiintoisaa sisältöä. Profilointi voi tuntua hieman häiritsevältä, mutta se toimii loistavasti, sillä tarjonnan syvyyksistä löytyy jatkuvasti kiintoisaa katsottavaa. Netflix oppii myös arvioimaan montako tähteä tulet antamaan elokuvalle/sarjalle, mikä on pitänyt ainakin minun kohdallani melkoisen hyvin paikkansa.
Netflixin valikko-käyttöjärjestelmä on erittäin kätevä
Netflix mainostaa isolla, että se tarjoaa nykyisin HD-sisältöä jopa 1080p tarkkuudella. Käytännössä kaikki viime vuosien sisältö onkin HD:ta, tosin Netflixin määre HD:lle on hieman lavea. Netflixin tarjoama kuvanlaatu ei edes parhaimmillaan ole missään nimessä ole blu-rayn tasoa. Kuvaa terävöitetään voimakkaasti, minkä vuoksi se näyttää tarkalta sohvalta katsottuna, mutta läheltä katsottuna jopa HD-sisältö on karkeaa. Netflix säätää kuvanlaatua jatkuvasti internetyhteyden nopeuden mukaan, mikä toimii sulavasti. Elokuvaa puskuroidaan alussa alle 10 sekuntia, minkä jälkeen elokuva alkaa aluksi hieman kehnommalla laadulla, mutta muuttuu puskuroinnin edetessä pian parhaaksi mahdolliseksi.
Netflix vaatii minimissään kaistaa noin 1,5 Mbit/s ja 1080p tarkkuudella arviolta 8 Mbit/s. Parhaalla laadulla dataa siirtyy tunnissa noin 2,3 Gb. Omalla 25 Mbit/s yhteydellämme palvelu toimii sulavasti eikä odotusaikoja ole. Kanadass ja jenkeissä yleiset kuukauden datarajat (meillä 300 Gb) eivät ole ahkerallakaan käytöllä ainakaan vielä ylittyneet. Hyvin optimoidusta palvelustaan huolimatta Netflix on kuitenkin melkoinen kaistasyöppö ja joidenkin arvioiden mukaan palvelun noin 27 miljoonaa käyttäjää kuluttavat arviolta neljäsosan koko Yhdysvaltojen nettikaistasta! Tätä lukemaa vasten onkin sitten kiintoisa miettiä mielessään millainen backend Netflixillä on pakko olla palvelun pyörittämiseksi! 💡
No kannattaako Netflixin hankinta? Palvelun hinta on kyllä erittäin halpa, mutta tarjonta on omasta mielestäni hyvin rajoittunutta, varsinkin uutuuksien suhteen. Tilanne on vielä huonompi Yhdysvaltojen ulkopuolella, missä Netflixillä ei ole yhtä hyviä levitysoikeuksia. Onneksi tähän voi hieman vaikuttaa, sillä netistä löytyy konstit päästä käyttämään palvelun jenkkiversiota. Mielestäni ainoastaan tuon version tarjonta on sen verran laajaa, että hinta kannattaa maksaa.
Koska meillä ei ole kanadalaista viritintä omaavaa televisiota, emmekä halua maksaa kaapeli-televisiosta, vastaa Netflix tällä hetkellä kaikesta katsomastamme televisiotarjonnasta. Suoria lähetyksiä ja ajankohtaisohjelmiahan sieltä ei näe, mutta palvelu on kuitenkin kätevä ja mikä parasta täysin laillinen! Näillä perusteluilla olemme kokonaisuudessaan tyytyväisiä palveluun, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava että se on vielä hyvin kaukana täydellisestä.
