Viime viikonloppuna oli pääsiäinen ja sen johdosta lähdimme pienen tauon jälkeen jälleen lyhyelle viikonloppumatkalle. Keväisen matkamme kohde oli Keski-Saksassa sijaitseva Ala-Saksin osavaltion pääkaupunki ja messukaupunkinakin tunnettu Hannover. Matkaan lähdettiin aikaisin perjantaiaamulla. Junamme lähti Dortmundista puoli seitsemältä, mutta koska kyse oli pitkästäperjantaista, eivät metrot kulkeneet vielä niin aikaisin. Niinpä raahasimme laukkumme kävellen päärautatieasemalle. Asemalla oli paljon ihmisiä, jotka olivat matkalla Etelä-Saksaan, kenties Alpeille, pääsiäisen viettoon.
Hannover on 520 000 asukkaan vireä kaupunki, joka sijaitsee melko keskellä Saksaa. Matkaa Dortmundista kertyy vähän yli 200 kilometriä ja olimme perillä jo ennen aamuyhdeksää. Hannoverin suurella päärautatieasemalla oli kuitenkin jo täysi tohina, mutta ulkopuolella kaupunki vasta heräili pyhäpäivään. On kiintoisaa miten suurkaupunkikin voi olla melkein äänetön ja täysin aution pyhäpäivänä, mikä kannattaa huomioida jos matkustaa lomalle Keski-Eurooppaan näihin aikoihin.
Hannoverin päärautatieasema
Tuhlasimme aikaa etsimällä auki olevaa turisti-infoa, jota emme kuitenkaan löytäneet. Kello yhdeltätoista suuntasimme keskustassa sijaitsevalle hotellille laukut pudottaaksemme. Hotellimme oli ihan fiini Mercure Hotel hyvällä sijainnilla. Suurten messujen vuoksi Hannoverissa on runsaasti majoituskapasitettia, joten majapaikan voi saada tapahtumien ulkopuolella halpaan hintaan. Niinpä mekin maksoimme tasokkaasta huoneesta ylimmässä kerroksessa vain 46 euroa yöltä, mikä tuntuu pilkkahinnalta.
Hannoverin aamusta vielä hiljainen keskusta
Hotelli oli uusi ja sijaitsi hieman erikoisen aukion laidalla. Keskustassa sijaitsevan aution keskellä oli nimittäin sodassa tuhoutuneen pienen kirkon rauniot sekä puistoksi muunnettu hautausmaa. Jännästi hautakivet oli jätetty paikalleen keskelle puistoa, ihan vain koristeeksi kaiketi. Hautakivien mukaan sinne haudatut ihmiset olivat eläneet 1700-luvulla, joten kovin paljoa näiden maallisista jäännöksistä tuskin on edes jäljellä. Silti tuntui hieman irvokkaalta, että kaiken keskelle on vedetty iso kaksikaistainen liikenneympyrä.
Hautakiviä puistossa
Lounaan jälkeen lähdimme vierailemaan Hannoverin kuuluisassa Erlebnis-Zoo Hannover ”seikkailueläintarhassa”. Eläintarhalla oli runsaasti porukkaa, siitäkin huolimatta että sisäänpääsy maksoi 19 euroa aikuiselta ja 7 euroa koirilta. Kyllä vain, koirat joutuvat ostamaan itselleen pääsylipun, mikä näytti kismittävän saksalaisia.
Seikkailulla eläintarhassa
Mutta mitä tarkoittaa seikkailueläintarha? Olemme käyneet viimeisen puolen vuoden aikana monessa eläintarhassa, mutta Hannoverin oli luonteeltaan täysin erilainen. Koko puisto on suunniteltu hauskasti ja kaikki paikat on naamioitu rekvisiitalla tietyn eksoottisen teeman mukaan. Eläintarhassa ei ole myöskään paljoakaan aitoja tai ne on piilotettu ovelasti. Eläimiä pääseekin todella lähelle ja eri tyyppiset eläimet asuvat täysin erilaisissa ympäristöissä. Esimerkiksi norsut ja tiikerit sijaitsevat hienosti rakennetussa intialaisen palatsin basaarien täyttämän aukion laidalla. Kotieläimet käyskentelevät puolestaan aidossa maataloympäristössä ja esimerkiksi pingviinit, kanadanhirvet ja sudet kultaryntäyksen aikaisessa Pohjois-Amerikassa. Varsinkin lapset ovat innoissaan pienestä ”maailmanympärysmatkasta” halki eläintarhan. Meille jäikin todella hyvä mieli eläintarhasta ja suosittelemme sitä lämmöllä. Ainoastaan koira kannattaa jättää kotiin.
