Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.
Se oli joskus loppukeväästä, kun päätimme Niinan kanssa lähteä kesäkuun alussa jonnekin hieman Eurooppaa kauemmas. Pienen lentojen metsästyksen jälkeen kohteeksi valikoitui kiehtova New York, jonne oli halpoja lentoja 430 eurolla. Käytettävissämme olevat kaksitoista päivää tuntuivat kuitenkin pitkältä ajalta yhdessä kaupungissa, minkä vuoksi päätimme laajentaa reissuamme myös toiseen pilvenpiirtäjäkaupunkiin, Keskilännessä sijaitsevaan mahtavaan Chicagoon.
Chicagon koukkauksen lisääminen nosti matkan hinnan 640 euroon, mikä käsitti suoran lennon Berliinistä New Yorkiin, siitä lennon Chicagoon ja lopulta paluulento Amsterdamin kautta takaisin Berliiniin. Alkuperäisenä ajatuksenamme oli tehdä reissu vastapäivään ja nähdä ensiksi todennäköisesti New Yorkiin verrattuna vähemmän säväyttävä Chicago, mutta tästä lystistä olisi saanut maksaa enemmän, joten teimme ratkaisumme nähdä ja kokea ensiksi maailmankaupunki New York City.
New York on käytännössä kaikkien travellereiden pakollisella vierailulistalla, mutta itselläni oli aluksi vaikeuksia innostua kaupungista. Mielestäni New Yorkiin on niin helppoa ja halpaa matkustaa milloin tahansa ja siksi reissun olisi voinut suunnata johonkin eksoottisempaankin kohteeseen. Harmitukseni haihtui kuitenkin nopeasti kaupunkia etukäteen tutkiessa ja lähtöpäivään mennessä olinkin jo intoa täynnä.
Berliinistä on kaupungin kokoon nähden sangen heikosti mannertenvälisiä lentoyhteyksiä, mutta New Yorkiin on peräti neljä suoraa yhteyttä. Lufthansa ja Continental Airlines lentävät molemmat Newarkin kentälle ja Air Berlin sekä Delta Air Lines pääkenttä JFK:lle. Meidän lentoyhtiömme oli Delta Air Lines, joka on Atlantassa pääpaikkaansa pitävä maailman suurin lentoyhtiö. Yhtiö lentää Berliiniin vanhoilla Boeing 767 koneilla, jotka ovat jo nähneet parhaat päivänsä. Koneessa ei esimerkiksi ollut penkkien selkänojassa omaa näyttöä, vaan ainoa viihteenä oli katossa sijaitseva yhteinen näyttö.
Deltan terminaali JFK:lla
Jos oli kone vanha, oli sitä myös lennon henkilökunta. Deltalla lienee käytössä finnairmainen järjestelmä, jossa vanhin (kokenein) henkilökunta saa valita lentoreittinsä, suosien Berliinin kaltaisia kaukoreittejä. Lentoemot olivat nimittäin hyvin vanhoja ja yksi mukava rouva näytti lähes 70-vuotiaalta! Palvelu oli erittäin mukavaa, mutta harvemmin näkee näin vanhoja ihmisiä vielä työelämässä, mikä on tietysti hienoa.
Pitkä yhdeksän tunnin lento Atlannin yli sujui kauniissa kelissä ja olimme perillä hieman ennen kolmea iltapäivällä. Laskeuduimme JFK:n kentälle Long Islandin ylitse, joka on 190 kilometrin mittainen Yhdysvaltojen suurin saari. Atlannin rannikon puoleinen hiekkaranta jatkui silmänkantamattomiin ja sen varsi oli täynnä hulppeita huviloita.
JFK:n kenttä on 46,5 miljoonalla vuosittaisella matkustajallaan New Yorkin päälentokenttä, mutta tätä pienemmät LaGuardia (24 miljoonaa matkustajaa) sekä New Jerseyn puolella sijaitseva Newark (33,1 miljoonaa matkustajaa) ovat myös merkittäviä lentokenttiä. Yhteensä New Yorkin lentokenttien kautta kulkee vuosittain huikeat 104 miljoonaa lentomatkustajaa, millä lukemalla kaupunki on Lontoon (peräti 150 miljoonaa lentomatkustajaa) jälkeen maailman toiseksi vilkkain lentosolmu. Kenttä sijaitsee Queensin boroughin (hallintoalueen) eteläosassa, Jamaican kaupunginosassa ja se käsittää peräti kahdeksan terminaalia, joista saavuimme numero kolmoseen.
