Jatkoa täältä. Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.
Pikkuisessa Houghtonissa vietetyn talvipäivän jälkeen matkamme jatkui yöbussin kyydissä etelään kohti Milwaukeeta. Tuleva matkareittimme tulisi jatkumaan siitä jouluaatoksi naapurikaupunki Chicagoon, mistä jatkaisimme joulupäivänä bussilla St. Louisiin. Vasta siellä ottaisimme allemme vuokra-auton, jolla ajelisimme välipäivinä legendaarista Route 66 Oklahomaan ja siitä alas Teksasiin. Noin 3300 kilometriä ja kaksi viikkoa myöhemmin saavuttaisimme lopulta tammikuun ensimmäisenä viikkona matkamme todellisen määränpään, suuren Mississippi Riverin suuaukolla sijaitsevan New Orleansin. 😮
Matkareittimme halki Keskilännen
Houghtonista on matkaa Milwaukeehin 530 kilometriä, mihin kuluu bussin kyydissä noin kymmenen tuntia. Bussi lähtee Houghtonista illalla noin yhdentoista aikoihin ja pysähtyy matkalla vain muutamaan otteeseen. Ärsyttävästi kuitenkin jokaisen pysähdyksen kohdalla bussiin sytytetään valot, mikä herättää bussissa nukkuvan. Keskellä yötä bussi myös pysähtyy pidemmäksi aikaa Escabanan pikkukaupungin liepeillä, jossa sijaitsee vaihtoasema toisaalle Michiganiin johtaville bussilinjoille. Hölmösti vaihtoasemalla kaikki joutuvat poistumaan bussista pieneen lämmitettyyn odottelutilaan, jossa vierähti toisen bussin myöhästymisestä johtuen yli tunnin verran.
Aivan horteisena pääsimme lopulta ennen aamuviittä nousemaan takaisin bussiin, jossa torkuimme aina Wisconsinin puolelle saakka. Viimein hieman ennen aamukymmentä bussimme saapui Milwaukeehen, jossa majoituimme keskustassa sijaitsevaan hotelliin.
Hyattin iso aula
Milwaukee on lähes 600 000 asukkaan suurkaupunki ja yli kahden miljoonan asukkaan metropolialue Lake Michiganin rannalla. Milwaukee on Wisconsinin selvästi suurin kaupunki, mutta osavaltion pääkaupunki on siitä sata kilometriä länteen sijaitseva Madison.
Talvinen Milwaukee hotellin ikkunasta
Milwaukee ei ole tunnettu mistään kovin erityisestä, mutta kaupungilla on saksalaiset juuret ja siellä on ollut aikanaan huomattava määrä suuria olutpanimoita. Jäljellä on kuitenkin enää vain Miller, joka on Amerikan toiseksi suurin olutpanimo. Muita Milwaukeessa pääpaikkaansa pitäviä yrityksiä ovat Suomessakin toimiva henkilöstövuokrausfirma Manpower sekä moottoripyöristään tunnettu Harley-Davidson eli jotain tunnettua Milwaukeestakin tulee.
Milwaukee on melko tyypillinen kakkostason yhdysvaltalaiskaupunki ja näin joulun alla keskustassa oli hyvin hiljaista. Keskustan halki virtaavan Milwaukee Riverin varrelle on kehitelty viihtyisää ravintola-aluetta ja kesäisin joella purjehtii veneitä. Näin talvella joki on kuitenkin umpijäässä ja joulunalus lauantaina väkeä ei ollut paljoa liikkeellä. Iloista ilmettä piti silti yllä rannassa jököttävä pronssipatsas Happy Days -televisiosarjan Fonzie-hahmolle. Hahmolla tai sen näyttelijällä Henry Winklerillä ei kuitenkaan ole sen kummoisempaa yhteyttä Milwaukeehen ja patsas on pystytetty lähinnä vain kaupungin turismin edistämiseksi.
Fonzie jäätyneessä jokirannassa
Koska Keskilännessä ei ole tilasta pulaa, on Milwaukeen keskusta rakentunut muiden Keskilännen kaupunkien (esimerkiksi Nebraskassa sijaitsevan Omahan) tapaan hajalleen ja muutamia korkeita rakennuksia kohoaa siellä täällä. Kaupungin korkein rakennus on 42-kerroksinen ja 183-metrinen valkea U.S. Bank Center toimistopilvenpiirtäjä lähellä järven rantaa, mutta sen lisäksi oikeisiin pilvenpiirtäjän mittoihin yltäviä rakennuksia vain yksi toinen.
