Asunnonmetsästystä Vancouverissa

Kuten yleensä toiseen maahan muutettaessa, myös meidän elämämme Vancouverissa alkoi kalustetussa väliaikaisasunnossa. Koska tilapäinen on aina vain tilapäinen, aloitimme noin kuukauden jälkeen varsinaisen asunnon etsintäoperaation. Ajatuksenamme oli päästä muuttamaan huhtikuun alussa, jolloin pitkän meri- ja junamatkan tehneiden muuttotavaroidemme pitäisi olla perillä ja myös arkemmekin olisi siinä kunnossa, että meillä olisi aikaa kierrellä katsomassa asuntoja.

Vaikka omistusasuminen onkin suosittua Vancouverissa, on vuokra-asuntojakin tarjolla runsaasti varsinkin Downtownin alueella. Asuntojen hintojen ollessa tällä hetkellä melkein kestämättömällä tasolla, on vuokralla asuminen nostanut suosiotaan viime vuosina. Silti vuokrallakin saa maksaa itsensä kipeäksi, sillä Vancouver on erittäin kallis kaupunki asua ja esimerkiksi alle tuhannen dollarin ei Downtownin alueelta saa mitään. Keskustan ulkopuolellakin tonnilla saa ainakin Vancouverin kaupungin alueella lähinnä asuintalojen yhteydessä olevia vuokrahuoneita taikka sitten pieniä kellari- tai ullakkohuoneistoja.

Jatka lukemista ”Asunnonmetsästystä Vancouverissa”

 

Takaisin autokouluun

On melkein yleismaailmallinen juttu, että maassa kuin maassa voi viettää kolme kuukautta turistina. Tuon ajan jälkeen on kuitenkin joko poistuttava maasta, vaikka vain päiväksi, taikka omattava kelvollinen syy maassa oleskelun jatkamiseksi. Turistina suomalainen saa ajella kansallisella ajokortillaan huoleti melkeinpä missä päin maailmaa tahansaa, mutta tuon kolmen kuukauden jälkeen on EU:n ulkopuolella hankittava paikallinen ajokortti. Jossain tapauksissa se on helppoa, sillä monilla mailla on ristiin sopimuksia ajokortin vaihto-oikeudesta paikalliseen lähinnä ilmoitusluontoisesti. On kuitenkin monia maita, joissa paikallisen ajokortin vastineeksi pitää osoittaa paikallinen ajotaitonsa. Yleensä tämä tarkoittaa autokoulun käymistä tai ainakin ajokokeen suorittamista.

Jatka lukemista ”Takaisin autokouluun”

 

Muuttokuorman pitkä matka

Minulla tulee lauantaina täyteen jo kuukausi Vancouverissa ja Niinallakin kaksi viikkoa. Berliinistä lähdöstä on kulunut siis jo tovi, mutta tavaramme eivät ole vielä edes puolimatkassa. Ulosmuutto Berliinin asunnostamme suoritettiin kyllä jo 23. tammikuuta, mutta siitä tavarat matkasivat ensimmäiseksi muuttofirman varastoon jossain päin Berliiniä. Siellä ne pakattiin merikonttiin, joka kuljetettiin rekalla Bremerhaveniin, jossa sijaitsee yksi Saksan vilkkaimmista satamista. Sieltä kontti on aloittanut 7. helmikuuta pitkän merimatkansa kohti Kanadan Halifaxia.

Jatka lukemista ”Muuttokuorman pitkä matka”

 

Ensimmäinen viikko uudella mantereella

Kiireistä maahanmuuttoviikkoani seurasi toinen viikko täyttä tohinaa ja uuteen kotimaahan asettautumista. Suuntasin heti maanantaiaamusta läheiselle Service Canada Centerille, joka myöntää täkäläisen SIN:nä tunnetun yhdeksännumeroisen sosiaaliturvatunnuksen työlupaa vastaan. SIN on pakollinen kaikille Kanadassa työskenteleville ja sosiaalietuuksia  saaville, eli käytännössä sellainen on jokaisella maan asukkaalla.

Paikalla oli jo aamusta jonoa, mutta sain tunnukseni puolessa tunnissa. Se mukanani suuntasin toimistollemme, jossa tapasin uudet tiimiläiseni ensimmäistä kertaa sitten marraskuun työmatkani. Minulle oli varattuna oma kuutio (cubicle) avokonttorissamme, jonka äärelle levitin tavarani. Uusi kanadalainen SIM-korttini oli myös toimitettu pöydälleni ja nyt minulla on täkäläinen +1 alkuinen puhelinnumero. 🙂

Jatka lukemista ”Ensimmäinen viikko uudella mantereella”

 

Maahanmuutto bisnesluokassa

Terveisiä kiireisen muuttoarjen keskeltä! Viimeiset seitsemän päivää ovat menneet melkoisessa pyörityksessä, saatuamme tämän viikon tiistaina viimein tiedon Kanadan työluvasta. Tätä seurasi välittömästi liuta asioita, kuten minun viimeinen työpäivä Saksassa heti seuraavana päivänä sekä yhdensuuntaisten lentojen varaaminen Vancouveriin, eli tapahtumat ovat edenneet melkoisella vauhdilla!

Jatka lukemista ”Maahanmuutto bisnesluokassa”