Helmikuun 2. päivä tunnetaan Pohjois-Amerikassa yleisesti nimellä Groundhog Day. Nimi juontuu tuolloin monilla paikkakunnilla aamusella pidettävästä tilaisuudesta, jossa pesästään ajetun metsämurmelin sanotaan ennustavan lähestyvän kevään sään. Jos murmeli näkee varjonsa (eli on aurinkoista) ja ”pakenee takaisin koloonsa”, on seurauksena kuusi viikkoa pitkittyvä talvi. Jos on pilvistä ja murmeli ei näe varjoaan, seuraa sinä vuonna aikainen kevät.
Ensimmäinen viikko uudella mantereella
Kiireistä maahanmuuttoviikkoani seurasi toinen viikko täyttä tohinaa ja uuteen kotimaahan asettautumista. Suuntasin heti maanantaiaamusta läheiselle Service Canada Centerille, joka myöntää täkäläisen SIN:nä tunnetun yhdeksännumeroisen sosiaaliturvatunnuksen työlupaa vastaan. SIN on pakollinen kaikille Kanadassa työskenteleville ja sosiaalietuuksia saaville, eli käytännössä sellainen on jokaisella maan asukkaalla.
Paikalla oli jo aamusta jonoa, mutta sain tunnukseni puolessa tunnissa. Se mukanani suuntasin toimistollemme, jossa tapasin uudet tiimiläiseni ensimmäistä kertaa sitten marraskuun työmatkani. Minulle oli varattuna oma kuutio (cubicle) avokonttorissamme, jonka äärelle levitin tavarani. Uusi kanadalainen SIM-korttini oli myös toimitettu pöydälleni ja nyt minulla on täkäläinen +1 alkuinen puhelinnumero. 🙂
Maahanmuutto bisnesluokassa
Terveisiä kiireisen muuttoarjen keskeltä! Viimeiset seitsemän päivää ovat menneet melkoisessa pyörityksessä, saatuamme tämän viikon tiistaina viimein tiedon Kanadan työluvasta. Tätä seurasi välittömästi liuta asioita, kuten minun viimeinen työpäivä Saksassa heti seuraavana päivänä sekä yhdensuuntaisten lentojen varaaminen Vancouveriin, eli tapahtumat ovat edenneet melkoisella vauhdilla!
Viimeinen työpäivä ja Saksasta lähdön haikeus
Kuten edellisessä kirjoituksessani kerroin, saimme viimein menneenä tiistaina tiedon hyväksytyistä työluvistamme Kanadaan. Vaikka meillä olikin ollut lähes kolme kuukautta aikaa valmistautua tuohon hetkeen, tuli se lopulta kuitenkin yllättävän nopeasti. Onneksemme Berliinin päässä asiat olivat jo tuossa vaiheessa hyvällä mallilla. Kolmen kuukauden irtisanomisajalla (tyypillistä Saksassa) varustettu asuntomme oli irtisanottu jo lokakuun lopulla, joten sen vuokrasopimus päättyy sopivasti tammikuun loppuun. Olimme myös irtisanoneet jo annalta erinäisiä muita sopimuksia jo joulukuussa niin että ne päättyvät myös tämän kuun loppuun.
Jatka lukemista ”Viimeinen työpäivä ja Saksasta lähdön haikeus”
Ikuisuusprosessi kanadalaisesta työluvasta
Siitä on nyt noin kolme kuukautta, kun sain työtarjouksen Vancouverista. Alun innostus muutosta Kanadaan on sittemmin ehtinyt melkein sammua, sillä työlupaan vaadittavissa paperitöissä on kestänyt paljon odottamaamme pidempään. Työlupa on kuitenkin papereista se kaikkein tärkein, sillä ilman sitä on mahdotonta työskennellä Kanadassa. Tiesimme kyllä tämän, mutta oletimme silt, että työluvan saanti olisi helppoa suomalaiselle jolla on alla yliopistotutkinto ja työtarjous Kanadassa. Tämän prosessin myötä meille on kuitenkin valjennut, ettei kyse ole todellakaan mistään läpihuuto jutusta…
Jatka lukemista ”Ikuisuusprosessi kanadalaisesta työluvasta”