Maahantulomuodollisuudet olivat sangen nopeat ja Amerikan tiedustelupalvelut keräsivät kaikista matkustajista valokuvan sekä sormenjäljet. Liittovaltio rahasti myös kaikkia matkaajia ESTA-lupapaperilla, joka pitää löytyä jokaiselta maahantulijalta.
Perillä Amerikassa
Laukut noudettuamme otimme suunnaksi Manhattanin. Vaihtoehtoinamme oli joko metro Howard Beachin asemalta halki Brooklynin tai sitten Long Island Rail Road –pikajuna Jamaican asemalta. Koska hotellimme sijaitsi aivan Pennsylvania Stationin luona Manhattanilla, päädyimme nopeampaan pikajunaan. Asemalle vievän automaattisen AirTrainin kyydistä näimme ensimmäisen pilkahduksen kaukana loistavasta Manhattanista, jonka ikonisesta siluetista ei voi erehtyä. Vaihto junaan oli helppo, eikä junaa tarvinnut odottaa pitkään.
Juna kulkee Queensin halki, joka näytti junasta laajoilta osin keskituloiselta ja sangen vehreältä kaupunginosalta. Aivan East Riverin luona junasta aukeaa hetken aikaa näkymä Midtownin pilvenpiirtäjille, kunnes sukelletaan joen alittavaan tunneliin. Juna päättyy Pennsylvania Stationille, joka on koko Pohjois-Amerikan vilkkain juna-asema. 300 000 ihmistä kulkee tämän maanalaisen aseman kautta joka päivä, nousten joko junaan tai johonkin yhteensä kuudesta asemalla risteävästä metrolinjasta. Hyvien yhteyksien vuoksi aseman yllä sijaitsee kuuluisa Madison Square Garden -monitoimiareena, joka on jääkiekkojoukkue New York Rangersin kotikenttä ja monien konserttien tapahtumapaikka.
Viimeinkin Manhattanilla
Eri aikakausien torneja
Taivaalle kurkottava pilvenpiirtäjä
Hotellimme sijaitsi vain kivenheiton päässä asemasta ja yöpaikkanamme toimi historiallinen Hotel New Yorker, jolla on takanaan pitkä historia. Vuonna 1930 valmistuneessa hotellissa on 43 kerrosta ja alunperin siihen kuului peräti 2500 hotellihuonetta. Hotelli oli vuosien ajan yksi kaupungin prameimmista ja siellä järjestettiin lukuisia loisteliaita gaaloja sekä bigband-konsertteja. Hotellissa on majoittunut monia merkkihenkilöitä, muun muassa Kuuban johtaja Fidel Castro. Hotellin kuuluisin asukas lienee ollut keksijä Nikola Tesla, joka keksi vaihtovirran, kolmivaihevirran sekä induktiomoottorin. Tesla asui kymmenen viimeistä elinvuottaan hotellin sviitissä numero 3327.
Historiallinen Hotel New Yorker
Loistavasta menneisyydestään huolimatta hotelli menetti suosiotaan 50-luvulla ja lopulta se suljettiin vuonna 1972. Hotelli avattiin uudelleen vasta vuonna 1999, jolloin huoneiden määrä kutistui vähän yli 900:aan. Hotelli on nykyisin osa monikansallista Ramada-ketjua, mutta se ei ole silti mikään perushotelli. Hotellin upea art decoa edustava ulkoasu on säilytetty sellaisenaan ja sisäpuolella vierailijaa odottaa runsas määrä kauniita art deco yksityiskohtia
Hotellin upeita tiloja
Art Decon väriloistoa
Hotellin sijainti on loistava, sillä suurin osa Manhattanilla majoittuvista turisteista majoittuu yleensä Midtownin alueella, joka on Central Parkin eteläpuolella sijaitseva New Yorkin suurin pilvenpiirtäjärykelmä. Midtownin alueella sijaitsee useita hienoja hotelleja, mutta vain harvasta niistä avautuu avaria kaupunkinäkymiä. Alueen rakennukset sijaitsevat niin lähekkäin, että usein jopa 40. kerroksen huoneen maisema voi olla vain vastapäinen seinä. 💡
Niinpä upeita maisemia haluava joutuukin etsimään hotellinsa hieman Midtownin ulkopuolelta. Tässä oiva apu ovat esimerkiksi kolmiulotteisen karttapalvelut, joiden avulla voi tarkastella suurkaupunkeja kaikista vinkkeleistä ja yrittää näin päätellä millaiset maisemat rakennuksista aukeaa. Tällä johtopäätöksellä varasimme itse huoneen New Yorkerista, toivoen saavamme huoneen hotelli yläkerroksista.
