Olemme Niinan kanssa keskustelleet jo useamman vuoden ajan, josko jo sangen pitkään Kanadassa asuneina aiomme jossain vaiheessa hakea myös maan kansalaisuutta. Kanada tunnustaa Suomen tavoin kaksoiskansalaisuuden, joten paikallisen passin hankkiminen ei vaadi Suomen kansalaisuudesta luopumista. Kansalaisuus on maahanmuuton lopullinen, jonka myötä tulija on viimeinkin täysin yhdenvertainen paikallisten kanssa, pystyen osallistumaan täysipainoisesti yhteiskunnan toimintaan sekä matkustamaan vaivattomasti.
Aiheeseen liittyen lue myös: Kanadan kansalaisuuskokeessa ja Uunituoreet Kanadan kansalaiset.
Suomen kansalaisuus ja passi ovat yleisesti ottaen ainakin matkailijan onni, sillä EU-kansalaisena suomalaisilla on pääsy ilman viisumia suurimpaan osaan maailman maita. Kansainvälisessä passi-indeksissä Suomen passi kuuluu neljänneksi parhaimpaan ryhmään, avaten portit yhteensä 161 maahan. Kanadan passi kuuluu kuudenneksi parhaimpaan ryhmään, päästäen vaivatta 159 maahan ja kaikkein parhain matkailijan passi on Singaporen, jolla on viisumiton pääsy peräti 164 maahan.
Maailmaan mahtuu paljon passeja
Ero passien välillä on siis pieni, mutta Kanadan passilla on silti merkittävä etu Yhdysvaltoihin matkustaessa. Jenkkeihin suuntaava suomalainen tarvitsee kahden vuoden välein haettavaa sähköistä ESTA-lupaa, kanadalaisen vain sujahtaessa rajan ylitse. Tämä on erityisen kätevää meille NEXUS-kortin omaaville, sillä Suomen passilla joutuu ESTA:n lisäksi hankkimaan maarajoilla käytössä olevan ja vain kolme kuukautta kerrallaan voimassa olevan I-94-tunnuksen, minkä voimassaolon ylläpitäminen on rasittavaa puuhaa.
Kanadan passin hyvä puoli on myös sen uusimisen helppous maan sisällä. Suomen passi on nykyisin voimassa ainoastaan viisi vuotta ja sen uusiminen Suomessa vain kerran vuodessa käyvänä on ollut hankalaa. Passin voi toki uusia myös ulkomailla, tosin yleensä vain suurlähetystössä, mikä sijaitsee Ottawassa. Viimeisen vuoden aikana passikone on onneksi saatu pysyvästi myös Vancouverin kunniakonsulaatille, mutta Kanadan passi pesee silti suomalaisen serkkunsa kiitettävällä kymmenen vuoden voimassaolollaan. 💡
Matkustamisen lisäksi kansalaisuus on myös pysyvä status, jota ei menetä kuin äärimmäisissä rikostapauksissa. Se oikeuttaa myös äänestämään kaikissa vaaleissa, mikä on ehkä merkittävin käytännön ero pysyvään asumislupaan verrattuna. Jälkimmäinen vaatii myös nimestään huolimatta uusimista aina viiden vuoden välein, mikä ei ole järin kallis urakka, mutta vaatii silti jonkin verran paperityötä.
Kansalaisuuteen vaaditaan pysyvä asumislupa
Tiedämme tämän hyvin, sillä lähetimme kuukausi sitten hakemuksen pysyvien asumislupiemme uusimisesta. Nykyiset lupamme ovat vanhenemassa syksyllä, hieman ennen kuin ehdimme saada Kanadan kansalaisuuden. Viisikymppiä per nuppi maksavan uusimisen pitäisi hoitua noin kolmessa kuukaudessa, hyvissä ajoin ennen PR-korttiemme umpenemista.
Olemme asuneet Kanadassa pian jo kuusi ja puoli vuotta, mutta tästä huolimatta pystyimme hakemaan kansalaisuutta vasta nyt. Teknisesti alkutalvi olisi ollut aikaisin hetki hakemukselle, johon vaaditaan vähintään kolme vuotta pysyvän asumisluvan kanssa maassa asumista sekä minimimäärä Kanadassa vietettyjä päiviä.
