Alkoihan se kesä viimein. Itse asiassa jo viime viikon loppupuolella lämmöt nousivat hellerajan (+25 asteen) tienoille, mutta tällä viikolla on saatu nauttia (/kärsiä) lähemmäs kolmenkymmenen asteen helteistä. Ja lisää on tulossa, sillä viiden päivän ennuste lupaa perjantaille peräti +33 astetta. Se on jo paljon, sillä siinä lämmössä tulee hiki ulkona ja sisällä. Töissä ja kotona. Toimistolla varsinkin rakennuksen ilmastointi on erittäin heikko, joten hiki tulee muutenkin kuin töitä tehdessä. Kotona asiaan auttaa kaksi vuotta sitten ostamamme ilmastointikone, mutta senkään kapasiteetti ei riitä sellaisilla lämmöillä. Asiaa ei myöskään helpota, että meillä on koko viikon vieraina ystäväpariskunta, joten asukkaita on asunnossamme neljä.
Mutta ei auta valittaa, sillä mennyt talvi oli Saksassa poikkeuksellisen kylmä ja kevään eteneminen hidasta. Berliinin alueella ei ole nähty vuosikymmeniin tilannetta, että lunta olisi paksultikin (parhaimmillaan oli 30cm kinokset) maassa aika tarkalleen kaksi kuukautta yhtä kyytiä. Mikä täällä otettiin aluksi vastaan iloiten ja talven jutuista täysillä nauttien, ehti kyllä reilun 60 päivän aikan vaihtua jatkuvasta kylmyydestä purnaamiseen. Aurinkoakaan ei paljoa näkynyt ja lehdissä laskettiinkin perättäisten pilvisten päivien määrä. En muista millaiseksi pisin putki venyi, mutta reilut parikymmentä päivää nyt ainakin. Siinä sitä oli harmautta kerrakseen.
Niinpä yritän ajatella positiivisesti ja tässä hikeä pyyhkiessäkin muistaa että kesä voittaa talven pakkaset milloin vain. Kovasti pitää yrittää…