Olemme oppineet olemaan vaativia asiakkaita ja niinpä kysyimmekin aulan respasta huonetta joko pohjois- tai itäseinustalta, joista aukeaa paras kaupunkimaisema. Hyvin palveleva vastaanottovirkailija kertoi, että vapaana olisi kaksi huonetta ja voisimme valita niistä. Toinen huone oli ylimmän 40. kerroksen kattohuoneisto ja toinen sijaitsi 39. kerroksessa. Kävin katsastamassa molemmat huoneet ennen päätöstämme ja 39. kerroksen huone oli enemmän mieleemme.
39. kerroksen sviitti
Hetken ynnäiltyään vastaanottovirkailija kertoi, että tarjolla olisi vieläkin parempi 39. kerroksen kulmahuone, josta olisi maisema sekä Midtownin että Hudson Riverin ja New Jerseyn suuntaan. Valitsimme huoneen, joka paljastuikin upeaksi sviitiksi, johon kuului erillinen olohuone, keittiö, kylpyhuone sekä kaksi isoa vaatekomeroa. Maisema rakennuksen huipulta oli aivan uskomaton, yltäen kymmenien kortteleiden päähän. Korkeiden rakennusten ystävänä mieluista oli nähdä omasta ikkunasta kolme kaupungin korkeimpiin kuuluvaa pilvenpiirtäjää; Bank of America Tower (366 metriä), legendaarinen Chrysler Building (320 metriä) sekä New York Times Building (319 metriä).
Hotellihuoneen huikea Midtownin maisema
Pitkä lentomatka alkoi tuntumaan päässä ja niinpä huilasimme hetken ennen syömään lähtemistä. Kävimme kokeilemassa lähistöllä sijaitsevan T.G.I. Fridays ravintolan, jossa on ”aina perjantai”. Ravintolalla huomiomme kiinnittyi runsaaseen tummaihoisten ihmisten määrään. Vaikka Berliinikin on kansainvälinen suurkaupunki, jonka katukuvassa näkee laumoittain ulkomaalaisia, näkee meillä tummaihoisia sangen harvoin. Asiassa ei ole sinäänsä mitään ihmeellistä, jotenkin se vain kiinnitti huomiomme ruokaa odotellessamme.
Syötyämme illallisen kello oli jo sen verran, että palasimme hotellille ihailemaan pimenevää New Yorkia ja Midtownin tuhansia valoja. Ensimmäinen yömme Amerikassa meni hyvien yöunien merkeissä, ilman tietoakaan mistään jetlagista.
Hämärtyvä ilta
Heräsimme aikaisin, sillä oli aika aloittaa varsinainen kaupungin tutkiminen. Aamiainen tarjoiltiin vain kerrosta alempana, 38. kerroksen eteläkulmauksen pienessä aamiaisravintolassa, josta oli upea maisema itään ja etelään. Hotellin ohi kulkevaa 32th Streetiä vain neljä korttelia edempänä kohoaa kaupungin tunnetuin rakennus, peräti 102-kerroksinen Empire State Building. Etelän suunnassa katse ylsi yli koko eteläisen Manhattanin ja aina Downtownin pilvenpiirtäjille saakka. Erotettavissa olivat jo noin 300 metrin korkeuteen kohonnut World Trade Center One, josta tulee valmistuessaan 541 metrin korkuisena Downtownin selkeästi erottuvin rakennus. Hudson Riverin länsirannalla puolestaan Jersey Cityn pilvenpiirtäjät loistivat aamuauringossa ja näiden kahden välissä, kaukana omalla pienellä saarellaan, pilkotti ikoninen Vapaudenpatsas. Melkoinen maisema aloittamaan päivä!