Kansalaisuusvaatimukset muuttuivat vuonna 2017 niin, että aiemman neljän vuoden sijaan alla täytyy olla nyt ainoastaan kolme vuotta asumista Kanadan rajojen sisällä edellisten viiden vuoden aikana. Ennen sääntömuutosta PR:ää edeltävästä ajasta ei myöskään kertynyt laskelmaan hyväksyttäviä päiviä, mutta nyt niistä saa puolikkaan päivän, mikä on hakijalle sangen merkittävä etu.
Trudeaun Liberaalihallitus kavensi myös heti ensi töikseen englannin tai ranskan kielikokeen vaatimaa ikähaarukkaa 18-54 ikävuoteen, jonka ulkopuolella testiä ei vaadita. Myös vaatimusta Kanadassa täytettyjen veroilmoitusten määrästä vähennettiin yhdellä, nykyiseen kolmeen viimeisten viiden vuoden aikana. Muutoksella siis helpotettiin tai ainakin nopeutettiin tietä kansalaisuuteen vain hetkeä ennen kuin olisimme pystyneet hakemaan sitä myös vanhojen ehtojen alaisuudessa.
Kriittisten kommenttien mukaan kansalaisuusvaatimusten helpotuksella pedattiin Trudeaun heti ensitöikseen maahan lennättämille noin 50 000:lle Syyrian pakolaiselle reitti ääniuurnille, sillä osa näistä saattaa päästä äänestämään jo seuraavissa parlamenttivaaleissa ensi vuoden syksyllä. Kun katsoo Trudeaun hallituksen sekavuutta maahanmuuttoasioissa, ei väittämä ole välttämättä täysin tuulesta temmattu, sillä polku kanadalaiseksi on nyt sangen nopea.
Kanadalaisuus vaatii paljon
Pysyvään asumislupaan verrattuna kansalaisuuden hakeminen on aavistuksen kevyempi prosessi, sillä ollaanhan hakija jo koulittu byrokratian rattaissa jo moneen kertaan. Aivan helppo prosessi ei silti vieläkään ole ja käytännössä hakemukseen pitää jälleen kerran selvittää koko oma historia viimeisten viiden vuoden ajalta.
Tähän kuuluvat kaikki työhön, asuntoon, verotukseen sekä matkustukseen liittyvä. Erityisen rasittava on täydellinen selvitys kaikista ulkomaanmatkoista viimeisten viiden vuoden ajalta. Listauksen laatiminen ei ole helppoa ellei matkoista ole pitänyt erikseen kirjaa, sillä suurimman osan ihmisistä asuessa lähellä Yhdysvaltojen rajaa, tulee etelänaapurissa vierailtua helposti kymmeniä, jollei jopa satoja kertoja. 😐
Tilanteen tekee kiusalliseksi se, että matkoista on kuitenkin merkintä sähköisissä rekistereissä, mistä viranomaiset voivat ne helposti tarkistaa. Onneksi Yhdysvaltojen viranomaissivustolta on saatavissa listaus rajanylityksistä etelään, mutta pohjoiseen suuntautuvat paluupäivät pitää vielä selvittää, sillä pointtina on laskea Kanadan ulkopuolella vietettyjen päivien lukumäärä, mikä on pois hakemiseen oikeuttavista päivistä.
Meille täydellisen listauksen laatiminen oli tuntikausien urakka, johon yhdisteltiin tietoa viranomaissivustolta, lentotiedoistamme sekä muutamassa kohdin myös valokuvien aikaleimoista. Pitkän urakan päätteeksi meillä oli kasassa täydelliset listat, tuloksena 178 (Klaus) ja 214 (Niina) ulkomailla vietettyä päivää.
Tulos oli hyvä uutinen, sillä Niinankin Yhdysvalloissa vietettyjen päivien määrä jäi nipin napin alle rajan, jonka ylittäminen vaatisi sikäläisen rikosrekisteriotteen hankkimista. Sellaisen hankkiminen etänä ei ole aina helppoa, mutta sääntö pätee kaikkiin maihin jossa hakija on viettänyt yli 183 päivää viimeisten kolmen vuoden aikana.
