Juneary sekä keskikesä Kanadassa

Tänään on vuoden pisin päivä. Aurinko on Vancouverissa horisontin yläpuolella yhteensä 16 tunnin 15 minuutin ja 3 sekunnin ajan. Huomenna päivä on jo kaksi sekuntia tänäistä lyhyempi ja vuosi kääntynyt kohti talvea. Vaikka Kanada onkin pohjoinen maa, ei keskikesää taikka juhannusta juhlita täällä kovin suureellisesti. Ainoastaan ranskalaisessa Quebecin osavaltiossa 24. kesäkuuta juhlitaan valinnaisena vapaapäivänä, jonka yritykset voivat niin halutessaan työntekijöilleen myöntää.

Jatka lukemista ”Juneary sekä keskikesä Kanadassa”

 

Flash Mob Vancouver

Mitä erilaisimmat flash mobit ovat nousseet viime vuosina suureen suosioon ympäri maailman. Nämä ihmisjoukkojen ennalta sopimat, yleensä julkisella paikalla yllättäen tapahtuvat, joukkotapahtumat ovat muodostuneet yleisiksi varsinkin suurissa kaupungeissa. Niinakin sattui keskelle yhtä lokakuussa 2010, keskellä kirkasta päivää Berliinin Alexanderplatzilla ostoksilla ollessaan.

Jatka lukemista ”Flash Mob Vancouver”

 

Yliluonnollinen maanantai

Normaalisti maanantai on se päivistä masentavin, mutta joskus joukkoon mahtuu poikkeuksiakin. Tällainen oli huhtikuun 16. päivä, jolloin työpäivä oli kaikkea muuta kuin normaali. Voisikin sanoa, että päivä oli peräti yliluonnollinen. Toimistomme oli nimittäin muuttanut yön aikana rajan eteläpuolelle ja lipputangoissa liehuivat vaahteralehden sijasta tähtiliput. Pihalle ajoi aamusta mystinen saattue mustia autoja, joista nousi joukko hyvin pukeutuneita uuden työnantajamme Sucrocorpin edustajia.

Jatka lukemista ”Yliluonnollinen maanantai”

 

Sinkkuelämän loppu

Ei, tämä kirjoitus ei käsittele 2000-luvun alun suosittua tv-sarjaa, vaan kahden viikon mittaista yksineloani täällä Vancouverissa. Tätä kirjoittaessani, Niina on paraikaa lentokoneessa pitkällä muuttomatkalla kohti Vancouveria. Hänen lienee jossain Kanadan valtavan erämaan yllä, sillä Vancouveriin lennettäessä neljä viimeistä tuntia lennetään täysin asumattoman tundran yläpuolella. Alapuolella ei näy tuolloin merkkiäkään ihmisestä, mikä on mykistävää tällä muutoin ylikansoitetulla planeetalla.

Jatka lukemista ”Sinkkuelämän loppu”

 

Ensimmäinen viikko uudella mantereella

Kiireistä maahanmuuttoviikkoani seurasi toinen viikko täyttä tohinaa ja uuteen kotimaahan asettautumista. Suuntasin heti maanantaiaamusta läheiselle Service Canada Centerille, joka myöntää täkäläisen SIN:nä tunnetun yhdeksännumeroisen sosiaaliturvatunnuksen työlupaa vastaan. SIN on pakollinen kaikille Kanadassa työskenteleville ja sosiaalietuuksia  saaville, eli käytännössä sellainen on jokaisella maan asukkaalla.

Paikalla oli jo aamusta jonoa, mutta sain tunnukseni puolessa tunnissa. Se mukanani suuntasin toimistollemme, jossa tapasin uudet tiimiläiseni ensimmäistä kertaa sitten marraskuun työmatkani. Minulle oli varattuna oma kuutio (cubicle) avokonttorissamme, jonka äärelle levitin tavarani. Uusi kanadalainen SIM-korttini oli myös toimitettu pöydälleni ja nyt minulla on täkäläinen +1 alkuinen puhelinnumero. 🙂

Jatka lukemista ”Ensimmäinen viikko uudella mantereella”