Kuin Intiassa konsanaan
Ja sitten oltiinkin heti maatilalla
Eläintarhalla voi järjestää myös häänsä
Illalla kävimme syömässä kunnun amerikkalaiset pihvit, minkä jälkeen kävimme elokuvissa katsomassa uuden Mr. Bean’s Holiday –elokuvan. Se ei ollut kovin hyvä, mutta opiskelijalle leffa oli halpa huvi. Saksassa elokuvateattereissa on mahdollistaa ostaa kahden hintaisia paikkoja. Lisäeurolla saa paikan hieman ylempää, missä penkit ovat pehmeämpiä ja hieman leveämpi. Emme ole törmänneet vastaavaan Suomessa, mutta täällä se on normaalia.
Illallinen ennen elokuvaa
Yleensä pyrimme käymään vain elokuvissa joita ei ole dubattu saksaksi. Mr. Bean oli tosin saksaksi, mutta se ei paljoa haitannut, sillä Mr. Beanhan ei tunnetusti paljoja puhele. Hyvä asia ei-dubatuissa elokuvissa on myös, ettei niiden alussa yleensä vaivauduta pyörittämään mainoksia, jotka voivat olla kestoltaan jopa 45 minuuttia!! En vitsaile, mutta kolme varttia on minusta jo paljon yli kipurajan. Kaverimme kertoivat kerran kokeneensa 40 minuutin mittaiset mainokset ennen elokuvaa, mitä seurasi pieni tauko, ennen kuin elokuva viimein alkoi. Onneksi me selvisimme ”vain” puolen tunnin mainoksilla, mutta pitää toivoa ettei tämä suuntaus löydä tietään myös Suomeen.
Lauantaina olikin sitten liikunnallinen päivä ja kävelyä kertyi varmasti kymmenen kilometrin verran. Aamusta hurautimme metrolla kaupungin kuuluisille Herrenhäuser Gärtenin puutarhoille, joka oli aikoinaan kaupunkia hallinneen mahtisuvun linnan yksityinen puutarha. Valitettavasti linna tuhoutui toisen maailmansodan aikana, mutta valtava 120 hehtaarin kokoinen puutarha jäi kuitenkin jäljelle ja nykyisin se on yksi kaupungin suosituimmista nähtävyyksistä.
Herrenhäuser Gärtenin puutarha
Puutarha on ranskalaistyylinen ja siten todella tip top. Sieltä löytyy niin suuria aukioita marmori- ja kultapatsailla, geometrisiä kukka- ja nurmikkokuvioita, labyrintti, monia pikkupuutarhoja sekä lukuisia suihkulähteitä. Valitettavasti lehti ei ollut vielä täysin puissa, joten labyrintin keskellä ei ollut täyttä tunnelmaa, koska seinistä pystyi näkemään läpi. Puutarha on kuitenkin kookas ja suihkulähteet todella hienot. Suihkulähteistä suurin suihkii kesäisin vettä jopa 80 metrin korkeuteen, mutta näin puolitehollakin vesipatsas oli valtava.
Labyrintti oli nyt hieman helpompi
Kauniita istutuksia sekä korkea suihkulähde
Puutarhan vieressä on myös toinen suuri puutarha, jonka on englantilaisen puutarhan tapaan annettu ”räjähtää” kaikkialle. Tunnelma tässäkin puutarhassa oli kuumana päivänä mukava ja välillä saattoi tuntea olevansa ”metsässä”. Tunne, jota pitkiä aikoja suurkaupungin keskellä asuva suomalainen alkaa hieman kaivata…
Vähän villimmin kasvava puutarha
Puut täynnä kirsikankukkia
Vaikka Herrenhäuser Gärten olikin todella hieno, ei se kuitenkaan voita Pietarin lähistöllä vuonna 2005 näkemäämme aivan uskomattoman upeaa Pietarhovin puutarhaa. Siitä huolimatta Hannoverissa ollessa kannattaa ehdottomasti pyörähtää virkistäytymässä tällä kauniilla puutarhalla. 💡
Ajatuksemme oli vierailla myös vieressä sijaitsevalla SeaLife-akvaariolla, mutta jonot sinne olivat liian pitkät. Niinpä palasimme keskustaan, käväisten matkalla lyhyellä tutustumiskäynnillä Hannoverin yliopiston pääkampuksella. Siellä ihmettelyn jälkeen matkasimme seuraavaksi katsomaan Hannoverin kuuluisaa messukeskusta.