Hakemuksen lisäksi aikuisen hakijan on suoritettava kielikoe, mikä ei ole aivan yksioikoinen juttu. Pysyviä asumislupia hakiessamme emme onneksi joutuneet suorittamaan pitkää kolmen tunnin CELPIP General nimistä koetta, mutta nyt kansalaisuutta varten meidän piti suorittaa tunnin mittainen CELPIP General LS -kielikoe. Olimme koetilaisuudessa toukokuun alun eräänä aurinkoisena lauantaina hieman hermostunein fiiliksin, sillä koe vaikutti ennakkoon hieman kinkkiseltä. 😕
Kaksi eri mittaista kielikoetta
Kokeessa on kaksi osiota: kuullunymmärrys sekä hieman lyhyempi puhetesti. Testi suoritetaan tietokoneella virallisessa koetilaisuudessa ja kuullunymmärryksessä kuullaan kymmenkunta muutaman minuutin mittaista keskustelua erilaisista aiheita, minkä jälkeen vastataan lukuisiin monivalintakysymyksiin. Kysymykset vaativat keskustelun intensiivistä seuraamista ja huomion kiinnittämistä yksityiskohtiin, sillä vastausvaihtoehdot ovat luonteeltaan sangen vapaamuotoisia ja toisinaan joutuu valitsemaan hyvin samanlaisten, mutta pienen nyanssieron sisältävien vaihtoehtojen väliltä.
Koe testaakin kykyä seurata ja oikeasti ymmärtää vilkasta keskustelua. Yksityiskohtiin painottuvan testauksen vuoksi tiedämme monia australialaisia ja brittejä, jotka ovat saaneet testistä vain kelvollisia tuloksia – ei siksi etteivät nämä ymmärtäisi kuulemaansa – mutta koska keskittyminen yksityiskohtiin on hapuillut. 🙄
Puheosiossa ruudulla nähdään erilaisia tilanteita, joista pitää kertoa vapaamuotoisesti mikrofoniin, mikä arvostellaan erikseen. Testin tulokset saa vasta reilun viikon päästä, joten läpipääsyä joutuu jännittämään tovin aikaa. Lohduttavasti rima on kuitenkin matalalla ja läpi pääsee kahteentoista yltävällä asteikolla vain nelosen suorituksella. Loppujen lopuksi testimme menivät oikein hyvin, minun saadessa pistettä vaille täydet pisteet ja Niinan vain pisteen vähemmän – asia mistä on nyt mahdollista muistuttaa sopivissa tilanteissa tästä ikuisuuteen. 
Näillä tuloksilla lähetimmekin tällä viikolla kansalaisuushakemuksemme käsittelyyn. Paperinivaskalle tuli kokoa kymmeniä sivuja ja kaikki tiedot piti varmistaa kolme kertaa. Nyt hakemuksen tulosta saa odottaa kotvan aikaa, sillä tämänhetkinen käsittelyaika on 12 kuukautta. Näin ollen saatamme saada Kanadan kansalaisuuden ensi kesäksi, sopivasti ennen ensi vuoden syksyn parlamenttivaaleja.
Kansalaisuus on nyt noin vuoden päässä
Sitä ennen edessä on vielä testi Kanadan historiasta sekä yhteiskunnasta, johon saa kutsun hakemuksen käsittelyn jälkeen. Testin jälkeen seuraa kutsu valatilaisuuteen, jonka jälkeen olemme vihdoin virallisesti kanadalaisia. Vasta tuon jälkeen voi hakea passia, mikä on koko vuosia kestäneen maahanmuuttoprosessimme päätös.
Vaikka Kanada onkin maahanmuuttoon suopeasti suhtautuva maa, kuluu eri prosesseissa vuosia ja touhuun uppoaa runsaasti rahaa. Kielikokeen hinta oli 200 dollaria ja itse hakemuksen käsittelymaksu 630 dollaria. Kaikkineen olemme käyttäneet erilaisiin hakemuksiin kaikkina näinä vuosina lähemmäs kaksituhatta dollaria hengeltä eli aivan ilmaiseksi Kanadaan ei tulla – paitsi eurooppalaiseen tapaan laittomasti rajan yli lampsimalla.
Tulen kertomaan kansalaisuusprosessin loppuosasta vielä tarkemmin ensi vuonna, kunhan se kauan odotettu kunniakas päivä viimein koittaa ja meidät otetaan virallisesti osaksi tätä yhteiskuntaa sekä Kanadan tulevaisuutta. 🙂
