Mielemme on tehnyt jo kotvan lähteä kokeilemaan hieman pidempää vaellusta. Tällaisia reittejä ei kuitenkaan löydy aivan lähivuorilta, joten otimmekin suunnaksemme ulkoiluparatiisina tunnetun Squamishin. Kuuluisin vaellus kylässä on aivan keskustan vierellä raskas kiipeäminen korkealle Stawamus Chiefille, jonka suoritimme vuonna 2012. Mielenkiintomme kohdistui kuitenkin tällä kertaa Squamishin taustana kohoavan jylhän Mount Garibaldin suuntaan.
2678 metriä korkea Garibaldi on ympäristöstään selvästi erottuva nukkuva tulivuori. Vuoren ei tiedetä purkautuneen tallennetun historian aikana, mutta se kuuluu potentiaalisesti aktiivisten tulivuorten joukkoon. Myös itse Garibaldin huipulle on mahdollista vaeltaa, mutta paremmin jylhää huippua voi ihailla viereiseltä harjulta, jonne johtaa Elfin Lakes nimellä tunnettu vaelluspolku.
Elfin Lakesin polku
Kahdelle pienelle alppijärvelle johtava polku on kuuluisa kauniista alppimaisemistaan ja sitä suositellaan tehtäväksi juuri kauniina kesäpäivänä. Auton kanssa pääsee pientä ja hieman huonokuntoista hiekkatietä pitkin noin kilometrin korkeudessa sijaitsevalle parkkipaikalle, josta matkaa on jatkettava jalan. Ensimmäiset viisi kilometriä kuljetaan tasaisesti nousevaa metsätien pohjaa pitkin. Maisemia ei ole paljoakaan, mutta nousua kertyy kuitenkin neljäsataa metriä ennen kuin saavutaan pienelle puolimatkan hätäsuojalle. Siinä on hyvä piste nauttia eväistä, sillä suurin nousu on nyt takana.
Squamish Howe Soundin rannalla
Alkumatkan maisemia
Suojalta metsätie jatkuu metsään poikkeavaksi poluksi, joka halkoo jo harvaksi käyneitä havumetsiä. Avautuvat maisemat alkavat viimein antaa vihiä tulevista maisemista, kun takana alkavat näkyä vielä näin elokuussakin valkeat lumihuiput. 😀
Hiljalleen avautuvat vaellusmaisemat
Metsä antaa tilaa alppikedoille ja esiin tulee myös itse Garibaldi, joka kohoaa jylhänä syvän laakson toisella puolella. Kirkkaana paistava lämmin aurinko hellii kulkijaa ja ympärillä kauniit kukkakedot loistavat värikkäinä taustallaan upeat alppimaisemat. Polku nousee noin 1550 metrin korkeuteen, josta se lähtee pienesti laskeutumaan vehreän harjanteen huippua.
Sinitaivaiset alppimaisemat
Uinuva Mount Garibaldi
Harjanne kohti määränpäätä
Noin 11 kilometrin kävelyn jälkeen saavutaan lopulta harjanteen kärjessä sijaitseville Elfin Lakesin kahdelle pienelle lammelle. Talvella satavasta lumesta vetensä saavat kristallinkirkkaat lammet toimivat juomavetenä sekä pulahduspaikkana alueella sijaitsevalle leiripaikalle, jossa vaeltajat voivat pienestä maksusta viettää yön vuoristossa. Yöpyminen ei ole tarpeen päivämatkalaisille, mutta niille jotka suunnittelevat jatkavan matkaansa vielä yli kymmenen kilometriä pidemmällä sijaitsevalle Mamquam Lakelle yöpyminen on melkeinpä pakollista mennen tullen.
Elfin Lakes
Melkoiset maisemat yöpyä!
Ruokapussukat karhuilta suojassa
Taustan jäätikköhuippuja
Polku kohti kaukaista Mamquam Lakea
Maisemat ovat kauniina päivänä sanoinkuvaamattoman upeat ja viileävetinen lampi houkuttelikin monia uimareita pitkän kävelyn päälle. Ympäröivä maisema on melko koskematon, joskin hieman etäämmällä näkyy utuisena joitain vuosia sitten raivatun metsän jälkiä. Samaisiin upeisiin maisemiin on viime vuosina suunniteltu uutta suurta laskettelukeskusta, mutta tämän suunnitelman toteutumisesta ei ole tällä haavaa mitään tietoa. Paikka olisi kyllä kaunis, mutta villin luonnon uhraaminen laskettelukeskukselle tuntuu hieman harmittavalta ajatukselta.
Utuisia jäätikköhuippuja
Parturoitua metsää
Lounastauolla itseämme ladattuamme lähdimme paluumatkalle. Reitillä ei tarvinnut olla yksin kumpaankaan suuntaan mennessä, sillä muita kulkijoita oli kauniina päivänä kymmeniä, jos ei satoja ja polulla kohtasikin vähän väliä muita vaeltajia.
Valokuvaukselliset Garibaldi sekä allekirjoittanut
Garibaldin karu huippu
Paluu takaisin metsän sisuksiin oli hieman masentavaa, sillä upeista maisemista ei olisi halunnut luopua. Vaellukselle kertyy mittaa 22 kilometriä, joka ottaa hyväkuntoisesta polusta huolimatta miehestä hieman mittaa. Siltikin meiltä kului matkaan taukoineen vain viisi ja puoli tuntia, mikä tarkoittaa melko hyvää vauhtia.
Maisemat joita ei vain haluaisi jättää
En voi kiistää etteikö ollut mahtava tunne päästä painamaan takapuolensa bemarin penkkiin ja palaamaan takaisin kotiin. Elfin Lakes on kerrassaan upea reitti, joka menee ehdottomasti kaikkien aikojen vaellustemme top 5:een ja jakaa varmasti tittelin tähän saakka parhaimmasta vaelluksestamme tällä seudulla Pembertonissa sijaitsevien upeiden Joffre Lakesien kanssa. 😛
Vaellusten ehdotonta huippua