Hannoverin messukeskus on vaatimattomasti maailman suurin messualue, jonka hallien 27 hallin pinta-ala on yhteensä puoli miljoonaa neliömetriä (noin 50 hehtaaria!). Alue on aivan käsittämättömän valtava ja siellä järjestetään muun muassa maailman suurimmat tietokonealan messut CeBIT sekä Hannover Messe, jotka ovat maailman suurimmat teollisuusmessut. Kummatkin messut järjestetään vuosittain huhtikuun tienoilla ja tämän vuoden CeBIT olikin kaksi viikkoa sitten. Messujen aikaan Hannover pullistelee kymmenistä (jollei sadoista) tuhansista messuvieraista ja hinnat ovat korkeat.
Valtava autio messukeskus
Vaikka 50 hehtaaria kuulostaakin paljolta, levittäytyy se noin parinsadan hehtaarin kokoiselle messualueelle. Alueen mittoja on kuitenkin vaikea ymmärtää, minkä vuoksi kävelimme aluetta palvelevien kahden metroaseman välin. Tämä ”pieni” väli osoittautuikuin yli kahden kilometron matkaksi pitkin pitkin parkkipaikkoja, jossa kuumana päivänä ilman karttaa meinasi mennä hermot. Emme siis suosittele yrittämään samaa, mutta tulipahan ainakin selväksi paikan järjetön koko.
Normaalisti messutilasta on käytössä vain pienempiä osia ja joskus messuja on menossa monta yhtä aikaa. Vain CeBit sekä Hannover Messe vievät koko messualueen tilat. Syy miksi Hannoverilla on niin jättimäinen messualue johtuu kaupungissa vuonna 2000 järjestetystä Maailmannäyttelystä, joka toi kaupunkiin miljoonia vieraita ja jota varten messualuetta laajettiin nykyisiin mittoihinsa.
Touhukkaan päivän päätteeksi kävelimme vielä kaupungin keskustassa, jossa on monenlaista kiintoisaa nähtävää. Lauantaina keskustan kaupat olivat auki ja vilinää piisasi. Hannoverissa on myös monia vanhoja rakennuksia, joista ehdottomasti merkittävin on kaupunkin ”uusi” kaupungintalo Neues Rathaus vuodelta 1913. Rakennus on kookas ja koristeellinen ja muistuttaa melkeinpä linnaa. Sen hulppeassa eteisaulassa on nähtävillä neljä pienoismallia Hannoverista 1800-luvulta, vuonna 1939 (ennen sotaa), 1945 (kaikki raunioina) sekä nykyisessä muodossaan kaupungista. Kaupunki on muuttunut kovasti historian saatossa ja pienoismallit ovatkin hyvin kiehtovia.
Hannoverin ”uusi” kaupungintalo
Kevätkukkasia takapihan puistossa
Kovia kokenut kaupunki
Nykyinen Hannover
Kaupungintalon pääkupoliin on myös mahdollista kiivejä katsomaan maisemia noin 90 metrin korkeudesta. Ylös mennään viisi kerrallaan ihmeellistä ”vinohissiä” käyttäen. Hissi kulkee kupolin reunaa pitkin todella oudosti kääntyillen ja hissin lattiakin vaihtaa kaltevuuttaan matkalla. 😮 Ylhäältä on hienona päivänä upeat näkymät ja etelässä näkyvät muun muassa suuret messurakennukset. Samassa suunnassa sijaitsee myös sotavankien kaivama parin neliökilometrin kokoinen järvi kaupungin kupeessa. Pohjoisen suunnassa sijaitsee varsinainen keskusta sekä muun muassa päärautatieasema. Lännessä sijaitsee puolestaan Herrenhäuser Gärten, jonka suihkulähteen pystyy erottamaan täältä saakka!
