Jatkoa täältä. Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.
Lentomatka Christchurchista Melbourneen on hieman Sydneyn lentoa pidempi ja kestää 3 tuntia 15 minuuttia. Lentoyhtiönämme toimi tälläkin etapilla halpalentoyhtiö Jetstar, joten lennon aikana ei ollut tarjolla juurikaan virikkeitä. Poutaisella kelillä Tasmaninmeren aina horisonttiin jatkuva maisema oli kuitenkin kaunis katsella ja lennon loppupuolella ensimmäisenä näkyviin tuli pala Tasmaniaa, joka siintää ulapalla itse mantereen ulkopuolella. Tasmania on yksi Australian kuudesta osavaltiosta ja maan suurin saari, jossa olisi kiehtovaa vierailla jokin päivä. Tällä kertaa emme Tasmaniaan kuitenkaan kerkeä vaan keskityimme laskeutumaan Melbourneen.
Melbourne sijaitsee Victoriassa, joka on pinta-alaltaan Australian toiseksi pienin osavaltio (pienin on pääkaupunki Canberran muodostama Australian Capital Territory). Victoria on kuitenkin kaikkein tiheimmin asutettu osavaltio ja sen alueella asuu yli 5,4 miljoonaa ihmistä, joista 70 prosenttia Melbournen lähettyvillä. Itse Melbourne on voimakkaasti kasvava Australian toiseksi väkirikkain kaupunki, jonka asukasmäärä on tällä hetkellä neljä miljoonaa. Väkiluku kuitenkin kasvaa vuosittain yli 50 000 asukkaalla, mikä on tuplasti enemmän kuin koko Suomen vuotuinen väestönkasvu. Melbournen väkiluvun ennustetaankin kasvavan seuraavan 20 vuoden aikana yli miljoonalla. Jos kasvu jatkuu tällä tasolla jatkossakin, ohittaa Melbourne hieman hitaammin kasvavan Sydneyn Australian suurimpana kaupunkina vuonna 2028.
Melbournen ja Sydneyn lisäksi myös koko Australian väkiluku kasvaa tällä hetkellä voimakkaasti. Juuri reissumme aikana maassa uutisoitiin syntyneen 22. miljoonas australiainen. Positiivisen syntyvyyden ja varsinkin Aasiasta tulevan suuren muuttoliikkeen avulla maan väkiluku kasvaa vuosittain 250 000 – 300 000 ihmisellä. Tästä huolimatta Australian väkiluku on vasta maailman 51. suurin ja maan väestöntiheys yltää sijalle 232. suurin (Suomi 201.)! Luvuista käykin ilmi, että Australia on valtava ja autio maa, jonka väki keskittynyt voimakkaasti muutamiin rannikon suurkaupunkeihin.
Melbourne on maailman eteläisin miljoonakaupunki, joka sijaitsee Port Phillipin lahden rannalla, Yarra Riverin suuaukolla. Kaupungin keskustassa kohoavien pilvenpiirtäjien ulkopuolella omakotitalojen alati laajeneva matto jatkuu kaikkiin suuntiin kymmenien kilometrien matkan. Sangen amerikkalaismaista metropolialuetta halkookin Australian tihein moottoriteiden verkosto. Vaikka laajalle levinnyt kaupunkirakenne ei suosikkaan julkista liikennettä, on Melbournella kuitenkin yllättäen maailman laajin raitiovaunuverkosto: 242 kilometriä raidetta, yli 500 raitionvaunua, 28 reittiä sekä huimat 1813 pysäkkiä. Näillä lukemilla Melbourne pesee jopa Berliinin sekä Itä-Euroopan suurkaupunkien valtaisat raitiovaunuverkostot. Metroa Melbournessa (kuten koko Australiassakaan) ei ole, mutta raitiovaunuverkostoa laajennetaan edelleen, minkä lisäksi paikallisliikennettä palvelee myös tiheä paikallisjunaverkosto.
