Olihan melkoinen matka Vancouverista tänne Chileen, mutta täällä sitä ollaan. Karibian yläpuolella oli suuri ukkosmyrsky, joka hölskytti matkalla konettamme, mutta salamointia oli hieno katsella koneen ikkunasta. Panaman kohdalla näkyi yöllä kymmenien laivojen valot, jotka odottivat rannikolla pääsyä kanavaan. Maalämpäre jonka läpi kanava kulkee ei kyllä ole kovin iso lentokoneesta nähtynä.
Koko Etelä-Amerikan länsirannikko aina Ecuadorista Chileen saakka oli pilvien peittämä, mutta Santiagoon saavuttaessa taivas aukeni. Laskeuduttaessa saimmekin ihailla Andien yli 6500 metrin korkuisia lumihuippuisia vuoria, joista korkein oli Argentinan puolella häämöttävä peräti 6960-metrinen Aconcagua, joka on maailman korkein Himalajan ulkopuolella sijaitseva vuori. Kyse on niin korkeista vuorista, että niiden huipulla on ihan oma mikroilmastonta, joka synnyttää sinne omia pilvenhattaroita. Andien rinnalla kotipuolen vuoret tuntuvatkin tämän jälkeen kukkuloilta… 🙄
Santiagon lentokenttä oli vähän vanhahtava, mutta samaa ei voi sanoa itse kaupungista. Majoitumme täällä Las Condesin modernilla alueella, joka on täynnä uusia lasisia tornitaloja. Rakennusten korkeus on maanjäristysherkässä kaupungissa vain 20-25 kerrosta (poislukien muutama todellinen pilvenpiirtäjä), mutta arkkitehtuurin taso on todella korkea ja vaihteleva. Alueesta tulee erehdyttävästi mieleen Berliinin Potsdamer Platz, mutta alueena Las Condes on paljon isompi. Chile vaikuttaa muutenkin sangen vauraalta maalta niin katukuvaltaan kuin myös autokannaltaan, joka on melkein Vancouverin veroista. Chileläiset eivät tosiaankaan ajele millään vanhoilla romuilla ja eurooppalaisia premium-autoja on runsaasti.
Huomenna kaupunki jää muutamaksi päiväksi taakse, kun jatkamme neljäksi päiväksi myyttiselle Pääsiäissaarelle. Sieltä palattua ehdimme tutkia Santiagoa paljon paremmin ja suunnata myös sitä aivan vieressä ympäröiville vuorille. 🙂