Muuttomme Berliinistä lähenee kovaa vauhtia ja viimeinen työpäiväni on enää viikon päässä. Sen jälkeen on aika lentää Atlannin toiselle puolen Vancouverin, jonne Niina seuraa perässäni muutamaa viikkoa myöhemmin helmikuussa. Viime viikot ovatkin olleet lukuisten jäähyväisten aikaa, sillä viiden ja puolen Saksan vuotemme aikana meille on kertynyt lukuisia läheisiä tuttavia ja ystävyyssuhteita.
Jatka lukemista ”Michelin-tähden makuiset jäähyväiset”
Mennyt viikonloppu olisi varmaan mennyt kokonaan kotona laiskotellessa, mutta onneksi sunnuntaina suomalainen tuttavapariskuntamme soitti meille ja ehdotti pientä autoretkeä iltapäivää piristämään. Koska heillä ei ollut kohdetta mielessä, valkkasin lähiseudun kiinnostavista paikoista Potsdamin keskusta-alueen lähettyvillä sijaitsevan Wissenschaftspark Albert Einsteinin. Kyseessä on aivan päärautatieaseman vierellä kohoavan Telegrafenberg kukkulalla laella sijaitseva tiedekampus, jossa toimii monia eri tiedeinstituutteja. Kampus on rakentunut paikalla 1800-luvun puolivälissä sijainneen optisen lennätinaseman (josta kukkulan nimi) ympärille. Tämä semaforeihin (puisiin opastimiin) perustuva lennätinsasema oli yksi yhteensä 62:sta, jotka välittivät yksinkertaisia viestejä Berliinin ja Koblenzin välillä. Ennallistettu opastintorni on edelleen nähtävissä vapaasti liikuttavissa olevalla kampusalueella.
Jatka lukemista ”Einsteinturm”
Vuoden nyt vaihduttua on aika tehdä viime vuotiseen tapaan katsaus menneeseen vuoteen blogissani. Tällä kertaa tarkasteltavana on koko vuoden jakso, mikä on ensimmäinen kerta puolitoistavuotisen blogini elämässä. Yhteensä vuoden 2011 aikana blogissani vieraili 9375 kävijää. Toiveeni kymmenestätuhannesta kävijästä jäi siis pienesti vajaaksi, mutta olettaisin ensi vuonna rikottavan tuo raja. Yhteensä blogissani on vierailtu nyt 15 045 kertaa sen aloittamisen jälkeen, mikä on toiveideni mukaisesti.
Jatka lukemista ”Vuosi 2011 blogissani”
Vuosi vaihtui jälleen ja vietimme uudenvuoden nyt toista kertaa Berliinissä. Viimeeksi 2009-2010 välistä vuodenvaihdetta täällä juhlineena muistimme hyvin, millaiseksi sotatantereeksi kaupunki puolen yön aikoihin muuttuu, joten edelliskerrasta viisastuneena päätimme viettää illan kahden suomalaisen ystävämme kanssa ihan vain kotosalla. Valinta ei ollutkaan huono, sillä hyvässä seurassa aika kului mukavasti jutellessa sekä telkkarista tulleita menneiden vuosien hittiparaadeja kuunnellessa. Tarjolla oli hittikavalkaadeja ainakin kuudelta eri kanavalta. Alkuillasta televisiosta tuli myös Berliinin filharmonikkojen perinteinen uudenvuoden konsertti, jonne mekin yritimme saada lippuja turhaan.
Jatka lukemista ”Uudenvuoden sotatanner”
Brittiläisen Lauri Wylien kirjoittama ”Dinner for One” (toiselta nimeltään ”The 90th Birthday”, suom. ”Illallinen yhdelle”) on 1920-luvulla ensiesityksensä saanut komedianäytelmä ja kiinteä osa saksalaista uudenvuoden perinnettä. Vuonna 1963 saksalaisen NDR-televisiokanavan nauhoittama 18 minuuttia pitkä mustavalkoinen yhden otoksen pienoiselokuva onkin puhdas täkäläinen klassikko. Elokuva on Guinnesin Ennätystenkirjan mukaan kaikkein eniten uusintoja saanut saksalainen elokuva, sillä sitä on valmistumisensa jälkeen esitetty pitkälti yli 300 kertaa. Pelkästään Saksassa elokuva pyörii uudenvuoden aikaan jopa 20 kertaa monilla eri televisiokanavilla.
Jatka lukemista ”Dinner for One”