Melbournessa on kattava lähijunaverkosto
Kaupungin raitiovaunuverkko hakee vertaistaan
Laskeutuminen Melbournen Tullamarinen kentälle on hieno kokemus, sillä maisemat yli kaupungin ovat upean urbaanit. Kaupungin vilkas kansainvälinen kenttä palvelee noin 25 miljoonaa matkustajaa vuosittain. Koska Melbourne ja Sydney sijaitsevat noin 900 kilometriä toisistaan, on kaupunkien välillä viikottain yli 950 lentoa. Tällä lukemalla kyseessä on maailman kolmanneksi tihein lentoyhteys, tosin tiedossa lienee nousu kakkoseksi nyt, kun aiemman numero ykkösen (Madrid – Barcelona) välille avattiin viime vuonna nopea luotijunayhteys. 💡
Melbournen miljoonakaupungin syrjäinen sijainti tuo kentälle myös suuren määrän suuria lentokoneita. Kiitoradalla rullatessamme näimmekin kentällä Emiratesin Airbus A380 koneen, joka on kyllä valtava näky! Terminaaliin päästyämme katseemme osui kyltteihin, joissa kerrottiin kentällä kuvattavan samana päivänä Suomessakin esitettävää ”Australian Rajalla” tosi-tv sarjaa. Jännitimmekin siis hieman, josko joutuisimme jonkun laittoman oljenkorren johdosta telkkariin, mutta taisi tv-ryhmä olla juuri tuolloin kahvitauolla, koska emme heitä nähneet. Maahantulo meni mukavasti, eikä matkatavaroissamme saati vaelluskengissämme todettu olevan mitään kiellettyä.
Lentokentältä otimme bussin kohti keskustaa, joka vei meidät suoraan Southern Crossin keskusjunasemalle. Koska oli sunnuntai ja kello oli jo seitsemän tienoilla, ei juna-asemalta normaalisti tarjottava minibussikuljetus hotellille ollut enää käytössä. Niinpä kävelimme noin puolentoista kilometrin matkan hotellillemme. Majoituttuamme alkoi nälkä jo kurnia, joten suuntasimme ruokailemaan. Kävellessämme olimme huomanneet eräällä sivukadulla auki olevia ravintoloita, joten suuntasimme sinne. Havainto oli hyvä, sillä pienellä sivukadulla todellakin oli kaikkineen toistakymmentä ravintolaa, joiden terasseilla istui ihmisiä illallisella. Kilpailu asiakkaista oli kuitenkin kova ravintoloiden kesken ja jokaisen ravintolan ruokalistan luona seisoi yksi tai jopa kaksi sisäänheittäjää, jotka yrittivät kaikin keinoin myydä sen illan tarjouksia ohi kulkeville. Vaikka nämä olivatkin ystävällisiä ja hauskoja juttuja täynnä, valitsimme silti ravintolan tarjolla olevan ruoan mukaan ja hyvän valinnan teimmekin.
Pieni ravintolakatu
Hyvin syötyämme ajattelimme tarkastaa Yarra Riverin rannan, josko sieltä löytyisi hieman enemmän elämää. Ja löytyihän sitä! Flinders Streetin komean juna-aseman alueella oli varmaan tuhansia turisteja nauttimassa kauniista sunnuntai-illasta jokivarren upeissa maisemissa.
Flinders Streetin juna-asema
Joen etelärannalla sijaitsee Southbankin kaupunginosa, jossa uudenaikaiset pilvenpiirtäjät kohoavat. Alueen ehdoton kruunu on Eureka Tower, josta kuitenkin lisää hieman myöhemmin.
Suurkaupugin yöllisiä katuja
Yarra Riverin vartta
Swanston Streetiltä on vain lyhyt matka hotellillemme, jonne iltakävelymme päättyi. Huoneessa mietimme, miten olimme vielä aamusta katselleet Christchurchissa valkeita lumihuippuja ja tähyilleet Tyynelle Valtamerelle, ja miten olimme nyt miljoonankaupungin ytimessä. 🙂
Kaunis iltamaisema
Ilahduttavasti maanantai valkeni poutaisena, joskaan asiaa ei pystynyt toteamaan varmasti ihmeelliseen betonikuiluun tuijottavasta hotellihuoneemme ikkunasta, vaan vasta ulos astuessa. Söimme aamupalaa meille suositellulla Degraves Streetillä, jolla sijaitsee monia kahviloita.
Taideteos keskustassa
Pohjoisrannalla ihmisiä riittää erityisesti erikoisen arkkitehtuurin Federation Squarella sekä leveän Swanston Streetin varrella. Federation Square on taiteen ja viihteen keskittymä, joka on rakennettu junaraiteiden päälle vuosituhannen alussa. Kokonaisuuden erikoinen ”rikkonainen” ja voimakkaisiin linjauksiin pohjaava arkkitehtuuri sai aluksi osakseen paljon kritiikkiä melbournelaisilta, mutta ajan myötä alueesta on tullut kaupunkilaisten hyväksymä osa Melbournea. Se ei silti estänyt rakennuskokonaisuuden sijoittumista viime vuonna maailman viidenneksi rumimmaksi erään matkailusivuston äänestyksessä.
Ruma vai kiehtova Federation Square?