Erikoinen hissi kupolin huipulle
Upea maisema yli kaupungin
Katsahdus alas
Maisemat ovat hienot ja Keski-Saksa kauniisti kumpuilevaa maastoa. Korkein kohta sijaitsee peräti 1100 metriä merenpinnasta, hieman etelämpänä sijaitsevassa Harzin vuoristossa.
Hieman kumpuilevaa maastoa
Viimeinen kiintoisa rakennus on aivan kaupungintalon vierellä kohoava myös erikoinen moderni lasinen Pohjois-Saksan Pankin päärakennus. Erikoisen rakennuksen arkkitehti ei ole meinannut pystyä päättämään mihin suuntaan kerrosten tulisi osoittaa ja lopputulossa on keko lasilla vuorattuja toimistoja.
Sangen erikoinen pankkitalo
Päivän viimeisenä kohteena sain Niinan lähtemään katsomaan kanssani kaukaa sangen kiintoisalta näyttävää Ihme-Zentrumia. Kyllä, kompleksin nimi on todellakin ”ihme-keskus” ja kyse on 70-luvun rakennusbuumin karmeasta virheestä, joita valitettavasti riittää monessa kaupungissa. Ihme-Zentrumin piti olla ”kaupunki kaupungissa” ja sisältää suuri määrän asuntoja pienellä alueella sekä kaikki mahdolliset palvelut samassa pisteessä. Sijanti onkin hieno vain 500 metriä ydinkeskustasta pienen joen varressa, mutta 70-luvulla ihannoidun betonin täydellinen ylikäyttö rakennusmateriaalina tekee keskuksesta aivan karmean. Keskus on yhtä järkälemäistä betonirakennusta, josta kohoaa noin 20 kerroksen korkuisia asuintorneja. Tornien juurella luikertelee synkkä betonikäytävä, jonka pitäisi olla idyllinen ostoskatu.
Järkyttävän ruma ihmekeskus
Lukemani mukaan paikkaa inhottiin sen epäinhimillisen vaikutelman vuoksi jo sen valmistuttua ja tänä päivänä paikka on täysin hylätty. Tornien asunnoissa kyllä asutaan, mutta kaikki kaupat ovat muuttaneet alueelta pois. Paikan läpi kulkeminen oli hieman pelottavaa aurinkoisena päivänäkin, sillä olo on kuin pahimmassakin lähiössä. Kyllä sieltä pois selvittiin, mutta koko paikka oli todella kolkko ja siitä tuli mieleen ”Mitä ihmettä ne ajattelivat?”.
Joitain paikkoja ei olisi pitänyt koskaan rakentaa
Vaikka kompleksi onkin neuvostoliittomainen, ei Hannover kuitenkaan kuulunut Itä-Saksan alueeseen vaan tämä hirvitys rakennettiin ihan länsisaksalaisen suunnittelun tuloksena. Koska sijainti on kuitenkin hyvä, ollaan kompleksia nyt remontoimassa isolla rahalla nykyaikaiseksi eli betonia ollaan piillottamassa lasin ja teräksen alle. Havainnekuvat uudesta ostoskeskuksesta ovat kuin yö ja päivä verrattuna nykyiseen maisemaan, eli ehkä siitä voi jotakin tulla. Vuoden 2015 päivityksenä kerrottakoon että finanssikriisin jälkeen rakentajilta loppuivat rahat ja Ihme-Zentrum on edelleen autio hirvitys. 🙄
Sunnuntai kului pitkälti hotellilla lepäillessä, mutta teimme päivän aikana kolmen tunnin matkan 40 kilometrin päässä sijaitsevaan Cellen kaupunkiin. Celle on kuuluisa yhdestä Saksan suurimmasta vanhasta kaupungista (toinen on läheinen Goslarin pikkukaupunki), jossa on säilynyt yli 400 perisaksalaista taloa aina keskiajalta asti. Taloja on todellakin korttelikaupalla ja ne ovat hyvässä kunnossa.
