Heinäkuun ensimmäisenä päivänä juhlitaan Kanadan itsenäisyyspäivää Canada Dayta. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 149 vuotta siitä, kun Kanadan liittovaltion ensimmäinen osa muodostettiin kolmen brittiläisen siirtomaaterritorion liittyessä yhteen. Nämä kolme olivat Nova Scotia, New Brunswick sekä Province of Canada, johon kuuluivat nykyisten Ontarion ja Quebecin alueilla sijainneet Ylä- ja Ala-Kanadan territoriot.
Heinäkuun 1. päivä 1867 oli täten synnyinhetki sekä lähtölaukaus nykyisen liittovaltion muodostumiselle ja siihen liittyi tulevina vuosina uusia alueita. Viimeinen Kanadan liittovaltioon liittynyt provinssi oli vasta vuonna 1949 mukaan liittynyt Newfoundland ja Labrador, joka on Kanadan kymmenes provinssi. Pohjoisessa kolmen erillisen territorion viimeisin muutos tapahtui vasta äskettäin vuonna 1999, kun Nunavutin territorio lohkaistiin valtavasta Northwest Territoriesista omaksi alueekseen, muodostaen näin nykyisin tunnetun Kanadan.
Canada Dayta juhlittiin nuoressa liittovaltiossa aluksi pienimuotoisesti ja päivää kutsuttiin virallisesti nimellä Dominion Day, heijastaen nuoren maan asemaa Brittiläisestä imperiumista erillisenä itsehallinnollisena alueena. Nimitys jo aiemmin epävirallisesti laajasti käytetystä Canada Daysta vahvistettiin kuitenkin niinkin myöhään kuin vasta vuonna 1982.
Juhlapäivä kokoaa miljoonat kanadalaiset yhteen kaupunkien kaduille, joilla järjestetään paraateja sekä erilaisia yleisötapahtumia. Suurimmat juhlallisuudet pidetään joka vuosi pääkaupunki Ottawassa, jonka juhlallisuudet televisioidaan kaikkialle Kanadaan. Illan kohokohta ympäri maata ovat vuoden suurimmat ilotulitukset, joita järjestetään pelkästään täällä Vancouverin metropolialueella yhteensä yhdeksällä eri paikkakunnalla. Vancouverin kaupungin järjestämän ilotulituksen pitopaikka on Coal Harbour, jonne ennakoidaan kerääntyvän illalla kymmeniätuhansia ihmisiä.
Juhlallisuuksiin liittyy oleellisena osana myös Kanadan kansallishymnin ”O Canadan” laulaminen (tässä ylpeän kanadalaisen William Shatnerin versio). Laajasti tunnettu hymni on kiinteä osa kanadalaisuutta ja sitä lauletaan urheilutapahtumissa sekä muissa ihmisten joukkokerääntymisissä. Hymnin sanoituksesta on kuitenkin käyty viime vuosina kiivasta keskustelua, jonka ytimessä on ollut vaatimus hymnin sanoituksen muuttamisesta takaisin alkuperäiseen sukupuolineutraaliin muotoonsa ja poistaa siinä esiintyvä uskonnollinen viittaus Jumalaan, jotka molemmat lisättiin 1900-luvun alussa.
O Canada!
Our home and native land!
True patriot love in all thy sons command.
With glowing hearts we see thee rise,
The True North strong and free!
From far and wide,
O Canada, we stand on guard for thee.
God keep our land glorious and free!
O Canada, we stand on guard for thee.
O Canada, we stand on guard for thee.
Keskustelu kuvastaa hyvin kanadalaista mentaliteettia, johon kuuluvat vahvasti monikulttuurisuus sekä niin ihmisten kuin eri uskontokuntienkin välinen tasa-arvo. Muutosta vaativien tahojen mukaan alkuperäisen sanoituksen palauttamisella olisi suuri symbolinen lisäarvo Kanadalle näiden asioiden puolustajana maailmalla ja niinpä Kanadan liberaalijohtoinen edustajainhuone hyväksyikin ehdotuksen viemisen senaatin hyväksyttäväksi. Siitäkin huolimatta, että vielä muutama vuosi sitten muutoksen kannatus kansan keskuudessa oli vain noin neljänneksen luokkaa.
Tänäinen juhlapäivä on siis tärkeä tapahtuma kaikille kanadalaisille, jotka ovat hyvin ylpeitä upeasta maastaan. Ensi vuonna juhlallisuudet tulevat olemaan vielä normaaliakin suuremmat, kun maa juhlistaa 150. vuottaan itsenäisenä maana. Harmi vain, että meidän kansalaisuusprosessimme vie vielä hieman pidempään, sillä mikäpä olisi ollut sen hienompaa kuin saada Kanadan kansalaisuus juhlavuotena. 🙂