Aamupalan maisemia
Ensimmäinen kohteemme oli lähettyvillä sijaitseva Times Square. Tämä kuuluisa aukio sijaitsee 7th Avenuen ja Broadwayn risteyksessä Midtownin länsilaidalla ja se sai nimensä vuonna 1904 The New York Times -sanomalehden muutettua nykyisin One Times Squarenina tunnettuun 25-kerroksiseen rakennukseen. 1920-lukuun mennessä aukiosta oli jo muodostunut vilkas kauttakulkupaikka, jonka ympärillä sijaitsi lukuisia teattereita ja konserttisaleja sekä tasokkaita hotelleja. 30-luvun suuren laman jälkeen Times Squaren alueen tunnelma kuitenkin muuttui hiljalleen ja sitä alettiin pitää vaarallisena alueena. 90-luvun alkuun mennessä alueen olivat täyttäneet erotiikkabaarit, seksikaupat sekä muut epäsiistimmät ja hämärät bisnekset.
Times Square on turismin ja kaupallisuuden keskus
1990-luvulla kaupunkia hallinneet pormestarit ryhtyivät lopultakin töihin alueen siistimiseksi. Kuuman kiinteistöbuumin aikana alueelle kohosi runsaasti uutta liiketilaa ja hiljalleen siitä muodostui nykyisin Theater Districtinä tunnettu New Yorkin suosituin viihdealue. Broadwayn kuuluisat teatterit sijaitsevat juuri täällä ja niiden sekä kymmenien tuotteiden mainostaulut loistavat värikkäinä Times Squaren reunustoilla. Rakennusten seiniä peittävät valtavat näyttötaulut, joilla pyörii mainoksia vuorokauden ympäri. Aukion visuaalisesta tykityksestä ei saa käsitystä ilman videota ja kaupallisuuden aste oikein iskee vasten kasvoja. Mielestämme jopa Tokion Shibuyan kaupunginosa jää Times Squarelle toiseksi ja ainoa missä Shibuya menee edelle on metelin määrä, joskin ei Times Squarellakaan hiljaista ole.
Tuhansia valotauluja ja mainoksia
Times Squarella on valtavasti tekemistä ja näkemistä, ja vierailimmekin siellä reissumme aikana useita kertoja. Kerronkin alueesta lisää myöhemmässä vaiheessa, sillä syy aamun vierailullemme oli New York Passin nouto. Tällä maksullisella etukortilla pääsee ilmaiseksi 55 kohteeseen ympäri kaupunkia, käsittäen käytännössä kaikki suosituimmat nähtävyydet. Ostamamme seitsemän päivän passi maksoi 120 euroa mikä saattaa kuulostaa paljolta, mutta myös yksittäiset pääsymaksut ovat New Yorkissa kalliita.
Poliisi on myös läsnä Times Squarella
Passi on todella kätevä myös siksi, että sillä voi muutamissa kohteissa ohittaa osan jonoista. Toinen samanlainen passi on New York CityPASS, tosin se käsittää (vuoden 2011 tilanne) vain muutaman suosituimman nähtävyyden. Kummankin kortin ainoa huono puoli on, etteivät ne oikeuta matkustamaan kaupungin julkisessa liikenteessä. Sellaisella lisällä kyseessä olisi joka turistin pakollinen hankinta, tosin tällaisenaankin kortteja voi kokemuksemme perusteella suositella erittäin lämpimästi.
Iltapäivän ihmisvilinää
Monenlaista esiintyjää
Passit noudettuamme, jätimme Times Squaren tällä erää taaksemme ja lähdimme kulkemaan kohti New Yorkin ikonista korkeinta maamerkkiä, Empire State Buildingia, jonka huipun maisemista lisää matkakertomuksen toisessa osassa.
Seuraavaan osaan tästä. Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.
