Tervehdys vain täältä Länsi-Saksan Dortmundista! Tänään aamulla kello 7:35 nousimme Niinan kanssa Helsingissä lentokoneeseen, joka laskeutui vain kaksi tuntia myöhemmin Düsseldorfiin lentokentälle Saksaan. Yksi huomiomme Helsinki-Vantaalla oli, ettei koneeseemme noussut juurikaan turisteja, vaan lähes kanssamatkustajamme olivat liikemiehiä. Tähän voinee olla syynä, että tänne Suur-Ruhrin alueelle saavutaan lähinnä tekemään bisnestä.
Tämä alkuajan merkittävä kirjoitus on julkaistu alun perin vuonna 2006 ja kirjoitettu osin uudelleen lokakuussa 2023.
Laskeutumisen yhteydessä näimme lentokoneen ikkunasta, että Ruhrin alueen maisemat ovat kuitenkin kauniit. Toisin kuin kuvittelimme, ei kaikkea maisemaa hallitse valtavat pellot, vaan vehreä lehtipuumetsä levittäytyi allamme laajoina alueina. Maasto myöskään ole tasaista, vaan se kumpuilee huomattavasti erityisesti juuri tässä Dortmundin seutuvilla.
Kaiken sen metsän ja pellon seassa onkin sitten talo poikineen, sillä jossainhan alueen miljoonien asukkaiden on elettävä ja suurkaupunkeja on Ruhrin alueella kaikkialla. Miten hurjaa olikaan tulla junalla reittiä Düsseldorf – Duisburg – Essen – Bochum – Dortmund, jolla kaupunkien etäisyys toisistaan on vaivaiset 15-20 kilometriä, mutta joista kaikki ovat silti yli puolen miljoonan asukkaan pitäjiä! Kyllä siinä oli Suomi-pojalla ihmeteltävää Euroopan suurimman kaupunkialueen laajuudessa.
Maailmalle lähdön hetki
Dortmundissa pääsimme kämpällemme asunnon meille vuokraavan opiskelijatytön kyydillä, joka odotti meitä kaupungin päärautatieasemalla. Asunnolla kaikki vastasi kuvissa nähtyä ja vuokrapaperit kirjoitettua suuntasimme lounaalle keskustaan Burger Kingiin. Lounaan jälkeen oli hetki aikaa kävellä keskustassa ja Dortmund kyllä näyttää 600 000 asukkaan kaupunkina suurkaupungilta. Kadut kulkevat pääosin 5-7 kerroksisten talojen keskellä ja katujen varrella on runsaasti puita. Kauppoja sekä muita palveluja on vaikka minkälaista, joihin pitää tutustua ajan kanssa paremmin. Ainoa ostoksemme oli käydä paikallisesta ”Gigantista” eli Saturn-nimisestä elektroniikan megamarketista itselleni uusi kuulokemikrofoni sekä ja webbikameran, joiden kanssa pystyy jatkossa mesettämään kotipuolen kanssa.
Ruhrin alueen vehreyttä
Suuri seikkailumme onkin lähtenyt hyvin käyntiin. Olemme opiskelleet saksaa viitisen vuotta ylä-asteella ja lukiossa, joten ymmärrämme täkäläisiä ainakin hitusen verran. Kylttejä ja erilaisia tekstejä kaupungilla tuleekin luettua tarkasti ja usein niiden merkityksen ymmärtää nopeasti. Saksan puhumista pitää tietysti harjoitella vielä runsaasti ja siihen tulee perehdyttyä varsinaisesti vasta ensi viikolla, kun meillä alkaa kuukauden mittainen orientaatio yliopistolla.
Huomenna ohjelmassamme on paikallisen matkakortin osto. Kortti on siitä mukava, että sillä huitelee noin 10 miljoonan ihmisen suuralueella kaikilla julkisilla kulkuneuvoilla. Tiedossa on siis syksyn, talven ja tulevan kevään aikana tutustumista moniin ympäröiviin kaupunkeihin. Yliopistollakin on tarkoitus piipahtaa viikonlopun aikana, että löydämme maanantaina helposti paikan päälle.
Kirjoittelen kuulumisia ja tarinaa jatkossa aina välillä, kun jotain erikoista tulee mieleen. Kiinnostuneet lukekoon ja kysyäkin saa, kun tuumailen tässä millaiseen blogaamiseen mahdankaan ryhtyä vaihto-oppilasjaksostamme täällä kiehtovassa Saksassa!
Jup Klasu puhumalla tuo kielitaito yllä pysyy ja kehittyy. No minä en ko kylässä käynyt kuin konsertissa niitä siellä on isompia ja pinempiä jatkuvasti.
Kyllä sieltä se konekin halvemmalla löytyy kun täältä. jeps ja kirjuutteles kuulumisia tänne kun kerkeilet.
Houdi,
Ei muuta kuin lykkyä pyttyyn klasulle sinne saksan maalle.