Kaunis aamu Flinders Streetillä
Seuraavaksi suuntasimme joen yli Eureka Towerille, jossa vierailua minä odotin kovasti. Vuonna 2006 valmistunut Eureka Tower on ultramoderni 297-metrinen pilvenpiirtäjä Southbankin rannalla. 91-kerroksinen rakennus on kerrosmäärällä mitattuna maailman 11. korkein rakennus ja pituutensakin puolesta se yltää sijalle 55. Rakennus on maailman neljänneksi korkein kokonaan asuinkäytössä oleva rakennus (korkein on Australian Gold Coastilla sijaitseva 323-metrinen Q1). Eureka Towerista tekee kuitenkin erikoisen sen rohkea arkkitehtuuri ja esimerkiksi ylimpien kymmenen kerroksen lasituksen kellertävä väri on puhdasta 24 karaatin kultaa! Miksikö? No koska se on mahdollista! 🙄
91-kerroksinen Eureka Tower
Kultaisia mehiläisiä
Hissimatka korkeuksiin
Eureka Tower tarjoaa asukkailleen uskomattomat maisemat yli suurkaupungin, mutta sen huipulla 88. kerroksessa sijaitsee myös kaikille avoin Eureka Skydeck. Rakennuksen aulassa vierailijat voivat lukea rakennuksen rakentamisesta suurelta interaktiiviselta kosketusnäytöltä, joka on hyvin samanlainen kuin CeBit messuilla näkemäni. Hissi kuljettaa nopeasti 88. kerrokseen, josta aukeavat mielettömät näkymät. Lattiasta kattoon ulottuvista pystysuorista ikkunoista on esteetön 360 asteen näkymä yli Melbournen. Ikkunoiden juurelta rakennuksen ulkoseinä putoaa täysin pystysuorana melkein 300 metriä, joka on ihan lasissa kiinni seistessä vatsanpohjaa kutittava näky. Harmi vaan että sinertävän ja kellertävän väriset ikkunat tekevät valokuvaamisesta hieman haastavan, värjäten voimakkaasti valokuvia.
Keskusta kultaisen lasin lävitse
Maisemia sisältä ja ulkoa
Erilaiset paatit
300 metrin korkeudessa myös tuulee voimakkaasti ja muutamasta ulospäin työntyvästä nurkkauksesta voikin nähdä miten lasiseinät heiluvat silminnähden tuulenpuuskissa. Ja jos tuulen voiman haluaa kokea omakohtaisesti, on tarjolla myös ulkotila, jossa vain metallinen verkko eristää tilaa. Tuulen voima on valtava kauniinakin päivänä ja en voisi kuvitellakaan meneväni tähän ulkotilaan todella tuulisena päivänä. Sen verran rajusti tuuli nimittäin iskee kasvoille.
Näköalatasanne sekä sen ulkotila
Erityisen hurjia ovat rakennuksen muutamat nurkkaukset, joissa on mahdollista astua niin kiinni lasiseinään, että tuntuu kuin seisoisi tyhjän päällä. Kyllä huippasi ainakin meikäläistä ottaa pari kuvaa siinä. Se ei kuitenkaan ole niin hurja kuin pienestä erillismaksusta koettava ”The Edge”. Siinä sulkeudutaan pienessä ryhmässä pieneen ja pimeään huoneeseen, jonka tuntee alkavan liikkua. Mitään ei kuitenkaan näy ennen kuin liike äkillisesti lakkaa ja alkaa kuulua natinaa ja murenevan lasin ääntä. Äkkiä lattia katoaa alta ja seisotaan noin kolme metriä rakennuksen ulkopuolella kolmensadan metrin korkeudessa!! 😯
Huikeissa korkeuksissa
Pitkä matka alas
Sähkövirtauksen muutoksilla lasisen huoneen seinät ja lattia voidaan hetkessä muuttaa läpinäkymättömistä läpinäkyviksi, mikä on melko hurja kokemus. Vaikka rakenteet ympärillä näyttävätkin hyvin vankoilta, ei lasikopissa tehnyt mieli liikkua muuta kuin päätään kääntämällä. Tahallaan lisätyt ääniefektit vain lisäävät jännitystä ja hikoilua. 😆
Hirvittävä The Edge
Harmillisesti The Edgeen ei saa ottaa omaa kameraa, vaan kuvat otetaan ”puolestasi” ja voit ostaa ne myöhemmin kassalta. Muistoksi suoriutumisestaan saa silti ilmaiseksi ”I survived The Edge” rannekkeen.
