Osana juuri päättynyttä sapattiani tulin myös tutustuneeksi Kanadan työttömyysturvajärjestelmään. En ole ollut koskaan työttömänä, joten minulla ei ole ollut tarkkaa käsitystä erilaisista etuisuuksista, niiden määristä tai kestoista. Vakituisessa työssä vuosia olleena olen kuitenkin joka vuosi maksanut Employment Insurance (EI) nimellä tunnettuun kansalliseen työttömyysjärjestelmään maksuja, jotka vähennetään automaattisesti kaikkien kanadalaisten työntekijöiden palkasta.
💡 Lue viimeisin kirjoitus Kanadan työllisyystilanteesta täällä.
Järjestelmään maksettava vuosittainen summa on verohallinnon asettama ja vuoden 2016 maksimitulorajaksi on asetettu 50 800 dollaria. Jokaisesta palkkanauhasta vähennetään 1,88% työttömyysmaksua aina siihen saakka, että on vuoden aikana tienannut tähän summaan saakka. Yhteensä palkasta menee siis vuoden aikana työttömyysjärjestelmään maksimissaan 955,04 dollaria. Kun summa on täynnä, ei palkasta enää loppuvuoden aikana mene tätä maksua, jollei vaihda työnantajaa, jolloin laskenta alkaa alusta (erotuksen saa käsittääkseni myöhemmin veronpalautuksina, mutta en ole asiasta 100% varma). Kaiken tämän päälle työnantaja maksaa vielä omana maksunaan maksetun summan kerrottuna 1,4:llä, jolloin yksittäinen työntekijä maksaa järjestelmään vuosittain maksimissaan 2292,1 dollaria.
Työttömäksi jäädessä ensimmäiset kaksi viikkoa ovat aina karenssia, jolta ajalta ei saa korvausta. Tukihakemus on kuitenkin syytä laittaa välittömästi sisälle, sillä käsittelyajat ovat muutaman viikon mittaiset, jonka jälkeen vasta alkaa saada tukea.
Kun korvaukset alkavat lopulta juosta, voi niitä saada 14 – 45 viikon ajan. Korvausjakson pituuteen (sekä korvausten saamiseen ylipäätänsä) vaikuttaa edellisten 52 viikon eli vuoden aikana olleiden työsuhteiden pituus tunteina laskettuna. Tämä johtuu siitä, että järjestelmä varmistaa että siihen on laittanut ainakin jonkin verran ennen kuin voi nauttia sen eduista. Vaadittavan työsuhteen pituuden laskennassa vaikuttaa myös kotiprovinssisi työttömyysprosentti ja mitä parempi provinssin työtilanne on, sitä pidempi aiempi työsuhde vaaditaan etujen saamiseksi. 💡
Työttömyyskorvauksen suuruuteen vaikuttaa myöskin provinssin työttömyysprosentista riippuvalla kaavalla laskettava määrä viikkoja aiemmista parhaista viikkotuloista. Vakituisessa työsuhteessa olevalla palkan määrä on jokaisena viikkona vakio, mutta pätkätyöläisellä sekä tipeistä tienestinsä saavalla asialla on merkitystä korvaussummaa laskettaessa. Maksimissaan kanadalainen työttömyysajan korvaus on 55% parhaista tuloistasi, kuitenkin maksimissaan 537 dollaria viikossa (eli 24 165 dollaria 45 viikon ajanjaksolla). Saattaa kuulostaa hyvältä, mutta summa on veronalaista tuloa ja sen maksu päättyy viimeistään 45 viikon jälkeen, yleensä jo tätä aikaisemmin. Tätä enempää kansallista työttömyyskorvausta ei saa ja pidempään työttömänä oleva joutuu turvautumaan provinssien omiin, huomattavasti vaatimattomampiin tukiohjelmiin.
Työttömyysturvan piiriin pääseminen vaatii myös, että aiemmasta työstään on joutunut irtisanotuksi itsestään riippumattomista syistä ja että on valmis hakemaan aktiivisesti töitä. Jos työpaikastaan eroaa omasta tahdostaan (kuten minä jäädessäni sapatilleni), ei ole oikeutettu tukeen. Tällöin ainoa mahdollisuus on elää omilla säästöillään tai muunlaisilla yksityisillä vakuutuksilla, jollainen voi esimerkiksi sisältyä luottokorttiin. Mahdollista on myös harkita nostavansa lainana ennakkoa henkivakuutuksestaan, jos sellainen on. Kanadan työttömyysturva ei siis mahdollista pitkäaikaista kotona oloa, vaan se on maksimissaan 45 ja minimissään vain 14 viikon mittainen väliaikainen tuki.
Työttömyysturvan piirissä pysyminen myönnetyn ajanjakson aikana vaatii myös aktiivista työnhakua, josta pitää raportoida viranomaisille sähköisesti kahden viikon välein. Tämä tarkoittaa velvollisuutta osoittaa aktiivisuutta työnhaussa, esimerkiksi työhakemusten lähettämistä, ansioluettelon päivittämistä sekä kansilehtien kirjoittamista hakemuksiin. Saaduista huonoista työtarjouksista saa joissain määrin kieltäytyä, mutta tilannetta arvioidaan tapauskohtaisesti. Työttömän pitää kuitenkin olla lähtökohtaisesti valmis ottamaan lähistöllä sijaitseva kohtuullinen työ vastaan.
Työttömyystuen aikana kotialueeltaan ja maasta ei myöskään saa poistua, kuin lähipiirin äkillisen sairauden vuoksi. Matkailu ei siis ole sallittua ja tämänkään vuoksi työttömyyskorvausten saaminen ei olisi sopinut sapattiini, jonka aikana matkustin ympäri maailmaa. Kanadan työttömyysturva onkin tarkoitettu vain lyhytaikaiseksi turvaverkoksi irtisanotuksi joutuneille työpaikkojen välillä, eikä se ole pitkäaikainen turva. Pitkäaikaistyöttömät joutuvatkin turvautumaan provinssien omiin perustulon tarjoaviin ohjelmiin, kuten British Columbian Income Assistance, jotka maksavat vain hyvin pientä perustuloa. Kanadassa ei siis ole samanlaista työttömyysturvaa kuin Suomessa, eikä sen varaan voi heittäytyä.
Näin ollen en ollut oikeutettu hakemaan työttömyystukea sapattini ajalle, eikä sellainen olisi edes soveltunut tilanteeseeni. Nautinkin hetkellisestä vapaa-ajastani täysin omaan piikkiin säästöjeni varassa, mikä oli alunperinkin suunnitelmani. Kanadassa työttömäksi joutuminen on paljon Suomea suurempi riski ja selittää varmaan ainakin osittain kodittomien suurempaa määrää (muita syitäkin toki on). Pohjoismainen hyvinvointivaltio on kuitenkin aika ainutlaatuinen ilmiö maailmassa ja vaikka se on kallis, antaa se silti huomattavaa turvaa.
❗ Disclaimerina mainittakoon, että kaikki yllä kerrottu on kirjoittajan omaa käsitystä ja tulkintaa omaan kokemukseen perustuen, eikä välttämättä kuvaa absoluuttista tai viimeisintä totuutta. Suosittelen aina turvautumaan viralliseen tietoon lopullisia päätöksiä tehtäessä.
Tuo Income Assistancehan on suuruudeltaan jotain $300-$400 väliltä ja lisäksi kustannetaan kohtuullinen asuminen. Ei se suuruudeltaan olennaisesti poikkea Suomen toimeentulotuesta. Silti Suomessa pidetään paikallisia tukia jotenkin poikkeuksellisen korkeina.