Vancouverin kesä on ollut kuiva. Todella kuiva. Lämpimät korkeapaineen ilmamassat ovat pitäneet sadepilvet loitolla aina toukokuun alusta saakka ja neljän viime kuukauden aikana on saatu sadetta vain noin viitenä päivänä. Sekin sade on ollut niin vähäistä, ettei se ole pystynyt pitämään nurmikkoja vihreänä saati lehtiä kuivuneissa puissa.
Heinäkuussa Vancouverissa oltiinkin hyvin huolissaan siitä miten kaupunkialueen vesivarastot tulisivat riittämään läpi ennätyskuivan kesän. Kuun puolivälissä asetettiinkin voimaan tiukkoja rajoituksia veden käytölle, jotka kielsivät muun muassa suihkulähteet, auton pesemisen kotipihalla sekä kaikenlaisen nurmikon kastelun. Tämä auttoikin ja kulutus laski heti kieltoa seuraavana päivänä huomattavasti, mutta siitä huolimatta ilman taivaalta putoavaa sadetta vesivarastot jatkavat silti laskuaan. 😕
Vesivarastojen kehitys
Viimein tänäisestä alkaen tullaan Vancouverissa saamaan sadetta, sillä ennustusten mukaan perjantaista aina tiistaihin ulottuvalla sateisella jaksolla pitäisi sataa jopa 120 millimetrin verran. Se on hyvä uutinen, sillä kävin eilen torstaina katsomassa miltä kaupungin vesivarastot näyttävät neljän rutikuivan kuukauden jäljiltä. Tilastojen mukaan vesivarastot ovat nyt alle 55%:ssa, kun normaali taso tähän aikaan vuodesta on 65%.
Pyöräily North Vancouverissa sijaitsevalle Seymourille Lakelle oli yllättävä, sillä siellä vedenpinta ei ollut laskenut kovin huomattavasti. Suuren tekojärven pinta oli ehkä noin metrin normaalia alempana, mikä ei ollut mielestäni dramaattista.
Ei niin dramaattinen Seymour Lake
Tätä kesää osuvalla tavalla kuvaavasti, lensi järven yli vierailuni aikana kaksi helikopteria matkallaan taistelemaan lähiseudulla roihuavia maastopaloja. Niitä on ollut viime aikoina Vancouverin lähistöllä muun muassa Harrison Laken suunnalla.
Kopteri matkalla palontorjuntaan
Vesitilanne oli kuitenkin täysin päinvastainen Vancouveria lähinnä sijaitsevalla Capilano Lakella, jossa uutta rantaviivaa oli syntynyt rutkasti veden laskettua ainakin kymmenen metriä. Näky oli todella karu, sillä lasku tarkoittaa valtavaa tilavuusmäärää juomavettä. Vedenpinta oli laskenut aina niin alas, että järveä patoavan Cleveland Damin yläosa oli melkein kokonaan näkyvissä.
Rutkasti pudonnut Capilano Lake
Melkein paljas pato
Täysin kuivaksi käynyt Cleveland Dam
Vielä pysyttävämpi oli kuitenkin näky padon alapuolelta, jossa kävi ilmi että vesi oli laskenut jo alle padon luukkujen, jotka ammottivat täysin auki ollen silti täysin kuivat. Alapuoleisessa Capilanon kanjonissa normaalisti runsaana virtaava koski oli kutistunut pieniksi lammikoiksi ja pikkuruiseksi puroksi.
Kuiva kanjoni
Vettä padolla normaalisti ja nyt
Vancouverin kolmas ja kaikkein suurin vesivarasto on suuri Coquitlam Lake metropolialueen itäpuolella, mutta sille ei ole julkista pääsyä näkemään järven vesitilannetta. Vedenkäyttöä hallitsevat viranomaiset voivat johtaa erilaisia määriä vettä eri järvistä, mikä selittää miksi Seymour Laken pinta oli niin paljon Capilanoa korkeammalla. Sitä en tiedä miksi järvien vesivarastoja käytetään niin epätasaisesti, mutta jokin syy sille kuitenkin lienee.
Vancouverin vesijärjestelmä
Tilanne on silti edelleen vakava ja ilman heinäkuussa asetettuja rajoituksia vesitilanne voisi olla tänään niinkin alhaalla kuin 40%:ssa. Lukema on myöskin hieman harhaanjohtava, sillä kaikkea vesimäärää ei pystytä koskaan hyödyntämään vaan pohja kosketetaan jossain 10% tienoilla. Onneksi kuivaan loppukesään osattiin silti varutua ja toivon mukaan nyt viikonloppuna saatava sade täyttää varastoja jälleen jonkin verran. Syksyn sadekauteen on enää noin kuukauden verran aikaa, mutta siitäkin on ennustettu normaalia vähäsateisempaa, joten poikkeustilanne voi jatkua vielä pitkään ja olla ensi vuonna tätä vuotta vaikeampi.
Capilano Lake ennen sateita
