Avainsana: arki

Takaisin autokouluun

On melkein yleismaailmallinen juttu, että maassa kuin maassa voi viettää kolme kuukautta turistina. Tuon ajan jälkeen on kuitenkin joko poistuttava maasta, vaikka vain päiväksi, taikka omattava kelvollinen syy maassa oleskelun jatkamiseksi. Turistina suomalainen saa ajella kansallisella ajokortillaan huoleti melkeinpä missä päin maailmaa tahansaa, mutta tuon kolmen kuukauden jälkeen on EU:n ulkopuolella hankittava paikallinen ajokortti. Jossain tapauksissa se on helppoa, sillä monilla mailla on ristiin sopimuksia ajokortin vaihto-oikeudesta paikalliseen lähinnä ilmoitusluontoisesti. On kuitenkin monia maita, joissa paikallisen ajokortin vastineeksi pitää osoittaa paikallinen ajotaitonsa. Yleensä tämä tarkoittaa autokoulun käymistä tai ainakin ajokokeen suorittamista.

Jatka lukemista ”Takaisin autokouluun”

 

Opas Saksan kauppaketjuista

Tuoreena kanadansuomalaisena minulla on tuoreessa muistissa miten vaikeaa maahan ensimmäistä kertaa muuttavalla on löytää paikallisista kauppaketjuista ja liikkeistä vastineet niille Suomesta tutuille ja turvallisille. Niinpä vielä kanadalaisia kauppaketjuja opetellessani tässä pieni listaus kaikkein suurimmista ja laajimmalla Saksassa toimivista kauppaketjuista. Osan yhteydessä on oman tuntumani mukaan esitetty vastine Suomesta.

Jatka lukemista ”Opas Saksan kauppaketjuista”

 

Pohjois-Amerikan kallein kaupunki

Pitää paikkansa että Vancouver on kaunis ja mahtava asuinkaupunki, kuten yläpuolen kuuluisa maisemakuva kaupungin keskustasta kertoo. Valitettavasti kauniilla maisemilla ja upealla asuinympäristöllä on kuitenkin hintansa, sillä Vancouver ei todellakaan ole halpa kaupunki asua. Varsinkin kuvan Downtownin alueella asuntojen hinnat ja vuokrat ovat todella kovia, mihin on monia syitä. Ensiksikin veden ympäröimän niemen maa-alue on rajallinen ja jo sangen tiiviisti rakennettua. Lisäksi kaikki keskustan uudisrakentaminen on tarkasti säädeltyä ja esimerkiksi rakennusten korkeuksille sekä sijoittumiselle on rajoituksia. Kun tähän lisätään vielä voimakkaan väestönkasvun aiheuttama hurja kysyntä, jossa kaikki kynnelle kykenevät hamuavat kaupungin keskustaan tai ainakin sen lähettyville, on selvää että asumisestaan saa olla valmis pulittamaan.

Jatka lukemista ”Pohjois-Amerikan kallein kaupunki”

 

Sinkkuelämän loppu

Ei, tämä kirjoitus ei käsittele 2000-luvun alun suosittua tv-sarjaa, vaan kahden viikon mittaista yksineloani täällä Vancouverissa. Tätä kirjoittaessani, Niina on paraikaa lentokoneessa pitkällä muuttomatkalla kohti Vancouveria. Hänen lienee jossain Kanadan valtavan erämaan yllä, sillä Vancouveriin lennettäessä neljä viimeistä tuntia lennetään täysin asumattoman tundran yläpuolella. Alapuolella ei näy tuolloin merkkiäkään ihmisestä, mikä on mykistävää tällä muutoin ylikansoitetulla planeetalla.

Jatka lukemista ”Sinkkuelämän loppu”

 

Ensimmäinen viikko uudella mantereella

Kiireistä maahanmuuttoviikkoani seurasi toinen viikko täyttä tohinaa ja uuteen kotimaahan asettautumista. Suuntasin heti maanantaiaamusta läheiselle Service Canada Centerille, joka myöntää täkäläisen SIN:nä tunnetun yhdeksännumeroisen sosiaaliturvatunnuksen työlupaa vastaan. SIN on pakollinen kaikille Kanadassa työskenteleville ja sosiaalietuuksia  saaville, eli käytännössä sellainen on jokaisella maan asukkaalla.

Paikalla oli jo aamusta jonoa, mutta sain tunnukseni puolessa tunnissa. Se mukanani suuntasin toimistollemme, jossa tapasin uudet tiimiläiseni ensimmäistä kertaa sitten marraskuun työmatkani. Minulle oli varattuna oma kuutio (cubicle) avokonttorissamme, jonka äärelle levitin tavarani. Uusi kanadalainen SIM-korttini oli myös toimitettu pöydälleni ja nyt minulla on täkäläinen +1 alkuinen puhelinnumero. 🙂

Jatka lukemista ”Ensimmäinen viikko uudella mantereella”