Takaisin autokouluun

On melkein yleismaailmallinen juttu, että maassa kuin maassa voi viettää kolme kuukautta turistina. Tuon ajan jälkeen on kuitenkin joko poistuttava maasta, vaikka vain päiväksi, taikka omattava kelvollinen syy maassa oleskelun jatkamiseksi. Turistina suomalainen saa ajella kansallisella ajokortillaan huoleti melkeinpä missä päin maailmaa tahansaa, mutta tuon kolmen kuukauden jälkeen on EU:n ulkopuolella hankittava paikallinen ajokortti. Jossain tapauksissa se on helppoa, sillä monilla mailla on ristiin sopimuksia ajokortin vaihto-oikeudesta paikalliseen lähinnä ilmoitusluontoisesti. On kuitenkin monia maita, joissa paikallisen ajokortin vastineeksi pitää osoittaa paikallinen ajotaitonsa. Yleensä tämä tarkoittaa autokoulun käymistä tai ainakin ajokokeen suorittamista.

Jatka lukemista ”Takaisin autokouluun”

 

Ensimmäinen viikko uudella mantereella

Kiireistä maahanmuuttoviikkoani seurasi toinen viikko täyttä tohinaa ja uuteen kotimaahan asettautumista. Suuntasin heti maanantaiaamusta läheiselle Service Canada Centerille, joka myöntää täkäläisen SIN:nä tunnetun yhdeksännumeroisen sosiaaliturvatunnuksen työlupaa vastaan. SIN on pakollinen kaikille Kanadassa työskenteleville ja sosiaalietuuksia  saaville, eli käytännössä sellainen on jokaisella maan asukkaalla.

Paikalla oli jo aamusta jonoa, mutta sain tunnukseni puolessa tunnissa. Se mukanani suuntasin toimistollemme, jossa tapasin uudet tiimiläiseni ensimmäistä kertaa sitten marraskuun työmatkani. Minulle oli varattuna oma kuutio (cubicle) avokonttorissamme, jonka äärelle levitin tavarani. Uusi kanadalainen SIM-korttini oli myös toimitettu pöydälleni ja nyt minulla on täkäläinen +1 alkuinen puhelinnumero. 🙂

Jatka lukemista ”Ensimmäinen viikko uudella mantereella”