Maa kutsuu
Melbournessa on Eureka Towerin lisäksi myös muutama muukin näköalatasanne, mutta meistä Eureka Tower oli silti hintansa arvoinen. Se on kaikkein korkein ja sieltä on mahdollista nähdä kaikki kaupungin merkittävät rakennukset, kuten Melbournen avoimien tenniskentät sekä noin 100 000 ihmistä mahduttava valtava Melbourne Cricket Ground eli lyhyesti MCG. Stadionilla järjestetään monia suurtapahtumia, mutta tärkeimpiä ovat kansallisen krikettiliigan ottelut. Kriketti on Australian yksi seuratuimmista urheilulajeista ja esimerkiksi Sydneyssä oli pystytetty kaupungille näyttöjä jotain loppuottelua varten.
Jättimäinen MCG sekä rakenteilla oleva stadion
Maaseutu tuli kaupunkiin?
Eureka Towerin jälkeen kävelimme keskustan ruutukaavan itäpäähän, jossa etsiskelimme hetken aikaa Hard Rock Cafea. Sitä ei kuitenkaan löytynyt ja pienen nettiselailun jälkeen kävikin ilmi, että kyseiset kahvilat ovat vetäytyneet Australiasta vain muutamia vuosia sitten. Emme jääneet harmittelemaan asiaa, sillä näimmepähän samalla Victorian komean parlamenttitalon ja löysimme hyvän japanilaisen ravintolan.
Yllättävä tietoisku australiansuomalaisista
Vanhempaa keskustaa
Victorian parlamenttitalo
Siellä hyvin syötyämme otimme kyydin City Circle -raitiovaunulla, joka ajaa ympyräreittiä keskustan ympärillä. Tämä ilmainen linja on kunnon kädenojennus turisteille, sillä kyytiin voi hypätä milloin vain ja tarjolla on hyvin toteutettu nauhalta tuleva opastus reitin varren nähtävyyksistä. Raitiovaunun kyydistä saimme myös jälleen todeta maailman pienuuden, sillä eikös vastapäätämme istunutkin suomalainen perhe. Perheen poika taisi asua Melbournessa ja tämän todennäköisesti pohjoissuomalainen perhe oli tullut katsomaan elämää maapallon toisella puolen. Niin sitä vaan törmää suomalaisiin kaikkialla maailmassa. 🙄
Pilvistynyt keli
Sillalla yli Yarran
Jäimme raitiovaunun kyydistä Southern Crossin luona, jossa poikkesimme Direct Factory Outlets nimisessä kauppakeskuksessa. Tämä valtava keskus on täynnä eri liikkeiden poistomyyntipisteitä ja varsinkin vaatteita on myynnissä kymmeniltä merkeiltä halpaan hintaan. Mukaamme ei silti tarttunut mitään ja jatkoimmekin kävellen kohti Docklandsia.
Southern Crossin juna-asema ja saksalainen Aldi
Docklands on entiselle satama-alueelle edelleen rakenteilla oleva noin 20 000 asukkaalle suunniteltu uudiskaupunginosa. Kaupunginosan arvioidaan valmistuvan vuonna 2015, mutta jo nyt oli nähtävissä millainen siitä tulee. Moni suuryritys on sijoittanut toimintojaan alueen suuriin toimistokomplekseihin, joissa työskentelee jo nyt tuhansia ihmisiä. Aluetta on kuitenkin haukutto sieluttomaksi ja siellä olikin sangen autiota muuhun keskustaan verrattuna. Ehkä tilanne paranee asukasmäärän noustessa, mutta tällä hetkellä sinne ei ole juuri tarvetta mennä jollei ole suuntaamassa siellä sijaitsevalle stadionille.
Docklandsin aluetta
Alue Eureka Towerista nähtynä
Docklandsin lähellä sijaitsee Queen Victoria Market
Takaisin raitiovaunun kyytiin noustuamme taivas aukesi ja hetken aikaa satoi kaatamalla. Onneksi sadetta jatkui vain siihen saakka, että olimme takaisin hotellimme luona. Kulunut päivä oli sisältänyt paljon kävelyä ympäri Melbournen keskustaa ja olimmekin mielestämme ehtineet nähdä kaupungin tärkeimmät alueet. Melbournessa viettäisi kyllä mielellään pidemmänkin aikaa, mutta matkan täytyy edetä ja niinpä kirjauduimme seuraavana aamuna hotellista ja suuntasimme läheiselle Hertzille noutamaan vuokra-autoa. Alkamassa olisi suuri road trip kohti Australian keskipistettä. 😮
Seuraavaan osaan tästä. Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.