Milwaukeen korkeimpia rakennuksia
Korkeiden rakennusten sijaan Milwaukeessa on runsaasti matalampia historiallisia arvorakennuksia, jotka kertovat kaupungin 167-vuotisesta historiasta. Pientävä väriä katukuvaan tuovat myös pääkatu Wisconsin Avenuen varren risteysten ylle ripustetut hopeiset kattokruunut, jotka ovat kiintoisa taide-elementti.
Keskustan vanhoja arvorakennuksia
Milwaukeen ehkä tunnetuin rakennus on Lake Michiganin rannassa sijaitsevan taidemuseon vuonna 2001 valmistunut Quadracci Pavilionina tunnettu lisärakennus. Tämä joutsenta sekä valaan pyrstöä muistuttava moderni rakennus on kiehtova rakennelma, jonka aulaan on ilmainen pääsy. Aavaan ja valoisaan aulaan pääsevän valon määrää voidaan säädellä ”pyrstöä” avaamalla ja sulkemalla, mikä on varmasti kätevä ominaisuus aurinkoisina kesäpäivinä. Itse museokin on varmasti kiehtova, mutta me tyydyimme veljeni kanssa tällä kertaa vain ihmettelemään itse erikoista rakennusta.
Komea taidemuseo Lake Michiganin rannassa
Valoisa museon aula
Wisconsin Avenuen länsipäässä sijaitsee kaupungin merkittävin opinahjo, Marquette University. Reilun 12 000 opiskelijan yliopisto on yleistieteellinen ja sillä on hieno historiallinen kampusalue. Matkalla yliopistolle meille tarjoutui myös mahdollisuus nähdä Milwaukeen keskuskirjasto, joka on vanha myös hieno arvokas kivirakennus kaupungin keskustassa.
Wisconsin Avenuen varren maisemia
Yliopiston lähistöä
Kävelykierroksemme jälkeen vetäydyimme hotellille nukkumaan virkistävät päiväunet, sillä olimme melko nuutuneita bussissa nukutun yön jäljiltä. Illalla lähdimme nokosista virkistyneitä katsomaan NBA-koripalloa hotellin vieressä sijaitsevalle areenalle. Kaupungin kotijoukkue on nimeltään Milwaukee Bucks ja vastustajakseen nämä olivat saaneet Philadelphia 76ersit. Vaikka kyse oli vasta toisesta NBA-ottelustani ikinä, oli tämä kuitenkin jo toinen kerta kun näin 76ersien pelaavan, sillä kävimme katsomassa joukkueen peliä myös alkuvuoden Philadelphian matkallamme.
Areena ennen ottelua…
…ja ottelun aikana
Vaikka koripallo ei olekaan minun juttuni, oli ottelu silti ihan viihdyttävä, sangen tyhjästä areenasta huolimatta. Tunnelma oli kuitenkin hyvä ja puoliajalla oli tarjolla monenlaista viihdettä, mikä piti pelin kiintoisana. Itse ottelu päättyi vieläpä kotijoukkueen niukkaan voittoon, mikä on aina mukavaa.
Ottelun tunnelmaa
Kovin kalliiksi ottelun näkemistä ei kyllä voi moittia, sillä Stubhubin kautta vain vähän ennen ottelua ostetut liput maksoivat 15 dollaria kappale. Areenan ulkopuolelta lippuja olisi saanut trokareilta jopa vitosella (jos nyt oikein kuulin), joten kallista ei ole.
Hyvin nukutun yön jälkeen sunnuntaiaamu valkeni… valkeana. Verhot avattuamme saimme nimittäin todeta, että ulkona menossa todella sankka lumipyry. Aamupalaa löytääksemme meidän piti vieläpä lähteä ulos pyryyn, joka oli tehnyt Milwaukeen kaduista vielä edellispäivääkin hiljaisemmat ja vaikeakulkuisemmat. Lunta tuli nimittäin siihen tahtiin, että paikallisella aurauskalustolla oli kova työ pysyä mukana. Onneksi oli kuitenkin sunnuntai, eikä kenelläkään ollut kiire minnekään.
Lumisade ulkona
Auraamattomia katuja
Lumisade taukosi vain hetkeä ennen bussimme lähtöä Chicagoon, mutta meillä oli silti todella hikinen työ raahata matkalaukkumme muutaman korttelin matkan pitkin auraamattomia katuja. Lopulta pääsimme kuitenkin bussiasemalle, josta matkasimme Greyhoundilla 150 kilometrin matkan Chicagoon. Chicago olisi nyt tukikohtamme seuraavien kolmen yön ajan sekä yli jäätävän kylmän jouluaaton. Suurkaupungin joulusta lisää kertomuksen seuraavassa osassa.
Lumisateen jälkeen tulee pouta
Seuraavaan osaan tästä. Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.
