Pääsiäinen suksilla

Ensimmäinen päivä takana Pohjois-Amerikan suurimmalla ja parhaaksi rankatulla Whistler-Blackcombin laskettelukeskuksella. Whistlerissä on tullut käytyä muutamia kertoja viime kesänä, mutta vasta nyt pääsiäisenä selvisimme täällä mäkeen saakka. Paikka on aivan uskomaton ja sen kokoa on mahdoton käsittää. Kaksi vuorta, 3307 hehtaaria virallista laskettelualuetta, yli 200 rinnettä, 37 hissiä, 17 ravintolaa… Alueella olisi helppo eksyä ilman loistavaa kyltitystä.

Selvää on, että kahden päivän aikana ehtii laskea vain ja ainoastaan Whistler Mountainilla ja Blackcomb saa jäädä toiseen kertaan, ehkä vielä tänä vuonna. Blackcombilla kun kausi jatkuu jäätiköllä jopa heinäkuuhun saakka! Viikonloppu ei vaan riitä koko paikan koluamiseen, ei alkuunkaan. Hissimatkat ovat todella pitkiä ja laskuissa menee aikaa. Pisin lasku tänään oli arviolta noin 13 kilometriä mitaltaan ja siinä vierähti puoli tuntia. 😯

Keli tänään puolipilvinen, huomenna sininen taivas. Huipulla aste pakkasta, laaksossa +15 astetta lämmintä. Sanalla sanoen täydelliset olosuhteet laskettelulle. 8)

 

Pyhän Patrickin päivän paraati

Tänään on vietetty Vancouverissa kaunista sunnuntaipäivää. Sateisen viikon keskelle osunut kaunis päivä sattui juuri sopivasti jokavuotisen St. Patrick’s Dayn eli Pyhän Patrickin päivän kohdalle. Päivään liittyy kiinteänä osana paraatit, jollainen järjestetään myös Vancouverissa vuosittain. Koska asumme käytännössä paraatireitin varrella, kävimme aamupäivällä pienellä happihyppelyllä katsomassa paraatin tämänvuotista menoa.

Jatka lukemista ”Pyhän Patrickin päivän paraati”

 

Seitsemän viikkoa myöhemmin

Seitsemän viikkoa siinä meni, mutta nyt olemme jälleen Niinan kanssa molemmat kotona Vancouverissa. Tammikuun 27. on edellinen päivä kun olemme olleet yhdessä kotosalla, minkä jälkeen lähdin omalle 40 päivää kestäneelle työreissulleni. Niina puolestaan lähti omalle reissulleen tasan kaksi viikkoa sitten ja viikon ajaksi asetelmaa vaihdettuamme, olemme nyt vihdoin kotona.

Kylläpäs kaikissa reissuissa menikin aikaa ja tässä onkin ollut palattuaan pieni totuttelu täkäläiseen arkeen. Siitä kun ehti reilussa puolessatoista kuukaudessa jo hieman vieroittua. Erilaisia paperihommiakin on kertynyt tuona aikana melkoisesti, joita tehdessä sekä yleisesti rentoutuessa tämä ensimmäinen kotiviikonloppu hetkeen meneekin. 💡

 

Käänteinen asetelma

Eilen, 40 päivää ja 39 yötä myöhemmin, oli viimeinkin aika päättää pitkä työreissuni Washingtoniin, josta olen kerennyt kirjoittaa vasta pienen osan tänne blogiini. Reissu oli työmielessä erittäin onnistunut ja hyvin tarpeellinen, mutta ei käy kieltää, että kyseessä oli hyvin pitkästä ajasta olla poissa kotoa. Onnekseni Niina saapui Washingtoniin tämän viikon maanantaina ja ehdimme nähdä toisiamme pitkästä aikaa neljän päivän ajan. Harmillisesti Niinan piti kuitenkin eilen jäädä Washingtoniin, sillä hänen kaksiviikkoinen työmatkansa kestää vielä viikon verran. Niinpä me ikään kuin vaihdoimme asetelmaa ja minä olen nyt tätä kirjoittaessa yksin kotosalla Vancouverissa ja Niina työmatkalla Washingtonissa. 😐

Jatka lukemista ”Käänteinen asetelma”

 

Lunta taivaan täydeltä

Melkoisen vaihtelevia nämä itärannikon talvikelit. Viimeiset viisi viikkoa ovat olleet pääosin hyvää keliä ja alkuviikosta paistoi aurinkokin kuin loppukeväällä konsanaan, mutta tänään tuleekin sitten DC:n alueella lunta kuin viimeistä päivää. Ympäryskunnissa on tullut lunta yön ja aamun aikana jo yli 8 tuumaa ja pyry jatkuu iltaan saakka. Keskustassa sade vaihtui lumisateeksi vasta puolisen tuntia sitten.

Puolet kaupungista on kiinni, mutta meidän toimisto on myräkästä huolimatta auki. 🙄