Vähän ennen turistien saapumista
Kauniita vanhoja kortteleita
Kaupungissa vierailee paljon turisteja ja kuulimme ohimennen paljon muun muassa tanskaa. Kaupungin keskustassa on myös pieni linna, Schloss Celle, jota tarkastelimme kuitenkin vain ulkoa käsin. Celle on silti hyvä päiväreissu kohde Hannoverista käsin ja sinne pääsee nopeasti ja edullisesti paikallisjunilla.
Pieni kirkko Cellessä
Schloss Celle
Celleen liittyy kuitenkin myös vähemmän puhuttua synkkää lähihistoriaa… Toisen maailmansodan aivan viimeisinä päivinä (vain viikkoa ennen brittien saapumista kaupunkiin), Cellen liepeillä seisoi junia täynnä läheiselle keskitysleirille kuljetettavia juutalaisia, mahdollisesti jopa 4000 ihmistä. Junasaattue joutui ilmahyökkäyksen kohteeksi, jolloin tuhannet vangit pääsivät pakenemaan. Natsijoukot kuitenkin avasivat tulen kohti pakenijoita, mutta suurin osa pääsi karkuun ja yritti piiloutua kuka minnekin metsään, maatiloille ja muihin paikkoihin Cellessä ja sen liepeillä. Suuri osa paikallisista saksalaisista kieltäytyi kuitenkin auttamasta vankeja ja avustivat natseja karkureiden metsästyksessä.
Tapahtumaa kutsutaan ”Cellen jänisjahdiksi” ja kerrotaan että ihmisiä ammuttiin neljän päivän ja yön ajan ympäri Celleä. Lopulta noin pari tuhatta juutalaista otettiin kiinni ja marssitettiin läheiselle keskitysleirille, jossa kaikki vain muutamaa sataa henkeä lukuunottamatta ehdittiin tuhota. Ja kaikki tämä vain kolme-neljä päivää ennen brittien tuloa!
Kaunis mutta synkän historian omaava Celle
Jälkikäteen tapauksesta tuomittiin vain muutamia natseja ja tapauksesta ei puhuta vieläkään paljoa. Asian arkaluonteisuudesta kertoo myös se, että vielä aiemmin pystyin löytämään tarkat luvut tapauksessa kuolleista Wikipediasta, mutta sen jälkeen joku on poistanut kyseisen tapauksen tiedot sieltä. Aihe lienee siis vieläkin herkkä joissain piireissä. Tapauksesta ei myöskään kerrota Cellessä ja satuin lukemaan siitä etukäteen kaupunkiin netissä tutustuessani. Melko surullinen tapaus lähihistoriastamme.
Sunnuntai-illalla kävimme vain syömässä hyvin ja maanantaina lähinnä tapoimme aikaa enne paluumatkaamme kohti Dortmundia. Olimme kotona puoli neljän aikaan ja jälleen uusi matka purkissa.
Tornitalo juna-aseman luona
Hannover ylitti kaikin puolin odotuksemme, sillä nähtävää oli paljon. Vaikka otimmekin pääsiäisen hengessä rennosti, tuli meille vähän jopa kiire ehtiä käydä kaikkialla. Ehkäpä kaikkia kohteita (kuten messukeskusta) ei voi pitää normaalina turistikohteena, mutta ainutlaatuisina ympäristöinä ne olivat meistä käynnin arvoisia. Hannoverista on usein vain mielikuva messukaupunkina, joten sitä mielikuvaa vasten olimme yllättyneitä että nähtävää oli niin paljon. Niina varsinkin tykästyi paikkaan kovasti ja sanoi sen olevan ensimmäinen Dortmundin ulkopuolinen paikka Saksassa, jossa voisi kuvitella asuvansa! Se on jo melkoinen tunnustus kaupungille!
Vanhoja rakennuksia keskustassa
Näin kului siis pääsiäisemme Hannoverissa. Sen jälkeen on ollut lähinnä arkista työskentelyä, mutta myös kiintoisia tapahtumia on tietossa esimerkiksi ensi viikon lauantaina, kun lähdemme katsomaan täällä Dortmundissa pelattavaa jalkapallo-ottelua. Siitä kuitenkin lisää omassa viestissään.
