Vancouverin kaduilla saattoi nähdä eilen hirviöitä ja supersankareita, kun Kanadassa vietettiin lokakuun viimeisen päivän iltana railakasta halloweenia. Kyseinen juhla on joulun jälkeen yksi lasten rakastetuimmista, sillä ahkera naapuruston kiertäminen palkitsee lapset ämpärillisellä karkkia. Tänä vuonna juhlintaa on kuitenkin varjostanut kaikkea muutakin koko vuoden varjostanut hellittämätön koronaepidemia.
Jatka lukemista ”Railakas halloween”
Kuluva syksy on tarjonnut täällä länsirannikolla melko tyypillisiä syyskelejä eli usvaisia aamuja ja sateisia päiviä. Lämpöä on ollut pääasiassa syksylle tyypillisiä lukemia, mutta viime viikonloppuna koettiin pieni kylmä jakso joka toi myös mukanaan ensilumen lähivuorille. Lauantaina lämpötila hätyytteli jopa lokakuun lopun kylmyysennätyksiä, kun elohopea pysytteli kaupungissa nollan tietämissä lähes koko päivän auringon paistaessa.
Jatka lukemista ”Syksyinen Stanley Park”
Sanotaan, että jotta voisi tuntea itsensä todelliseksi vancouverilaiseksi, on jokaisen käytävä läpi ainakin kertaalleen paikallinen riitti pyörävarkauden uhriksi joutumisesta. Vain muutama viikko sitten kirjoitin minun ja Niinan mukavasta pyöräilykesästä uusilla sähköpyörillämme. Enpä arvannut tuota kirjoitusta laatiessani, että polkupyörämme varastettaisiin vain muutamaa päivää myöhemmin…
Jatka lukemista ”Pitkäkyntisten pyörävarkaiden uhrina”
Lentämisessä on jotain mieltä kutkuttavaa. Lentokoneeseen astuminen tarkoittaa yleensä saapumista vain muutamaa tuntia myöhemmin johonkin uuteen ja eksoottiseen matkakohteeseen jossain kaukana kotoa. Lentämisen kultainen kausi on kuitenkin takana ja yleensä lentokoneessa istuminen tarkoittaa ahtaassa karjaluokassa jäkittämistä olemattoman tarjoilun sekä keskinkertaisen viihdetarjonnan parissa. Nyt koronaviruksen aikana edes se ei ole mahdollista, kun maailman lentoliikenne on lähes seis ja matkustamisesta voi vain haaveilla.
Jatka lukemista ”Elämyslentoja Microsoft Flight Simulatorissa”
Laajat metsäpalot ovat jokavuotinen kiusa täällä Yhdysvaltojen ja Kanadan länsirannikolla. Toisinaan jopa kuukausia kestävän sateettoman kauden kuivattamat metsät ovat loppukesään mennessä rutikuivia ja syttyvät pienimmästäkin sytykkeestä, jonka tarjoaa valitettavan usein ihmisten huolimaton tai joskus tahallinenkin toiminta. Ongelma koskettaa erityisesti rannikkovuorten itäpuolella sijaitsevaa sisämaata, jonka ilmasto on jo normaalistikin kuivaa aroa ja joka leimahtaa herkästi tulta kohdatessaan.
Jatka lukemista ”Maailman huonoin ilmanlaatu”
