Syksyinen Stanley Park

Kuluva syksy on tarjonnut täällä länsirannikolla melko tyypillisiä syyskelejä eli usvaisia aamuja ja sateisia päiviä. Lämpöä on ollut pääasiassa syksylle tyypillisiä lukemia, mutta viime viikonloppuna koettiin pieni kylmä jakso joka toi myös mukanaan ensilumen lähivuorille. Lauantaina lämpötila hätyytteli jopa lokakuun lopun kylmyysennätyksiä, kun elohopea pysytteli kaupungissa nollan tietämissä lähes koko päivän auringon paistaessa.

Jatka lukemista ”Syksyinen Stanley Park”

 

Provinssivaaleissa enemmistöhallitus

Rajan eteläpuolen presidentinvaalien mediamyllytyksen tuoksinassa kovin pienelle huomiolle ovat jääneet täällä British Columbiassa eilen lauantaina järjestetyt provinssivaalit. Vaalitaistoon käytiin provinssin pääministeri John Horganin ilmoitettua syyskuussa ennenaikaisista vaaleista, joissa Horganin johtama Uusi demokraattinen puolue NDP toivoi voittavansa enemmistöhallituksen.

Jatka lukemista ”Provinssivaaleissa enemmistöhallitus”

 

Kanadan pisimmällä laiturilla

Tasan kuukausi sitten saimme allemme upouuden automme ja viikkoa myöhemmin hälvenneen paksun metsäpalosavun väistyttyä oli aika lähteä paljon odotetulle ensiajelulle. Kohteeksi valikoimme aivan Yhdysvaltojen rajalla sijaitsevan 20 000 asukkaan White Rockin, jossa emme ole käyneet pieneen hetkeen. Hiljainen pikkukaupunki ei ole kuitenkaan kovin hiljainen viikonloppuisin, jolloin ihmismassat saapuvat katsomaan kaupungin kuuluisaa Kanadan pisintä laituria.

Jatka lukemista ”Kanadan pisimmällä laiturilla”

 

Taittuva toinen aalto

British Columbiassa ylitettiin torstaina henkinen rajapyykki, kun epidemian aikana todettujen koronatapausten yhteismäärä ylitti maagiset 10 000 tapausta. Epidemiaa sen alkuaikoina erittäin menestyksekkäästi hoitaneessa provinssissamme on eletty viruksen toista aaltoa aina heinäkuun puolesta välistä saakka, jolloin rajoituksista liiketoiminnalle sekä ihmisten liikkumiselle luovuttiin laajasti talouden avaamisen kolmannessa vaiheessa.

Jatka lukemista ”Taittuva toinen aalto”

 

Pitkäkyntisten pyörävarkaiden uhrina

Sanotaan, että jotta voisi tuntea itsensä todelliseksi vancouverilaiseksi, on jokaisen käytävä läpi ainakin kertaalleen paikallinen riitti pyörävarkauden uhriksi joutumisesta. Vain muutama viikko sitten kirjoitin minun ja Niinan mukavasta pyöräilykesästä uusilla sähköpyörillämme. Enpä arvannut tuota kirjoitusta laatiessani, että polkupyörämme varastettaisiin vain muutamaa päivää myöhemmin…

Jatka lukemista ”Pitkäkyntisten pyörävarkaiden uhrina”